Minun harrastukseni

Sidonta,virkkaus,värkkäys,bondage....

Rakkaalla harrastuksella on monta nimeä

Frendi sai mut tosiaan innostumaan näinkin seksistisestä harrastuksesta, kuin Bondage.

Oon nyt kerran käyny sidonta treeneissä jota yliopiston opiskelijat järjestää Helsingin keskustassa, huokeaan 5€ hintaan/ kevät lukukausi. Heti alkuun laitettakoon tähän linkki jonka suosittelen lukemaan ennen kuin jatkat postaustani pidemmälle.

Sidontataide ei ole pelkkää erotiikkaa!!!

Menin siis treeneihin ihan kesken lukukauden, enkä edes joutunut maksamaan tuota 5€ osallistumis maksua. Menin kaverini kanssa sinne yhdessä, ja jännitys oli aika korkealla. Mietin millasia ihmisiä siellä on meidän lisäksi, kuinka paljon heitä on, miten isot tilat ovat, ja millainen tunnelma siellä yleisesti on... Tiesin ennestään siellä käyvän muutaman tyypin erään nettisivuston kautta, mutta silti jännitys oli kova. Alussa siel oli vähän semmonen jännittyny tunnelma, mut kyllä se siitä pikku hiljaa lähti purkautuu. Lopuks siellä heitettiin niin utopistista läppää, ettei mitää rajaa :D

Ja ei älkää säikähtäkö.. Siellä ollaan ihan vaatteet päällä!!! 

Kotikokeilu 

Eka siellä näytettiin mitä pitäis saada tehtyä, ja sitten oli meidän muiden vuoro. Toisen solmun kohdalla olin jo ite niin sekasin, että meinas pää räjähtää. Löysin itestäni pitkästä aikaa sen heikko hermoisen, helposti luovuttavan, ja vittumaisen piirteen... En muista millon viimeks se ois tullu noin pahasti esiin, varmaan ylä-asteella pakollisella rättikässän tunnilla :D Kuitenkin jotain tonne päähän on kasvanu tai pudonnu pois, koska mähän en luovuttanu! Onneks siellä sai vähän ittekkin soveltaa, ja lopputulos olikin parempi kuin monen muun. Olin loppupeleissä luonnon lahjakkuus, ku sain käyttää vapaita käsiä. Pientä etua on myös siitä et on koulussa opetellu tiettyjä hermopisteitä, joten vähän tietää miten ja mistä ei saa sitoa.

Kyllä se tästä lähtee pikku hiljaa 

Ainut miinus mikä tuolla kurssilla oli on se, että siellä käytetään käsittelemättömiä hammpu köysiä. Tottahan toki näin kaikelle allergisena ihmisenä, mun nenä ei oikein tykänny siitä köysien pöllyämisestä. Mut innostuin kuitenkin sen verran tuosta, että tilasin itelleni huomattavasti kalliimman silkkiköyden jolla pääsee kotona tekemään joitain pikku solmuja :) Kurssilla tosiaan pitäs olla omat köydet, mutta lainatakkin saa. Tunnin jälkeen siellä on myös myynnissä tosi edullisesti niitä hamppu köysiä, mutta mun on niistä turha edes haaveilla. Jos niitä toki hoitais ja vaikka värjäis, nii se pahin pöllyäminen vähenis huomattavasti. Kuitenkin toistaseks mun harrastusvälineenäni toimii ainoastaan 5 metriä pitkä, punainen, japanilainen silkkiköysi. Jossain vaiheessa kun rahatilanne antaa myöden olis tarkotus tilata pari mustaa 10m samanmoista köyttä. :)

Tällanen köysi :)

Tuo oma köysi saapui mukavasti juuri perjantaina, jotta pääs viikonloppuna leikkimään :) Johan sillä tuli heti perjantaina vähän kikkailtua, mutta vasta lauantaina tuli otettua näitä kuviakin. Toi on kyl tosi hauskaa hommaa, mutta itselle tekeminen ei oo ihan niin mukavaa. Kyllä nää köysileikit vaatis se toisen osapuolenkin ;D Oikeesti miten tollasella narun pätkällä voikaan tehdä vaikka ja mitä. Esimerkiks KAHVAN! Joskus olis kiva saada tehdä jollenkkin hentoselle ihmiselle ns. mahakahva, (josta mut tunnistetaan) :D ja päästä ihan käytännössä nostamaan kohde henkilöä. Viimeks vaan kun tämän puolivahingossa tein, oli henkilö raskaana joten se nosto kokeilu jäi välistä. Tosiaan bondage ei ole pelkkiä siistejä solmuja, vaan siihen voi liittyä myös riiputusta/roikotusta. Esimerkiksi ei ole epätavallista törmätä katosta yhdellä jalalla roikkuvaa ihmistä :D Kaikki on mahdollista!

Tässä kokeilin kahvan tekoa omaan käteen

Mut tässäpä hiukan jotain mun uudesta harrastuksesta :) Itse käyttäsin nimeä virkkaus tai värkkäys, mutta taidetta tämä ainakin on! Joku päivä mä paketoin jonkun vielä oikein kunnolla, kunhan nyt oppii vähän enemmän noita koriste solmuja :) 

Viikon kuulumiset

Se on viikko vierähtänyt taas nopeaa!
Sm-liiga pelit on nyt ohi, ja kerrankin oikea joukkue sai kannun kotiin! Ihan siinä tippa tais tulla silmäkulmaan kun Uusitalo nosti pytyn pystyyn :') IHANAA! <3

Uusi jännitys alkaa taas perjantaina kun MM-kisat lähtee käyntiin, mutta odotukset ei ole kovin korkealla. Oon niin pettyny joukkueeseen ettei mitään rajaa, mut onhan siellä toki muutama hyväkin nimi kuten Raanta ja Savinainen <3 +muutama muu :) Mutta se jääkiekosta, koska en usko että kovin montaa kiinnostaa....

Tässä viikon aikana tosiaan on tapahtunut paljon paljon asioita niin hyviä kuin huonojakin, mutta pysytellään niissä mukavissa. Neitille on puhjennut taas kaks uutta hammasta, eli nyt on kasassa jo 14. Kiukutellut ei ole vieläkään hampaiden takia, joten hyvin helpolla oon kyllä päässy.
Muutenkin kaikki menny tosi mukavasti, paitsi tänään aloitettiin meillä jäähyt. Pöydälle kiipeämisestä on tullut aivan liian kivaa, ja mammalla alkaa mennä hermot :D Niimpä alotettiin minuutin mittaset jäähyt, toistaiseksi on toiminu hyvin. Ekasta kerrasta oppi, mutta toki illalla piti kokeilla vielä uudestaan.

Onneks pikku prinsessan saa joskus helposti rauhoittumaankin :)

Sunnuntaina me lähdettiin taas kerran kattomaan joko Mellunmäen puistoihin ois tullu kiikut, mutta ei. Ei ollu tullut, vaikka kolme eri puistoa käytiin kattomassa. Siitä kettuuntuneena menin tori.fi sivuille seikkailemaan, ja pari mukavaa vaihtoehtoa sieltä lähistöltä löytyi. Eka ei tärpännyt, vaan se oli myyty jo perjantaina pois. (Tyhmä myyjä kun ei poista ilmoitustaan) Mutta eilempä puhelin illasta pirahti, ja toinen kiikkua myyvä nainen soitti. Kiikku oli edelleen vapaana, joten sovittiin tärskyt tälle päivälle Kontulaan. Nyt on Nennyllä ihan oma kiikku, omassa pihassa. 

Voi sitä iloa ja riemua <3

Eilen aamusta me askarreltiin kaverille synttäri kortti ja napattiin valokuva, kun tuossa välissä on vaivaset 400km. Onneks onnittelun pystyy lähettää näin internetinkin välityksellä :) Päivästä vähän siivoiltiin ja käytiin kaupassa vehnäjauho, kaardemumamma ja sima ostoksissa. Siitä voi siis ehkä päätellä mitä sitä illan päätteeks tuli leivottua. Mitäpä muuta kuin munkkeja! Johan mä eilen illalla sain syöjättären syömään niitä ja yökyläilee, vaikka tänäänhän se olis vasta pitäny tehdä.

 

Pikku neiti onnittelee vielä kerran Loukkista 23v :) ONNEA!

Tänään vappuaattona ollaan otettu ihan rauhallisesti. Aamu hommien jälkeen vähän laiteltiin serpentiiniä ja puhallettiin vesi-ilmapalloja, vaikka ei kyllä mikään kummonen vappu fiilis ollukkaan. Päivällä sit vappu ruoaks uunikasviksia ja nauravia nakkeja, Jennylle maistu paremmin ku hyvin tommonen kunnon sormiruoka :) 

Sitpä ¨hoidettiin¨ käärmeet eli käsiteltiin ja ruokittiin, ja tottahan toki neiti oli apuna. Kiti toimii kyllä tosi hyvin pientenkin lasten kanssa, mutta Helppi tuppaa olemaan vähän ujompi kaveri. Nenny silitteli ja pussaili Kitiä minkä ehti ja kovasti Helppiäkin yritti, mutta se rakkaus ei ollu kyllä molemminpuolista :D Käärmyt on kasvanu tosi hyvin ja sopeutunu samaan terraan, kuitenkaa poikasia ei oo vielä odotettavissa. Pikku hiljaa alkaa hiipiä taas käärmy kuume kovempana esiin, mutta josko sitä syksyyn jaksais odotella... Seuraavaks jos vielä kuitenkin yks viljis, ja sitten vasta jotain uutta :)

Päikkäreiden jälkeen päästiinkin hakee kiikkua kotiin, ja  joten ei varmaan ole vaikee arvata mitä meillä ilta tehtiin... 

Nyt tää mamma nauttii omasta ajasta kun sai roskatkin vietyä, toisen koneellisen astioita koneeseen, ja lelut pois lattialta. Ennemmin kuitenkin tän kirjotus ajan viettäisin jonkun ihanuuden kainalossa, vaikka sillonhan teillä lukijoilla ei ois enää mitään elämää ;) 

On nää illat vaan tämmösiä et alkaa kaipaa jonkin näköstä läheisyyttä, aikuista seuraa ja huomioo. Vois käpertyy toisen kainaloon, joku hierois jalkoja, tai kattois vaikka vaan leffaa. Mut joo, haaveilu jääköön seuraavaan elämään. Oon tullu siihen tulokseen et tästä maailmasta ei mulle sitä oikeeta tuu löytymään, vaan kerta toisensa jälkeen saan vaan aina sitä paskaa niskaan. Onneks mulla kuitenkin on jo se elämän tärkein asia eli minun pieni rakas tyttäreni <3 Monella ei noin ihanaa päivänpaistetta ole omassa elämässään :)

Lisättäköön vielä tähän loppuun että tasan kaks vuotta sitten virallisesti alkoi mun ja Thomsonin taival, vaikka 18.2.2011 se sanattomasti lähti epävirallisesti liikenteeseen. Kovasti on elämä siitä muuttunut, ehkäpä siinäkin yksi syy miks vappu on mitä on...

Huomenna olis luvassa pihahommia, jotka tuntuu aina vaan jäävän myöhempään ja myöhempään. Onneks tänään jo pikkasen sain aloteltua. Varastokin odottelee kovasti kevät/kesä siivousta, saa nähdä millon sinne asti pääsee... No ei stressiä!

Nyt keskityn vaan elämiseen päivä kerrallaan, ja odottamaan piristys viikonloppua 17.-19.5 KUOPIO <3 Junaliputkin valmiina joten tää reissu ei peruunnu! Pitkästä aikaa näkemään niitä muutamia ihania ystäviä, jotka on säilyny muutonkin jälkeen mun elämässä <3 

Loppuun tän päivän läskien ja likasen tukan herutus kuva

<3:llä Karo 

ps. kaks uutta postausta jo mielessä ;)

Pikku hiljaa jos palailtas...

Meillä siis edelleenkin harjoitellaan kaksin eloa. Onhan tuo Thomson ollut jonkin verran elämässä mukana, mutta osa-aika isästä voidaan puhua. Hän on mukana silloin kun hänelle sopii.
Eniten tässä on nakertanu se kun hän on saanu ite sanoo ajat millon tulee, mutta koskaan ei ole sovitusta pitänyt kiinni. Lyhin ero on ollu puol tuntia, yleisin 3h ja pisimmillään 2-3 päivää. Pitkä odottelu aikaa tää kyl on kesäkuuhun, kun silloin vasta lastenvalvojan aika. Jonot on kyllä käsittämättömän pitkät, jonkinäkösen väliaikais järjestelyn ne sais kyllä määrätä ettei tartteis tapella. Mutta päivä kerrallaan :) Toivottavasti sitten kesäkuussa helpottaa.

Nyt aika on menny pitkälti asunnon laittoon ja siivoiluun. Pitänyt hankkia sohva, ruokapöytä, sänky ja mm. paistinpannu :D Isoin urakka on kuitenkin ollu Thomsonin tavaroiden siirtäminen yhteen huoneeseen. Jenny ei oo päässy omaan huoneeseen kuukauteen, koska Thomsonin tavarat täyttää koko huoneen. Saa nähdä kauanko mun koti toimii varastona, ennen ku alempi oikeus puuttuu asiaan ja määrää hakemaan ne. En meinaa usko että niitä ollaan tulossa vapaaehtoisesti ihan heti hakemaan. Kun muuttoilmoituksenkin jouduin hoitamaan Maistraatin kanssa. Kiva olis saada Nenny omaan huoneeseen nukkumaan, kun vihdoinkin on päästy yö syönnistä ja oikeestaan heräilystäkin yli :) Itse nukun kolmatta viikkoa nyt sohvalla, että neiti tosiaankin nukkuu ihan yksin. Osaa meinaa alkaa huutamaan huomiota, jos joku nukkuu samassa huoneessa.

Kotia on kyllä ihana laittaa, mutta tuleekohan tästä koskaan valmista? Aina tuntuu tulevan jotain tarpeita ja kivatkin asiat alkaa tylsistyttämään omaa silmää. Pitkän pitkä ostoslista olisi jos kaiken listaisi, mutta ¨tärkeimmät¨ ovat kyllä tiedossa.

-I<3Phonen korjaus!!!
-Korkeareunainen paistinpannu
-Ikean mustia kukka seinätarroja
-Telkkari
-Verhot keittiöön (joku kiva vallilan kuosi)
-Elegian pikku lusikoita 6kpl, haarukoita 4kpl, veitsiä 2kpl ja ruokalusikoita 6kpl
-Iittalan Teema astioita, 2 puurokippoa (mustaa), pastalautasia (2valkoista ja 2punaista)
-Mariskooli (Harmaa)
-Kastehelmi tuikkukipot (piNkki ja sininen)

Tuo puhelimen korjaus ois kyllä aika ykkös juttu! Mutta siihen todenäkösesti varaa vasta heinä-elokuussa. Tässä kun tuli pieniä taloudellisia ongelmia hiitos erään henkilön...

Mutta joo mitäs osaisin muuta kertoa...
Nenny on kova tyttö maalaamaan ja piirtämään, eli äitiinsä tullu ;) Mut yhteen asiaan on kyllä ainakin tullu isissä, meinaa sotkemiseen. Vaikka siivoais pitkin päivää, nii aina on tavarat pitin ja poikin. Välillä neiti laittaa ihan omatoimisesti tavaroita lelukoriin, mutta se on kyllä vielä ihan vaan ¨leikkimistä¨.
Kengätjalassa kävelykin sujuu jo, kun sisällä on harjoiteltu. Niin se plikka vaan kasvaa <3

Josko kirjoittelisin jatkossa tätä blogia useammin, ja alottasin sillen tönkösti vaan ilman pidempiä tarinointia vanhalla linjalla...?
Mitä sanoo lukijat?


Patasydän sykkii täällä ja kovaa!
Keskiviikkona sit juhlitaan ;)
<3:llä Karo

Elämä ei aina mene niinku on ajatellut...

Niin se on tämänkin perheen elämä muuttunut radikaalisti. Enää meitä on vain minä ja Nenny, sekä käärmeet. Thomson poistui asunnosta 1.4, joten uudet tuulet puhaltaa meidän elämässä.
Tarkemmin en tahdo rueta asiaa ainakaan vielä spekuloimaan, mutta sanotaanko näin että loppupeleissä paras ratkasu kaikkien kannalta. Helppo päätös tämä ei ole ollut ja vieläkin haikea olo sisällä, mutta tästä noustaan vielä!

Mutta ei elämä mene todellakaan niinkuin on ajatellut.
Sain tänään kuulla erittäin surullisen uutisen, että Kuopion aikainen vakio tatskaaja on siirretty saattohoitoon. -.-
Kurkkusyövästä toistamiseen kärsinyt lahjakas tatuoija, on lähdössä viimeiselle matkalleen. Heti tuli mieleen lempi lainaukseni: ¨minä jätän jäljet maahan, maa minuun¨
Hän jätti moneen ihmiseen jäljet työllään, ja myös hänen kehonsa paistoi kauniita kuvia. Miksi nämä lahjakkaat ihmiset viedään meiltä aivan liian aikaisin?

Hän teki ensimmäisen tatuointini, teksin ¨Never Say Goodbye¨
Ja niinhän se on koskaan ei pidä sanoa hyvästi! Toivotaan että kivuttomasti vielä liian nuori nainen, pääsee maalaamaan taivaanrantaamme entistä kauniimmaksi. <3


Elämä heittelee ja pitäs vaan osata nauttia niistä pienistä iloista, mut joskus se voi olla hankalaa...
-Icemama