Eilinen ei sit menny ihan putkee, eli ei Mimmi taaskaan tullu käymään. Niimpähän siinä aina käy ku se etukäteen lupaa tulevasa.
Kattelin eilen vanhaa blogia, ja siel oli pari tekstiä alku raskaudesta mitä vois liittää tänne.. Mielenkiintosta oli lueskella vanhaa anstiblogia, ja huomata miten niistä ajoista on aikuistunu sekä muuttunu. Mut yks asia mikä ei paljoo oo muuttunu, on tää täällä asuminen.
Välillä on kausia että viihdyn täällä tosi hyvin, mut ku syvällisemmin alkaa ajattelee onnellisuutta niin en kyllä täysin sitä ole. Koko ajan enemmän ja enemmän kaipaan kavereita! En tietenkään voi elämääni rakentaa kavereiden perusteella, mutta ei tääkään tilanne loppuenlopuks paras ole. Olis ihana ku olis edes MUUTAMA sellanen kaveri joita vois treffailla vähän useemmin ku 1-2kk välein.
Riippuen nyt siitä työstä mitä Thomson haki, niin kattellaan josko edes vähän lähemmäks Kuopioo muutettais.. Kymmenkunta työpaikka ilmotusta jo kattelin isännälle valmiiks, kohta ku herra herää päikkäreiltä nii aletaan keskustelee asiasta. Omalla tavalla ¨salaa¨ toivon ettei se saa sitä, vaikkakin oishan se Thomsonille hyvä. Kuitenkin ihan oman sosiaalisen elämän takia toivon, että päästäis muuttamaan pois.
Toisaalta tää on niin ristiriitainen asia, koska onhan toi osittain itsekeskeistä ajattelua. Ja toisekseen tykkään asua täällä, ainut vaan tuo kaveri homma. Uusia kavereita kun ei oo niin hirmu helppo hommata, ja toisaalta kaipaa vanhaa tuttua elämää. 100% varma oon kyllä siitä että sitten ku Thomson lähtee inttiin, niin sillon kyllä muutan semmoselle paikkakunnalle missä on tukiverkosto lähellä.
Kerran eräs fiksu vanha juoppo sanoi: Koko ikä pitää kutoo verkkoo, ei pääse tipahtamaa jos jotain joskus sattuu. Välillä sieltä putoo pois niitä ihmisiä, mutta sen takia juuri pitää kutoa koko ajan. Mutta joo se siitä aiheesta...
Mutta nytpä tuo herra heräs päikkäreiltä, niin palataan taas!
-Karo
Loppukevennykseks sit pari kuvaa tän päivän sose hetkestä..
