Mykkis loma

Keskiviikko:

Edellisenä yönä nukuin n.4h, ja aamulla aikaisin piti lähteä turhalle lääkäri reissulle. Noh siitä kipi kipi metroon ja äkkiä takas kotia laittaa vikat kamat kassiin, ostaa junalippu, minimaalinen siivous ja sit kauppaan. Ennen lähtöä viimeinen tekstiviesti mussulle, ja niin alkoi hiljaisuus. Kaupasta bussiin, ja bussista hakemaan lippu. Bussimatkan aikana sain vikan tekstarin, ja päätin olla lukematta sen ennen ku pääsen bussista ulos. Tupakki huuleen ja sit lukemaan... Olipas se aika ihana viesti <3 kertasin sen varmaan kymmenen kertaa ennen ku liikuin mihinkään... mietin vaan et tekis mieli laittaa perään viesti, et voitaisko perua koko paska?!?

Pyörähdettiin siinä sit Seppälässä junaa odotellessa. Pitkään ei kyl kestäny olla kun mittari näytti +36c. Siinä vaan pohdin kuinka hyvä matkustus ilma tuli valittua..

No viestin kertaulua se loput 45min oli ennen junan tuloa. Muutamat tupakit sen sellasta.

Matka meni mukavasti, paremmin kuin viimeks. Kuvien katselu viihdytti Jennyä ja mamikin oli ihan iloinen. Koko ajan toki päässä pyöri eräs...

Se tunne kun tahtoo laittaa viestiä, mut jos sen tekis rikkois sääntöjä. Arvatkaas vaan kuinka monesti oon meinannu ottaa puhelimen käteen ja soittaa sanoen "perutaan koko paska" toivo siitä et tulis edes yks tekstari ja voitais päättää tää hölmö idea! Puhelinta katsoo usein, joko joko joko?!?!?!

Äitikin vielä kyselee joko on tullu viesti joko on tullu viesti :D argh älkää muistuttako enempää!!!

Naurettavaahan tää on, pohtia koko ajan!!! 

Kehittelin tos huomiselle sisustus hommia, jos sais vähän ajatukset muualle. Se on luvannu ukkosta koko päiväks, joten hyvin vois hommailla sisällä.. Katsotaan nyt mitä keksitään :)

Päivät tuntuu kestävän ikuisuuden ja maanantaihin on ihan liian pitkä aika!!!

Päivän miete: carpe diem 

Torstai:

Kylläpäs tuli nukuttua. 13:00 aikaan heränneenä voi sanoa nukkuneensa kerrankin hyvin. Vaikka nukkumaan meno meni myöhään pyöriessä ja mietiskellessä, tuli unta silti tosi paljon normaaliin verrattuna.

Sillävälin nää toiset oli pelänny ukkosta jo monta tuntia, ku meikäläinen nukkuu makoisasti tietämättömänä.

Siinä hetken sängyssä haaveilin ennen aamutupakille siirtymistä ja pohdin että eräs on ollu töissä jo monta tuntia. 

Nennykin oli jo päikkäreitä vedelly puolitoista tuntia, ku pääsin ite ylös.

Nennyn herättyä mutsi pisti naapurille viestiä, ja sinne eksyttiin iltapäivästä sit. 14:25 katoin kelloo ja mietin et kohta se yks on kotona, mut ääh ei pidä miettiä.

3h meni naapuri reissulla, ku Jenny ja kalle innostu leikkimään. Ensin sisällä tekivät tuttavuutta, sit ulkona pomppivat vuoron perää trampalla, ja lopuks ne lähti saattaa meitä ja tos junaradan toisella puolella leikkivät vielä pitkän tovin.

Jenny silitteli Kallen tukkaa ja katto ihmeissään isoja ruskeita silmiä :) sit viel lopuks ku rakastavaisten tiet eros, nii Kalle anto Jennylle pusuja ;) se oli totaalinen love story! <3

Siellä ei paljon ehtiny muuta ajatella, mut sit takas tultua mietti miten ihana olis soittaa ja kertoa Jennyn poika kaverista :)

Mietin myös tosissani et onko tässä mykkiksessä jotain ideaa muka oikeesti, ja viittiikö soittaa ja sanoo et camoon ei täs oo mitää järkee. Kuitenki haluu antaa toisellekkin aikaa ja rauhaa, joten päädyin vaan tsemppaa itteeni. 

Ukkonen päätti jatkua kahta kauheempana, joten päädyin sit tosissani vaihtaa meidän huoneen järjestystä ja mutsi vaihto verhotkin. Maalia tää kyl vielä kaipaa ja paljon, mut kyl tästä hyvä tulee!

Siinä tosiaan menikin hyvin aika ja 22:oo aikaan oli vasta suht valmista.

Sit alkoikin taas tyhjyys... Onneks huomenna on perjantai ja mussulla luokkakokous, joten ei vois muutenkaan häiriköidä. Sit on jo lauantai, mun keikka päivä ja sit ei olis enää ku sunnuntai! Pitää vaan kehitellä just jotain tommosta tekemistä, ettei ajattelis ihan liikaa. Mut en mä ihan terve oo!!! 

Haluun niin paljo perua koko jutun, mut en vaan voi soittaa.. Jos se toinen ei haluakaan, kyl se itse peruis jos haluais!! 

Sain myös ikäviä uutisia tänään.. yks tuttu oli hukkunu today Kuopiossa...  :( ei mikään läheinen, mut tuttu kuitenkin. Mun ikänen poika.. Liukastu, iski pään laituriin, tippu, ja hävis ;'( kaverit oli ettiny, mut eivät löytäneet. Pelastajatkin joutu etsimään puolitoista tuntia :(

Siinä lähti nuori, komea poika aivan liian aikaisin! 

Päivän lause: kadu, älä peru!

Perjantai:

Heräsin jopa ihmisten aikoihin, ja hinku kylille oli kova. Niimpä päädyttiin lähtee shoppailee ikävä hetkellisesti pois. Löysin super ihanan mekon alesta, normaalisti 60e nyt 30e. Minäkin ku oon oikee mekko ihminen ;D Ajattelin kuitenkin et kerrankin jotain kivaa ittelle, ja voinhan mä maanantaina leikkiä prinsessaa :) Ei se toki mikään pinkki prinsessamekko ollut, vaan perus musta. Hieno kuitenkin :) Vielä ku tulis jotkut kivat kekkerit missä käyttää. Ehkä mä huomenna isken tän sinne viinijuhlille.

Tosi mukaaa oli kyl käydä kylillä ja kierrellä kauppoja. Ruokakaupasta sain kuitenkin sen parhaimman... Oikeita rinkeleitä!!! Ei mitään eines kakkaa... Nam! Niitä jos illalla mussuttais, jääny vähän taas toi syöminen..

Illasta pitäs myös alkaa väsätä kakkua huomiselle, ku ekat kahvittelut sillon. Eli siis zuzun ja akenan kans, ku ne lähtee maanantaina reissuun :)

Hmm... Kovasti kokeilen saada ajatukset pois mussusta, mut ei se ookkaan niin helppoo. Olis niin kiva ku ois sovittu et yhden viestin sais laittaa millon haluaa. Nyt olis voinu olla sen aika! Tai siis ois kiva laittaa viesti et mukavaa luokkakokousta :) Sit kertoo ku vähän kompuroin, ja vähän muitakin kuulumisia. Vetäsin tosiaan nenälleni tos pyörätiel ihan vahingossa. Polvi ja jalkapöytä aukes kivasti. Mut ei voi nii ei voi, tällä nyt mennään.. 

Lauantai:

Aamupäivästä kun heräilin, oli Zuzu ja Akena tullu tänne mutsille. Heräilyn lomassa piti lähtee viemään tätille hanskoja, kun se lähti rantaan hommiin. (Pöllille) Siinä kuitenkin kävi niin, et eksyin rantaan asti itsekkin. Vene odotteli siel korjausta ja onneks se ns "korjaus sarja" oli mukana. Me sit innostuksissa ruettiin sitä paikkailee, jotta pääsis pikaseen vesille. Uudet airotkin oli hommattu valmiiks edellisenä päivänä, joten vaan mela puuttuu. Ihana ku kohta pääsee kalastelee, ja viel oikeella veneellä. Sitä oon ootttanu!!

Sieltä sit ku tultiin nii kävästiin kylillä. Innostuttiin tätin kans tekee vähän raveja ja sit kaupan kautta ruoan laittoon. 

Tehtiin ihanaa savustettua aura-lohta <3

Meikäläinen tälläyty sillä aikaa ku muut veti päikkäreitä, sekä koristelin synttärikakun. Kahvejen ja kuoharipullollisen jälkeen lähdettiin ajelee Kuopiota, ja viinijuhlia kohti. Toki tätin luona käytiin viel ennen sitä, pitihän ne ravit kattoo. Otettiin myös lasilliset punaviiniä siinä samalla, ja vähän pientä ehostusta vielä. Lähdettiin siitä sit kävelee sinne viinijuhla alueelle, eli Kuopion satamaan. Ihana oli käppäillä vanhoilla kotikulmilla ja turista tätin kans oikein kunnolla. Keikat molemmat oli ihan pirun hyviä, mut tottakai olin just jonottamassa juomaa kun se ainut biisi mitä haloo helsingiltä odotin pärähti soimaan. Enempi siitä oli kyl ehkä hyötyä, koska sinne kohi kuulu paremmin ja en mä siitä omalta paikalta mitään nähny. Sukulaisia ja tuttujakin siellä näky, ja viinikin virtasi. Jukka Poika oli kyl niiiiiiin IHANA, siitä ei pääse yli eikä ympäri! Harmi vaan ku siel oli ihan sikana porukkaa :( 

 No siinä sit Jimmyn kans soiteltiin pitkin iltaa, ku kokeiltiin päättää et missä ja monelta treffataan pitkän pitkän tauon jälkeen. Loppuen lopuks eksyttiin Ale-pubiin, ja siel menikin aika ihan mukavasti. Sit ku Iiro tuli siihen nii jokunen tovi viel istuttiin, mut päädyttiin loppuen lopuks pasariin. Ei kyl ois kannattanu mennä, koska surulliset uutiset sai jatkoa... Kaveri kerto et oli saanu maanantaina syöpä diagnoosin :/ Siinä vaiheessa oli kyl pakko luovuttaa ite... 

Iiro kävi aamu yöstä heittää mut sit takas Siiliin, ja ihana olikin päästä turvallisesti tuttuun sänkyyn :) Tuli siinä illan aikana käytyä vaikka minkälaisia keskusteluja, mut isoimpana mieleen jäi keskustelu gigolon kanssa.... Mykkis siis päättyi lauantaina kaikkien paskojen juttujen takia.... Vähän siinä pahoitin mieleni väärin ymmärryksen ja väärin sanotun takia, mut se saatiin selvitettyä kyl.

Sunnuntai:

Kooma! Sunnuntai oli aika perus päivä... Ei mitään oloja, kun ei tullut juotua liikaa. Sivistyneesti vaan viiniä!  Pitkän päivän päätti pitkä keskustelu tuokio mussun kans<3 Sillon yöl alko ihan mieletön ukkonen, ja arvattavissahan se oli, koska aina mun synttäri päivänä on ukkonen. Jotenkin oli ihana mussun mussun mussuttaa mussun kans :) 

Maanantai: 

Voi 21, Seuraavat on sit 30-v synttärit! Eiiiiiii!!! Aamusta herättiin Nennyn kans 9 jälkeen, mutsi oli lähteny jo kylille ennen sitä. Mua odotti tätin lahja tuvassa, ja lisää tuli pitkin päivää. Ei ne lahjat oo mitään, mulle tärkein oli se et kummi poitsu tuli moikkaa vanhusta. Ja se ihana viesti minkä eräältä sain <3

Kauhee stressi kyl iski ku tajus et seuraavaks juhlitaan jumalauta kolmekymppisiä. Mutsi sit lohdutti ja sano et pidetään kunnon 25-v synttärit :D

Jenny ja Jerry leikki kimpassa autoilla, "pelas" monopolia, riehuvat ja riekkuvat minkä ehti. Ihania kyl ovat <3

Illalla sit tuli taas saunottua, ja höpöteltyä Yukin kanssa :) Mie olin jo ihan varma ettei mums mums soita, mut kesken puhelun Y:n kanssa alko koputus kuulua. Sit oli pakko kyl lopettaa ja vastata ihunalle :) Siinä sit käytiin kaikki vauvamahasta-homojen adoptio oikeuksiin asti läpi, ennen ku päätettiin puhelu :D happy happy happy <3

Tiistai:

Mun monen päivän odotus palkittiin. Iltapäivästä mutsin täti, jota olin monta päivää oottanu tuli kahville! Höpötettiin raveista ja vaikka mistä maan ja taivaan väliltä, ja oli tosi kivaa :) Päärynä jätski kruunas kaiken! 

Illalla sit vihdoin ja viimein sain mun mussukat kylään, TanQueezin ja Temen. Harmi vaan et unohdin niitten kihlajais lahjan stadiin :( Sain niiltä pienen vittuilu lahjan, mut sitä ei uskalla ottaa yksin.. ;) Ihana ku tos oltiin porukalla ulkona, ja Jenny oppi puhaltamaan saippuakuplia ihan ite. Sit ku Teme "potki" niitä, nii Jenny nauraa hörötti ihan innoissaan :) Villestä toki juteltiin ja kyl se vaan tais niin olla että humalassa se olin kun hukku. :/ Oi voi! 

Keskiviikko:

Vihdoin se päivä tuli, uutta leimaa ihoon. Lähettiin 13.oo bussilla Kuopioon, josta suunnattiin suoraan ekoille treffeille kirjastolle. Siel "äiti Päivi" odotteli jo meitä, kun eka tuttu tuli puolessa välissä vastaan ja jäätiin suusta kiinni. Päivi toimi siis mun "äitinä" ala-asteen luokkaretkellä Unkarissa. Ihana oli nähä sitä pitkästä aikaa, ja kuulla heidän kuulumisia. Päivi on vieraillu useamminkin meidän reissun jälkeen Unkarissa ja vähän kuulin myös tuttujen kuulumisia sieltä päin maailmaa. Toiset treffit Outi-kummin kanssa yhdistettiin sit samaan paikkaan, ku mun piti viel kirjastolla tulostella papereita...

Sit olikin mul omaa ohjelmaa, eli se tattoo aika. Aivan mahtavaa! Pikkasen jännitti, ku ekaa kertaa menin sille tatuoijalle, mut oli ihan super tyyppi. Meillä juttu luisti, ja sain myös kuulla ikävät uutiset siltä. Marianne oli vihdoin päässyt vehreimmille maille :( R.I.P <3 Iso kiitos vaan hänelle, hän jätti jäljet maahan. 

Uudesta leimasta tuli ihan tosi hyvä, ja siitä tuli juuri sellainen jatkumo tohon toiseen mitä olin toivonutkin.Sit sille oli tullu peruutus mun jälkeen, nii innostuttiin hakkaa vähän lisää.. Piti vaan logo ottaa, mut se vähän vahvisti tota yhtä vanhaa ja tehtiin muutamia tähtiäkin lisää. Olin kyl niin onnellinen sieltä lähtiessä! Syksyllä sit lisää ;) Se oli kyl taas hauska kuulla, miten helppo ja ihana tatuoitava oon. Heidi sano et musta pitäs tehdä sellanen opetus video "näin olet tatuoitavana" :D Koko ajan kyl läppä lensi, ja mukavaa oli... 

Mummo ja Jenny olikin mua valmiiks jo vastassa, ja suunnattiin siitä mun synttäri lounaalle. Päädyttiin Amarilloon, mut ei 

kyl ihan heti uudestaan. Huh huh miten paskaa palvelua, onneks ruoka oli ees suht jees... Kaupan kautta sit pitikin jo bussille suunnistaa, kun illan vika lähtee tänne 19:30. Tai siis sellanen mil pääsee tänne mutsille asti suoraan. Muuten joutuu kävelee 4km, tai tuleetaksilla...

Tänään opetin Jennyy laulamaan haloo Helsingin huuda kappaletta :D Ei se meinannu ees asettua nukkumaan ku koko ajan piti laulaa "huuva huuva". Niin se vaan oppii joka päivä jotain uutta.

Kylällä olis ollu illalla Timo Rautiainen, mut en sit kuitenkaan lähteny kattoo sitä. 20e pelkästä siitä oli kyl mulle vähän suolainen hinta. Ennemmin laittaa 40e lisää, ja näkee 20 muutakin yhtä hyvää bändiä rock cockissa. Vaik en kyl sinne varmastikaan tänäkään vuonna pääse :( Päätin säästää senkin rahan kenkiin, jotka on pakko käydä huomenna ostaa. Hölmönä ku otin vaan yhdet mukaan, ja neki on jo hajoomis pisteessä. Eikä noi ballerinat paljon vettäkään pidä...

Illalla maksoin vikan erän sitä vuokra velkaa, ja nyt on kyl helpottunut olo! Kyl se tästä elämä jatkuu, ja huomattavasti helpompana. Ainakin toivottavasti!

Torstai:

Mahtava päivä taas ollut. Aamusta lähdettiin 9 jälkeen liikenteeseen, ja vasta iltapäivällä oltiin takas mutsin luona. Mentiin tonne kylälle ostaa niitä kenkiä, mut jotenkin kummasti se reissu venähti. Kuten jo aiemmin kirjotin kylällä on sellanen siili folk tapahtuma. Päivällä siel on ilmasta ohjelmaa, ja illalla maksullista. Pyörittiin monta tuntia siel, kateltiin esityksiä, kierreltiin kauppoja, käytiin kahvilla, ja sen sellasta. Kenkiä mentiin ostamaan, mut mukaan tarttu taas vaikka ja mitä. Huppari, T-paita, kaulakoru, mekko, kengät, Jennylle farkut.... HUPS ;) Lähtiessä mutsi osti viel laatikon mansikoita ja mulle litran herneitä ja toisen litran kirsikoita :) Nam! Tuttuja ja sukulaisiakin tuli vastaan, mut Jenny oli enempi innoissaan isoista hahmoista. Oli niitä gefilus kidius hahmoja, pop pankin papukaija, siili, apsi apina ja sit oli Justus pelle. 

Tänne tullessa sit touhuttiin jonkun aikaa, jonka jälkeen lähettiin vähän ulkoilee. Käytiin kattoo lehmät, ku ne siirrettiin taas tohon meijän puolelle. Sit käytiin tuol metässäkin vähän käppäilee, ja kattoo mustikoiden tilanne. Niin se vaan on et huomenna joutuu lähtee ainakin piirakan verran poimimaan. Ens kerran ku tullaan ei varmaan sieniä enää oo, mut josko sit pääsis puolukkaan. Seuraavan kerran olis sit tarkotus tulla 2.9, ellei nyt aiemmin päästäis tulemaan. Saas nähdä... 

Tosiaan illasta tuli sit taas vieraita, kun äitin sairaala kaveri tuli äitinsä ja anoppinsa kans käymään. Kyl oli Jenny riemuissaan kun kaks hauvaakin tuli  leikki sen kans. Voitte vaan arvata kasvoko meidän koirakuume yhtään... Niimpähän se lääkärikin tuumas, et kokeilla voitais. Tällä hetkellä kuitenkin ku liikutaan näin paljon suomee ristiin rastiin, on sitä turha edes harkita. Kunhan täs jossain vaiheessa tosissaan asetutaan aloilleen, ja päätetään edes missä sitä oikein asutaan...

Oon kyl nauttinu tosi paljon täällä olosta, ja johtunee varmasti siitä etten odottanut koko reissulta oikeestaan mitään. Haluisin kyl tosi kovasti muuttaa maalle. Nyt oon oppinu tosissani arvostaa tätä paikkaa, ja sitä mitä kaikkee täällä on. 26hehtaaria meidän peltoa, paljon metsää ja se rauha. Vielä joskus mä asun täällä ja toivon et Jennykin jatkaa tän paikan pitämistä. Se miten isovanhemmat on tehny tän eteen töitä, ja se mitä kaikkee äiti ja täti on tehny... Se vaan on mun jatkettava! Tai oikeestaan päästävä jatkamaan!

Reissu venähtää nyt sit kahden viikon mittaseks, ku ostin kun lipun ens viikon keskiviikolle. Mikäs kiire tässä on, varsinkin ku Jennyllä seuraava isä tapaaminen vasta keskiviikko iltana. Siirrettiin viikolla tota tapaamista, et on sit kaks viikkoa putkeen. Thomsonilla oli omia menoja tällä viikolla, eikä meitäkään oikein viel haluttanu lähtee. Sit sopivasti mutsi tuleekin 20.7, joten eihän täs oo mitään ongelmia tekemisen suhteen. Ainut mitä siel stadissa oottaaon kasa postia, ja myös toki Yuki. 

Jotain pitäs keksiä sit 12.-14.7, kun Jenny on Thomsonilla. Tosi kiva ku ollaan saatu nyt sovussa hoidettua nää asiat Thomsonin kanssa... Ehkäpä kokeilen höynätä vaik Yukin karaokeen, ellei jotain muuta ilmaannu. 

Ai joo ja varasinhan mä muuten tänään matkan, ja maksoinkin jo. 23.7 olis vuorokauden mittainen irtiotto tiedossa, ku laiva starttaa 18:30 satamasta. Elikkäs viinakaapin täydennystä olis luvassa... Jos Tallinnasta hakis uuden tequilapullon, ja muutamat kartsat tupakkia. Lisää lomailua siis vielä tiedossa. Nythän se on pakko mennä, kun vihdoin ja viimein on mahdollisuus. Ja mul hei on LOMA! Nyt vasta oon alkanu tajuta tän homman. Okei vaikka oon töissä 24/7, niin mikä meitä pidättelee koko ajan kotona? Ei mikään! Ilo irti elämästä ja matkailusta, kyllä sitä sit reilun vuoden päästä taas aherretaan... Turha ottaa kaikkee liian vakavasti, harmittaa jotkut asiat jo muutenkin. Skipataan murheet pois ja tartutaan hetkeen.

Niinsanottua hiljais eloa on ollu täs pari päivää. Tais olla siitä mykkiksessä enemmän haittaa kuin hyötyä, mut sainpahan huomata jotain... Plaah... Pientä vitutusta täs nyt on mul ilmassa, mut se on ohi menevää. Skip! 

Jos sitä keskittyis vaan olemaan minä.

Huomenna tosiaan jos kävis siel mustikassa, ja hyväs lykys nukkus vähän pidempään ku tänään. Mitään ei kannata suunnitella, kun heti on kivempaa ilman ohjelmaa...

Perjantai:

Otettiin kuitenkin aika chillisti. Päivästä tehtiin mokkapaloja ja nautittiin kupilliset kahvia ulkona. Jenny ku meni päikkäreille istuttiin mutsin kans tos terassilla, kuunneltiin radioo ja naatiskeltiin :) Käytiin sit pumppaa saunalle vedet, ja mä kävin heittää myös puut. Onneks innostuttiin leipoo, ku Zuzu ja Akena tuli sit illasta tänne! Se et ne kerkes käydä saunas, alko tääl nousta ukkosen ilma taas vaihteeks. 

Yhtäkkiä mul soi puhelin, ja tuli tieto että Kiti oli muninut 16 puhtaan valkoista, eli hedelmöittynyttä munaa. Siinäpä se sit alkoikin rumba, kun piti selitellä mistä kaikki tarvittava löytyy ja mitä pitää tehdä. Nyt on munat onneks "kotihautomossa" , toivottavasti ne siel hyvin pärjää. Tosi puskista tuli kyl koko juttu, kun odoteltiin niitä reilut puolisen vuotta sitten. Vaikka merkit oli tosi selvät, ei sitä kyl oikeesti uskonu. Syömättömyys, nahanluonti, molemmat, mut ei sitä vaan uskonut.

Harmittaa vähän nyt itte olla täällä reissussa kun siel 16 munaa odottaa hoitoa ja huolenpitoa, mut tällä mennään. Toivotaan että edes muutama muna selviää ens viikkoon ja lopuks saatais edes yks kuoriutumaan. :) Pikkasen kyl jännittää!

Pistin siinä sit muutamalle asiasta viestiä, ja lähdin nukuttaa Jennyä. Pian alko puhelin huutaa, ja viestejä sateli. Gigolokin soitti siinä, ja Jenny villiinty ihan totaallisesti. Laulo "huuva, huuva" puhelimeen. :D siinä sit ku lopetettiin, nii äkkiä se nukahti.

Ei menny pitkä tovi, kun alko myrskytä oikein kunnolla. Me istuskeltiin "tyttö"porukal tos tuvassa kattomassa ukkosta ja höpöttelemässä. Heitettiin läppää ja muuta mukavaa juttua, kuulumisten lisäks...

Jossain välis kuitenki vetäydyin ulos tupakille ja soittaa känniääliölle <3

5h siinä sit vierähti pihalla istuessa ja paskaa jauhaessa, ennen ku akku loppu toiselta osapuolelta. Kerrankin kävi niin päin, ja mulle tuli siitä tosi hyvä mieli. Vaik pientä sanaharkkaa siin olikin, mut kuitenkin <3

Lauantai:

Herätessä mul oli pikku nuha. Ei tosiaankaan kannata olla 5h ulkona shortseissa ja toppi päällä, kun sataa kaatamalla vettä ja lämmintä n. 13'c. Mut oli se kyl sen arvosta, ja omaa tyhmyyttähän se oli ku en pukenu lämpimämmin. Jennyn kans siinä touhuttiin, ku mutsi lähti käymään kylillä. Mä sit kävin pumppaa saunalle vedet ja roudasin kolme Ikean isoo kassia puita saunalle. Just ku sain puut vietyy alko sataa vettä. Tehtiin siinä sit ruoka ihan ajoissa, ja otettiin vaa rennosti. Pidettiin sisällä sadetta ja kateltiin telkkaria. :) Infosin siinä sit yhtä kaveria mahdollisista käärmy vauvoista, ja Looooope lupas pistää korvantaakse. Se olis kyl ihan ykkönen saamassa noista vauvoista jonkun jos ensinnäkin niitä tulee, ja olis halukas ottamaan...

Tosiaan kuulin tänään aivan super ihanan biisin vihdoin kokonaan, ja rakastuin heti. <3 Se vaan niin osu ja uppos, kun sen vaa tajuaa... Tuomas Kauhanen ja Väinöväinö - Enkeli <3 Pätkän olin kuullu aiemmin, mut se vaa jotenki jäi kuuntelematta. Nyt kuitenkin törmäsin siihen taas ja päädyin kuuntelee sen kokonaan. Se oli menoo sit! Love <3

Sunnuntai:

Sammuin eilen ku saunalyhty. Koodattiin mun enkelin kans siin illasta ja oli puhe jatkaa myöhemmin, mut sit mä vaan nukahdin ihan PAM! Se tuli ku salama kirkkaalta taivaalta. Siinä jäi kaikki kesken, se vaan iski. Mua ei ees väsyttäny ku tulin sänkyyn köllii, ja kirjottelee blogia..

Kaiken huipuks vetäsin nukkua melkein kellon ympäri, Huh huh! Huomenna se alkaakin sit taas aikaseen herääminen. Pakko alkaa jo taas harjoitella, ku tääl on saanu nukkua sillon ku nukuttaa, ja niin paljo ku nukuttaa. (Pari poikkeusta kyl ollu) 

Tänäänkin on ollu tosi rento päivä, ollaan oltu tekemättä mitään sen ihmeempiä. Se mustikkaan meno on vähän venähtäny, mut jos sinne ei tuu mentyä niin sit ei. Mä en siitä rupee stressiä repimään. Nyt vaan oon mukavasti nää vikat päivät ennen arkeen palaamista. :) Voi se olla taas outoo mennä kotiin! Ei varmasti taas tunnu kodilta yhtään, näin pitän reissun jälkeen. Se ois taas pidettävä heti pyykkipäivä, ja ei se kämppä mihinkään unelma kuntoon tainnut jäädä. Onneks pakastimes on edes ruokaa, nii tarttee ekana kauppaan juosta. Vaik vielä ei pitäiskään ajatella koko asiaa, nii jo se alkaa tuolla takaraivossa painaa.... No mut kiva se on päästä taas vähän etelään rauhottuu ja näkee tuttuja <3 Ja odottaahan siellä 16 huolehtimista kaipaavaa pikku munaa :) Jes!

Maanantai:

Huh, olihan päivä! Aamulla mutsi lähti käymään kylillä kaupassa, ja mä jäin Jennyn kans tänne. Tehtiin aamupalaa, siivoiltiin ja touhotettiin. Zuzu ja Akena oli tullu jo aiemmin ja ne touhus sillä aikaa tuolla pihalla. No siinä ku mutsi tuli kyliltä nii syötiin vähän, ja mie menin sit ulos tupakille. Kyl oli niin hieno tervehdys, kun sain tietää olevani helvetin pilalle hemmoteltu pentu. Kyseisen ylennyksen sain siitä, kun mutsi omalla kauppareissullaan toi mulle tupakkaa.... Päätin sulkee sanallisen arkkuni ja olla sanomatta yhtään mitään. Sisällä kiehu niin maan perkeleesti, mut piti vaan olla hiiltymättä. Sit ku ne lähti nii mun sisäinen pommi räjähti, kun Jennykin oli sopivasti päikkäreillä. Sillon sai kaks isoa halkokasaa kyytiä. Tuol pihal on muutamia semmosia isoja kasoja puita kuivumassa, mitkä odotteli liiteriin pääsyä, nii mä päätin vitutus päissäni hoitaa pari niistä alta pois. Katotaan jos ne viel huomen tulee tääl käymää, et soiko sama levy vielä. Tietääkseni pilalle hemmoteltujen ei tarttee tehdä tollasia hommia, saati et ne tekee sen omasta aloitteesta. Illalla sit alotin purkaa viel yhtä isompaa kasaa, eli koko päivän saldo oli 2 ja puol siirrettyä kasaa liiteriin!

Käytiin kattoo Jennyn herättyä lehmiä, ja niiden omistaja sattu samaan aikaan tulee laskee ne. Pääsin kyselee mun fiksuja kysymyksiä, ja sivistyin taas kunnolla. Ehkä mä joskus otan sellasen kivan pikku vasikan, kesytän sen, ja sit ku se on aikuinen nii chillataan yhes tos pihalla ;)

Kokonaisuudessaan päivä on menny nopeeta, illasta viel vähän halkoja, sit pesulle, House ja siinäpä se. Vielä olis huominen päivä lomaa jäljellä, ja sit keskiviikko aamuna ensin Kuopioon ja siitä junaan. :) Ihanaa, jännittävää, ahdistavaa, pudotuksellista, piristävää..... 

Tiistai:

Niimpä nii, se olis yö taas.. Ilmeisen tehokasta toi puuhomma kun tuli nukuttua melkein kellon ympäri. Vihdoin ja viimein ku sain itteni ylös sängystä, ilmoitti mutsi lähtevänsä kylälle ku pupujen ruoat oli loppu. Me sit jäätiin Jennyn kans tänne taloa pitää pystys siis aikaa, ja tunnin verran touhuttiin ulkona. Yukin kans siin samalla juteltiin, ja se odotti meitä jo tänään stadiin. No huomenna sitten. :) 

Mutsi ku tuli kyliltä ja kotimainen elokuva loppu, ei Jennyllä ollu viel päikkäreistä tietookaan. Siinä sit kokeiltiin saada sitä päikkäreille, mut meikäläinenhän siinä nukahti ensin. Olin varmaan pari tuntia vetäny siin unta ennen ku Jenny tuli uudestaan sänkyyn. Sit se suostu nukahtaa, ja sit tuli viel itekki jatkettua unia. Kyl oli hyvät päikkärit! Jenny nous jo ennen mua, mut mä jatkoin unia kivasti viel jonkun tovin. Ihan kyl ku tääl on saanu nukkua! <3 Iso kiitos äiti <3 

Siinä sit syöpäsin vähän ja päätin lähtee kerää lisää unienergiaa :D Yks kasa siinä tuli kannettua taas sisään sillä aikaa ku sauna lämpes. Ihana oli päästä suoraan pesuille! Sit ehdittiinki sopivasti kattoo uutta päivä, pelkästään kyl jälkimmäinen jakso. Nyt voi tää lellipentu huokasta ja sanoo tehneensä edes jotain... Mähän en siis tee mitään! (Muuten vaan kasvatan yhtä lasta) Joo se siitä, se kasetti olkoon nyt loppuun soitettu.

Kyllä taas Jenny päätti, ettei ilta unille mennä oikeeseen aikaan. Ensin mutsi yritti nukuttaa sitä puolitoista tuntia, ja minä seuraavan tunnin. Sit käväsin tupakilla ja kokeiltiin yhteistuumin, nii jo onnistu. Melkein 3h normaalia myöhemmin se sit lopulta luovutti, voi olla huominen taas päivä... Joutuu kuitenkin aamulla herättää sen aikasiin, ku 9:05 lähtee bussi kohti Kuopioo. Siellä sit pikainen kaupunki kierros, ja 11:15 lähtee juna kohti Helsinkiä. Saattaa olla kiukkua huomenna ilmassa, tai hyväs lykys ei jos malttaa asettua päikkäreille ajoissa. Onneks saatiin paikka siitä isosta perhe hytistä, joten siinä on vähän rauhallisempi olla. Siin on myös se ihme leluhärpäke josta Jenny ainakin viimeks tykkäs kovasti. Tuskinpa siel niin kauheesti on porukkaa näin viikol, ku ei mitään super edullista tarjousta oo...

Mut joo, kamat on kasassa, hoitolaukku pakattu, ja haikea mieli. Niillä sit taas kotia kohti! 

Siel oliskin muutama asia taas hoidettavana, mut ei mitään sen suurempaa. Pikkasen odottelen vastausta mun sossulta, ku maanantaina meni hakemus perille. Normaalisti tänään olis jo näkyny rahat, tai ainakin olis tullu viesti "jos rahat ei huomen aamulla näy tililläsi, tule käymään toimistolla!" Mitään ei oo kuitenkaan kuulunu, ei sähköpostia eikä puhelua... Outoa! Noh ehkä mie aamusta ite rimpautan sille, jos ei laita mailia ennen puhelinaikaa.

Keskiviikko:

Kyllä taas elämä potkii päähän, onneks on kypärä. Nukuttiin Jennyn kans molemmat tosi huonosti, ja kaiken kaikkiaan unta tuli korkeintaan 6h. Mä näin taas kauheita painajaisia, ja heräilin useeseen otteeseen. Aamusta sit herättyä vaan pika meikit naamaan ja bussilla kohti Kuopioo. Tää päivä ei oo ollu olenkaa meidän, ja kaikki alko jo heti aamusta. Bussi meinas ajaa pysäkin ohi, ottamatta meitä kyytiin. No onneks se sit kuitenkin pysähty ja päästiin Kuopioon. Kuopios ei saatukaan mun kassia säilytykseen, joten piti lähtee sn tuhottoman ison ja painavan kassin kans keskustaan. Sokokselle kun päästiin, ei siel oikein vessan ovi pelannu. Kirpparilla oli super ihanat kengät 5e, mut ne oli liian isot. Asemall sit Jenny nukku 10min päikkärit, ja heräs ennen ku juna pääs liikkeelle. Aloin siinä lukee sit säpoja, nii sossusta kolme mailia. 1) rahat on to tai viimestään pe tilillä. 2) sun pitääkin jättää uus hakemus vuokranmaksua varten. 3) ei me voimakkaan maksaa mitään ennen kun tuot kuitin et oot maksanu ite tän kuun vuokraa melkein 350e. ANTEEKS? Ööh, millähän rahalla? Sossutäti ei ilmeisesti osaa lukea tiliotteita, ettei sitä rahaa ihan niin paljo oo tullu mitä se laskelmissaan väittää. No sen asian saan selvitettyä huomenna... Hope so ainakin, katsotaan miten käy. 

No juna lähti siin liikkeelle ja Jennyllä oli siin Pieksämäelle asti kaks mukavaa poikakaveria 11kk ja vajaa 3v. Siinä riitti kyl virtaa muksuilla. Sen äitin kans siin höpöteltiin kaikkee, kunnes ne lähti sit pois. Jenny oli fiiliksellä "nyt ei nukuta", ja Kouvolassa sen alko huomata. Mentiin sit käymään siinä pihalla ja soitettiin mutsille, jolla oli ikäviä uutisia. Serkku tytöllä (serkkupuoli) oli todettu imusolmukesyöpä. Huh heijaa, joko nää tällaset uutiset jo riittäis.?! 

Onneks Jenny sit nukahti ennen Lahtea, ja siinä asemalla sain mukavasti vietyä sen rattaisiin. Siinä sit kannoin kamatkin valmiiks siihen välikköön, jäätiin odottelee Tikkurilaan saapumista. Ei oltu ku n. 15min myöhässä. \o/ wohoo! 

Bussi sattu onneks mukavasti lähtee 5min päästä, ettei sitä tarvinnu odotella. Mut eihän nyt liikaa riemuita. Bussista pois jäädessä huomasin tiputtaneeni vajaan röökiaskin jonnekkin. Jebou! 

Kotona sit banaanikärpäset oli vallannut keittiön, kaikkien elukoiden ruoat loppu, käärmymunat "kuollu", pakastimes ei ollukkaan jauhelihaa, ja piharemppakaan ei ollu valmis. Onneks mua oli odottaa tääl synttärilahja: piNkki i<3luurin laturi ja lainaan Maxilta black ops 1 :) Kauppaanhan se oli liikuttava, onneks sain mutsilta 20e lähtiessä. Saatiin Ässälle ruokaa ja meille ruokaa. Kuitenkin ennen ku päästiin lähtee kauppaan, Jenny päätti et ehkäpä äitin pitäs vähän siivota. Se levitti muovikassin johon oli muutaman kerran tyhjennetty Ässän vessalaatikko, niin suoraan eteisen matolle. Jee! Eipä siin auttanu ku eka siivota se, ja vasta sit lähtee kauppaan. Kaupassakaan ei ollu mikään hyvin. Porkkanat oli ylihintasia, halpa (tai edes kohtuu hintainen) jauheliha oli loppu, halvinta laktoositonta maitoa ei ollut, ja kaupan kassakin oli elämäänsä kyllästynyt mummo. Argh!

No ei hätää, tää jatkuu viel....

Kotiin ku päästiin takas Jenny kaato ensin 2dl maitoa ittesä päälle, sen jälkeen puol litraa vettä mun housuille, ja siinä vaiheessa tajusin et mun housut on revenny tänään. Sattumaa, kohtalo, vai mitä? Iltapuuron Jenny "söi" ilman lusikkaa pöydältä, ja suuhun sitä puuroa meni korkeintaan kaks lusikallista... Pesulle! Nukkumaan rinsessa kyl asettu sen jälkeen yllättävän hyvin, ei jaksanu kauaa edes itkeä. 

Mie sit kivasti asetuin sohvalle kirjottelee tätä vikaa postausta, kun kuvia lisäillessä koko paska päättää kaatua. Koko tän päivän stoori hävis ku pieru saharaan. Siinä vaiheessa en tienny itkeäkkö vai nauraakko.!?.!.!?. Päädyin soittamaan Yukille ja kertomaan tästä elämäni ihanimmasta päivästä ja kotiinpaluusta. Samal keräsin voimia kirjottaa koko tän päivän osuuden uusiks, jotta pääsee ees jossain välissä nukkumaan. Tää ei todellakaan oo ollu mun päivä! Mietin jo et oonko oikeesti vaan niin pessimisti et ajattelen kaiken negatiivisesti, mut jumalauta en! :D. Kaiken tän jälkeen pystyn edelleen nauraa koko päivälle ja toteamaan vaan " EI VITTU!" :D

Näin hienosti päättyi loma ja oli iloinen kotiinpaluu. Noistakin jäi puuttumaan jotain pikku juttuja välistä, mut eiköhän niitä tuossakin jo ollu riittämiin.

Kokonaisuudessa reissu oli hyvä ja kasvattava. Silmät aukes taas monessa asiassa, ja oma olokin ehkä joissain määrin helpottu. Se on kyl selvää et kovasti maa polttaa jalkojen alla, ja maallekkin olis ihana muuttaa. 

Paljon ei niin mukavaa ehti kyl tapahtua lyhyessä ajassa! Hiukka itteeki harmittaa noi kaikki asiat mitä parissa viikossa sattu, mut eipä niille mitään mahda. 

Mykkiskin oli ja meni! Se aiheutti kyl kans enemmän mieliharmia, kuin mitään hyvää! :(  Mussusta tulikin Gigolo ;) no ei vaan! Kyllähän toi vaikka mitä muutti, ja ei ehkä niin iloiseen suuntaan. Katotaan nyt... Voi olla et meikäläinen joutuu kattoo yksin léonin :( 

Ehkä ei kuitenkaan pidennetä tätä postausta yhtään enempää, vaan päästetään tiedät etiäppäin! Loppuun viel muutamia loma kuvia ;) 

<3 MegaPostausKaro

Juhannus on juhlittu ja arki alkanut :)

Niin se juhannus vierähti yksin Helsingissä. Mitään kummempia asioita en saanut toteutettua, en edes hiusten värjäystä. Unta tuli varmaan vähemmän kuin normaalisti, mutta köllittyä tuli enemmän kuin vuosiin. :)

Tutustuin tosi mukaviin tyyppeihin, vaikka eivät varmasti mitään pysyviä kavereita olekkaan. Juhannuksen mittaisia uusia tuttavuuksia, jotka piristi mua tosi paljon! Ilman niitä olis ollu kyl tosi tylsää ja ankeeta. Paljon jäi hyviä muistoja, vaikka perjantaina tuli nautittua vähän liikaa alkomahoolia :D

Ihana oli ku ei tarvinnu siivota joka päivä, sai kölliä koko päivän, käydä kahvilla, laulaa karaokee, valvoa niin myöhään ku halus... Kyl taas jaksaa arkea pyörittää,  tarpeeseen tuli pieni Jenny vapaa. Sai myös pikkasen pyöritellä omia tunnepuolen asioita.

Ihananinta oli kuitenkin eilen saada Nenny ehjänä kotiin <3 Jennyn juhannus oli menny mukavasti pohjoisessa, ulkoilu paljon ja hoitanu elukoita. Mielettömästi hyttysen puremia kyl oli saanut :( 

Tuntu et se oli kasvanu ihan mielettömästi tos muutaman päivän aikana, hyvä että edes tunnistin ;)

Oon kamppaillu täs jonkin aikaa erään ajatuksen kanssa, ja koko ajan mieli muuttuu. Pitäisikö antaa tunteen viedä mukanaan, vai mitä sitä tekis. Kyseessä on sellanen vähän isompi asia, jossa olen tullu tulokseen: päivä kerrallaan! Jokainen päivä vahventaa mieltä tarttua hetkeen, mutta samalla myös pelottaa valtavasti. Kokeilunhalua on, mutta pelko siitä että asia kosahtaa on vähintään samaa luokkaa. Hmm.. Vaikea tilanne vaikea tilanne, mikään ei oo liian yksinkertaista. Samalla huomaan itsessäni sen miten paljon asiaa haluan, ehkä aivan liikaa. Onneks tässä nyt on miettimis aikaa Kuopiossa. Jonkinnäköistä ajatusta päässäni oon pohtinut, mut haluan päästä ajatusteni kans yhteisymmärrykseen. Täytyy kuitenkin valita kahden väliltä, helvetin hyvä tuuri tai sangollinen paskaa niskaan. Oonko valmis siihen jälkimmäiseen, se on se mitä täytyy pohtia! Ehkäpä joinain hetkinä odotan siltä jutulta aivan liikaa, niinkuin monissa muissakin asioissa. Siks kokeilen pysyä pessimistinä, koska niinhän se on ettei pessimisti pety.

Joo-o se olis nyt kuitenkin ensimmäinen arkipäivä puserrettu läpi, ja ihan hienostihhan se meni. 

Meil alko tänään se piharemppa, jonka pitäis perjantaihin mennessä valmistua. On se muuten jännä ku siel on tottunu joka päivä lähes nyt viime aikoina hengaaan, niin nyt ku sinne ei pääsekään. Jenny oli kovasti useaan otteeseen tänään sinne menossa, mut pettymykseksi joutui tyytymään vain kiikkuun.

Jos täs joku päivä iskis hiekkalelut mukaan ja lähtis käymään ihan puistossa hiekkilsellä, ettei vaan kotona röhnötetä. Ajattelin myös jos ne todelliset helteet alkaa, niin pistän Nennyn uima-altaan pihalle. Sinne kivasti pääsee sit vilvoittelemaan, ja ei tarttee sen ihmeempää ohjelmaa kehitellä. :)

Pyykki ruljanssi pitää joku päivä hoitaa pois alta, saadaan sit puhtaita vaatteita reissuun. (Joka muuten tais lyhentyä aikas reippaasti)

Nyt kuitenkin mun on lähdettävä pesemään tää tukkaväri, jonka vihdoin sain iskettyä päähän. Ajattelin et pakko sen on saada parin pesun verran kuitenkin tasoittua....

Palataan astialle!

-Karo

Miks tein sen virheen et "rakastuin" näin nuorena

Muistan sen päivän edelleen, ku pakettiauto starttas Kuopiosta kohti Helsinkiä koko omaisuus kyydis. Elämä tuntu ihanalta ja tulevaisuus näytti täydelliseltä. Pieni ihminen kasvamassa mun masussa ja isukki ajamassa muutto kuormaa uuteen kotiin.

Edellisenä iltana oltiin Virtasessa pitämässä mun läksiäisiä, kaikkien ihanien ystävien kanssa. Niiden ystävien joiden kans ystävyyden piti olla ikuista, ja oltas yhessä elämämme loppuun asti. 

Haikein mielin itkin autossa kun ystävät jäävät, mutta silti uus elämä uudella paikkakunnalla tuntui oikealta ratkaisulta.

Pari viikkoa oli aikaa asettua ennen koulun alkua, sopia neuvolat, laittaa kotia, tutustua lähiympäristöön..

Yhteydenpito ystäviin säilyi tiiviinä ensimmäiset pari kuukautta. Kävin koulussa, yritin tutustua uusiin ihmisiin, pidin yllä parisuhdetta, odotin tulevaa elämän muutosta, laittelin kotia, ja yritin sopeutua uuteen kaupunkiin. 

Pian koulunkäynti alkoi kärsiä. Olin raskauden takia tosi väsynyt, eikä kouluun lähtöä helpottanut kaverittomuus. Löysin itsestäni uuden puolen, se oli epä aktiivisuus uusiin ihmisiin tutustumisessa. "Mullahan on jo kavereita, ne vaan ei asu täällä"

Loppu syksystä tajusin ettei ne Kuopion kaverit olekkaan enää iso osa mun elämää, vaan oon oikeesti aika yksin. Olihan mulla Thomson ja pari kaveria, mut suurin osa niistä Kuopion tyypeistä oli kaikonnu. 

Miten siinä sit niin oli päässy käymään? Syitä on varmasti monia, mut isoimpana varmaan se että pidin heitä itsestään selvyytenä. Luulin pitäneeni heihin tarpeeks yhteytta, mut oliko se sittenkään niin? Alkuun se ei haitannut jos meni pari päivää ettei soiteltukaan, pian se aika piteni ja piteni... Syitä aina löytyi, mut jossain vaiheessa olin vaan niin helvetin poikki etten jaksanut edes kaupassa käydä. Kun yhteydenpidon välit piteni, myös kynnys kasvoi. Ei enää ollutkaan niin helppoa painaa puhelimesta sitä soita nappia, vaan tuntui helpommalta siirtää asiaa seuraavaan päivään. Olevinaan oli jotain tärkeetä tekemistä, mut mikä oikeesti olis ollu ystäviä tärkeämpää? Nii-i ei mikään!

Syksyllä se "rakkaus" muuttui kaveruudeksi, jouluna tuttavuudeksi, ja Jennyn synnyttyä oltiin toisillemme täysin tuntemattomia. Jatkuvat riidat ei helpottanu asioita yhtään, joten mulla ei ollu voimavaroja pitää minkäänlaista yhteyttä kehenkään. Se oli siis myös iso vaikuttava tekijä..

Loppu raskaudesta makasin vaan päivästä toiseen sängyssä, aivan ku olisin ollu sairas. No joo olinhan mä välillä sitäkin, mut en niin sairas etten olis edes yhtä viestiä voinut laittaa.. 

Tulin jossain vaiheessa tulokseen et Helsinki, tuleva lapsi, ja Thomson on mun nyt elämä. Käytän kaikki voimat parisuhteen ylläpitämiseen, ja siihen et koti on valmiina sitten kun ollaan kokonainen perhe. Mitä mä ystävillä, tärkeintä on perhe!

Tein kaikkeni "rakkauden" tähden. Annoin anteeksi pettämiset, valehtelun, kaiken, vain siks et halusin olla perhe! Olin olevinaan rakastunut, tai niin olihan minä... Mutta olin rakastunut siihen toiseen puoleen, siihen jonka kanssa se elämä oli ihanaa. Sitten kun toisesta paljastui se todellinen luonne, silloin vasta tajusin minkä virheen olin tehnyt. En mä ollutkaan rakastunut, mä olin "rakastunut"!

Erota yritettiin monta kertaa, jopa muutaman ennen Jennyn syntymää.. Aina kuitenkin mun siniset silmät käänsi kaikki asiat aivan päälaelleen, ja annoin anteeksi. Mun vaan oli pakko saada olla se unelmien pikku perhe. Haaveilin tulevaisuudesta pidemmälle, kuin koskaan olisi pitänyt. En vaan uskonu siihen että maailma olis niin julma mua kohtaan, ja Thomson niin kauhea ihminen.

Jennyn synnyttyä elin ekat kuukaudet jossain omassa maailmassa, vaikka järjissäni olinkin. Totuttelua uuteen pieneen ihmiseen, arkeen, vähä unisuuteen, imetykseen, kaikkeen.. Silloin viimeistään ne ystävät jäi lopullisesti.

Olin siinä käytännössä kuitenkin yksin, kun Thomson kävi töissä, eikä se illallakaan paljon aikaa Jennyyn kuluttanut.

Ja ei! en yritä selitellä mitään!

Oon täysin hyväksyny sen et ystäviä on menetetty. Mitään en voi muuttaa, joten turha se on itkee ku on paskat housussa. On hyväksyttävä se asia ja tiedostettava omat virheet, mä ku oon aina ollu se jonka pitää oppia kaikki kantapään kautta.

 "En kadu ketään niistä joita syliini suljin, heitä sentään rakastin" "kadun kaikkia niitä jotka ohitse päästin, joita väistin ja pakenin"

Miks tein sen virheen et "rakastuin" näin nuorena... Siinä jäi ystävät kakkoseks, kun tää tyttö lähti valloittaa Helsingin!

Enkä mä Thomsonin takia siis alun perin muuttanut vaan koulun, se itse muutti tänne Jennyn takia. Mut kyl mä sen voin myöntää et olisin tullu jo häntä koipien välissä takaisi, jos sitä ei olis ollu..

Nyky tilanteeseen oon silti tyytyväinen. Mul on maailman ihanin lapsi, ihanin äiti, ja muutamia ihania ystäviä<3 Oon kasvanu henkisesti helvetisti, enkä tuu toistamaan samoja virheitä enää. Pidän tiukasti kiinni, enkä koskaan laske irti :)

Oon löytäny itsestäni takas sen sosiaalisuuden ja motivaation tutustua uusiin ihmisiin. Eron jälkeen oon tutustunu aivan mielettömiin tyyppeihin ja saanu elinikäisiä kavereita! Kuitenkaan kaikkien tarinoiden loppu ei oo niin onnellinen ku mun... 

Jotkut hylkää kaikki ystävät rakkauden takia, kuten myös perheen. Sitten kun ero tulee eikä olenkaan ketään kelle soittaa,saattaa ihminen yksinäisyydessään tehdä itselleen jotain lopullista. Ei ole yhtään tavatonta että ihminen päätyy pahimmassa tapauksessa tappamaan itsensä, todellisuudessa ihminen on kuitenki laumaeläin!

Tän postauksen mä omistan Loukkiselle! Mun hyvälle ystävälle, joka on säilyny tän mun mutkikkaan matkan mukana. 

Älä sä tee samoja virheitä mitä mä olen tehnyt! Niin se vaan on et helpommin saa uuden puolison, ku uusia ystäviä... Se on tän sanoma!

Toivottavasti tää myös auttaa sua ymmärtämään muiden valintoja omassa elämässään :)

Oot rakas, ja mä pidän susta kiinni vaik kuinka horjuttais <3

-Karo

Vihaan kirjottaa kännykällä blogia!

Kirjotin tos mun kilometri postausta otsikolla "miks 'rakastuin' näin nuorena"

Akku kuitenkin päätti loppua (ÄLÄKÄ SÄ YKS NAURA SIELLÄ) joten saa jäädä tältä illalta... Enhän ollutkaan kirjoittanut ku helvetin kauan, helvetin paljon, ja helvetin tärkeestä aiheesta... Siitä oli tulossa kaikkie aikojen pisin postaus, mut EI! Menetin hermoni ja nyt meen polttaa vikan tupakin! Katotaan jaksanko sängyssä kirjoittaa uusiks, mut epäilen et nyt saa jäädä. Lupaan kirjottaa sen kyl varmasti jossain välissä, mut ei nyt!

Pussit.net

Kyseistä nettisivua suosittelen kaikille joilla on pölypusseja tarvitseva imuri!

Pussit toimitetaan suoraan kotiin 1-2 arkipäivän kuluessa, kun tilaus tehdään 14:30 mennessä.

Itse tilasin eilen 14 jälkeen ja tänään olivat jo perillä, eli hitaudesta ei ainakaan pääse moittimaan.

Meil on imurina tollanen vähän "harvinaisempi" malli, jota ei enää myydä missään. Voitte vaan kuvitella saako siihen edes pussejakaan normaali kaupasta... Olin ihan varma et joudutaan ostaa kokonaan uus imuri, mut onneks seikkailin sit netissä.

Löysin kyseisen sivuston vaan Googlettamalla "imurin pussit". Siellä oli varmaan miljoonaa merkkiä, joten olin ihan hukassa. 

Kaiken lisäks en alkuun edes tienny minkä merkkinen toi meidän pinkki paholainen on, joten sen taas selvitin eri teitä.

Kun tarvittavat tiedot oli kasassa, lähetin sellasen kyselylomakkeen johon vastattiin tosi nopeesti. Sain suoran linkin pusseihin, jotka käyvät juuri meidän imuriin. 

Yllärinä tuli pussien huokea hinta, joka mielestäni oli jopa edullisempi kuin normi kaupassa.. Kaiken lisäks postitus oli ilmainen joten 5pölypussin hinnaksi tuli huimat 6,95€ 

Toi on oikeesti niin kätevä! Ei tarttee pitkin kauppoja juosta ettimässä ylihintasia pusseja hiki otsassa, ja toivottomana jos ei tiedäkkään millaisia pussejen pitää olla... 

Varmasti tulen jatkossakin käyttämään kyseistä sivustoa, ainakin niin pitkään ku saan sen haluamani pussittoman imurin. Tulen myös suosittelemaan tota sivustoo niin kaikille, ku vaan voin!

Kyl oli mukava saada tänään imuri taas käyttöön, ja entistä tehokkaampana. En ees muistanu miten mukava on imuroida, kun pussi ei oo räjähtämis pisteessä. Sehän hei jopa imi! Ei kestänykkään edes niin kauaa toi lattioiden hinkutus, kuin ennen. Piti jopa pistää tehojakin pienemmälle, ku se ois halunnu imasta lattiat irti :D

Nyt on kämppä taas huomattavasti siistimpi, vaikka pikku neiti kokeili kovasti sabotoida mun projektia. Kyl vielä torstaina joutuu varmasti siivoamaan, mut ehkä ei niin kauaa ku tänään. :)

Roskat pitää viel käydä viemässä ja pistää astianpesukone päälle, mut sit ois hommat hoidettu. 

Huomenna voikin sitten aamupäivästä lähtee käymään kaupoilla, eikä heti tarttee stressata siivoamisesta :) Toivottavasti huomenna riittää pelkkä lelujen ja kirjojen keräys illasta...

Nyt kuitenkin roskien vientiin!

-Karo

Se tunne jolla ei ole nimeä

Se saa valvomaan aivan liian pitkään. Kestämään puhelut tunteja. Tekemään jotain ennen näkemätöntä. Ajatukset sekaisin. Hyvälle tuulelle. Löytämään itsessä toivon kipinän. Tuntemaan itsensä vielä joksikin. Ajattelemaan toista ihmistä lähes taukoamatta. Haaveilemaan. Näkemään eriskummallisia unia. Odottamaan. Jännittävän olon. Mielikuvia. Jonkinnäköistä tarvetta. Haluja. Iloa. Rauhaa. Onnea....

Se tunne jolle ei ole nimea?

-Karo

Mitä tehdä yksin juhannuksena?

Vinkkejä otetaan vastaan, mutta ei mitään rahaa vaativaa...

Ainakin aion värjätä kauhean juurikasvun pois, ku Jenny ei oo jaloissa pyörimässä. Nukkuminen vois olla kans yks hyvä ohjelmanumero, kun kerrankin saa nukkua niin paljon ku haluaa. Ei tarttee herätä lauantaina puol8, niinku nyt.

Toki siinä voi käydä niin ettei varmasti sillon nukuta, kun ois mahdollisuus. Mut uskallan väittää mun unenlahjoilla onnistuvan :D

Sit ajattelin tehdä sitä pähkinä kanaa sillon, ku en viitti kuitenkaan sitä Jennylle antaa.. 

Käärmyjen ja Ässän kans laatu-aikaa, nii eiköhän siinä jo jotain oo..

Radiotakin vois pitää, kun kerrankin on se rauha. En oo oikein koskaan tykänny pitää lähetystä jos kuulevia korvia on kämpässä...

Alkoholiakin olis mahdollista ottaa, mut se on eri asia onko fiilistä yksin juoda.

Karaokea pääsis laulamaan illissä, ja puoli tuttujakin siellä saattais olla.

En oo viettäny koskaan ennen juhannusta ihan yksin, ilman mitään spessua ohjelmaa. Kertahan se on ensimmäinenkin. 

On ollu häät, sairaala reissu, mökkeilyä, mökkeilyä, mökkeilyä, juhannus tansseja, kokon polttoo, kukkien keräystä, kaikkea mahdollista hyvässä seurassa..

Mutta nyt on vain minä, yksin! Ei se ajatus tunnu enää niin ahdistavalta kuin viime viikolla, mut uskallan väittää et juhannus on sellanen juhla mitä kenenkään ei pitäs joutua viettää yksin... Kaikki vetäytyy mökeille, festareille, laivalle, ihan minne vaan, mutta ei kotiin... Ei hei kenenkään tän ikäsen ainakaa pitäs roikkuu yksin himas! 

Toisaalta mä pääsen nauttimaan rauhasta, sitä ei monella juhannuksena oo. Ja jos kova hinku iskee nii sit meen illiin laulaa, on siel ainaki Lauri<3 Pitääkin muistaa pistää jo varuilta 7,50e jemmaan..

Mut sanon kuitenki ettei se oo sitä mitä oikeesti haluaisin! Juhannus=mökki,sauna,vasta,ruoka,juoma,seura,unikaveri.... Ei: yksin,koti,tietokone,kännykkä,tv,mikropizza,sohva,sänky,kooma,jumitus...

Aina ei silti saa mitä haluaa!

-karo

Minun tapani rentoutua

Niitä on monia, mutta aloitetaan näistä arkipäivän jutuista.

1) Kun Jenny on menny unille yks hyvä rentoutumis keino on mennä pitkään kuumaan suihkuun. Pestä hiukset rauassa, antaa hoitoaineen vaikuttaa kauan ja pestä hampaat rauhassa.

2) Kattoo telkkarista jotain hyvää elokuvaa, jossa ei tarttee ajatella mitään järkevää. Ehkä tehdä jotain pientä kivaa iltapalaa ja hautoa sohvaa huolella.

3) Jennyn hereillä ollessa on kiva tehdä jotain kivaa naposteltavaa sormiruokaa. Laittaa tyynyjä ja viltti olkkarin lattialle, sekä jotain hyvää sarjaa pyörimään siinä sivussa. 

4) Hiekkalaatikon reunalla istuminen, katsella kun prinsessa touhuaa lapion ja ämpärin kanssa innostuneesti. Mukava ilma saa ajatukset pois siivoamisesta ja muista arjen askareista.

5) Pelkästään se parin minuutin oma hetki tupakan merkeissä on välillä tosi tarpeellinen rentoutus. Kun neitiä kiukuttaa ja omia hermoja alkaa kiristää, voi ottaa sen parin minuutin aikalisän ja tulla uudelleen syntyneenä takaisin.

6) Ruoanlaitto on yks hyvä tapa rentoutua, varsinkin kun tekee jotain uutta. Ei sen välttämättä tarttee olla mitään kovin monimutkaista ja aikaa vievää, mut se vaan on se terapeuttinen hetki. Onhan se kiva sit syödäkkin hyvää omatekemää ruokaa :)

7) Musiikki ja kynttilät yhdistettynä varsinkin on jotain niin mahtavaa! Ottaa vaan chillisti ja nauttia! 

8) Suunnittelu! Ihan mitä vaan mukavaa ku suunnittele, niin mua se ainakin rentouttaa. Katsella netistä vinkkejä, kuvia, ihan mitä vaan..

9) Nukkuminen

10) Haaveilu, mut se voi samalla olla myös ikävää... Jos menee siihen tilaan että, sitä asiaa mitä ei sillä hetkellä voi saada, tuntuu pakottavalta tarpeelta.

Siinä tilanteessa se ei ole mukavaa. Muta silloin kun haaveillaan vaikka auringossa makaamisesta toisella puolella maapalloo, nii ei se nyt kovin voi ikävää olla :)

Sit on näitä vähän harvinaisempia...

1) Lentokentällä tai sen laidalla saapuvien ja lähtevien koneiden katselu. Se on jo niin tunteellista rentoutumista että huh huh. Se tunne kun niitä kattelee on vaan niin uskomaton, se saa ihan vedet silmiin. Nautin siitä niin paljon, ettei moni uskokkaan!

2) Lähtee mukavalla tyttö porukalla päivän viettoon. Shoppailla, käydä kahvilla, syömässä, vähän viihteellä ja tärkein jutella! Ei mitään arjen asioita, vaan niitä oikeita tyttöjen juttuja ;)

3) Kylpylä! Viime kerrasta on paljon aikaa, mielellään ku en uikkaria päälle pistä! Se on kuitenki ihana tapa rentoutua, varsinkin hyvässä seurassa

4) Laitautuminen, ihan kunnolla. Kynsistä lähtien, hiusten viimestelyyn. Laittautua ihan rauhassa, vaikka ei olis edes kummempaa syytä. Vielä jos siinä sivussa pääsee laittamaan jonkun toisen hiuksia, niin jee! Pidennyksiä on kiva laittaa muille, vaikka se on myös vähän kettumaista. Silti se on ihan hyvää rentoutumista :)

5) KARO-OKE! Karaoke on kyl niin huippu tapa rentoutua, siitä mun ei varmaan tarttee ees enempää sanoa...

6) Shoppailu, meinasi melkein unohtua. Sillon ku kyseessä ei oo mikään perus ruokakauppa reissu, enkä oo hakemassa sieltä mitään, silloin se on rentouttavaa. Mennä ilman paineita...

7) Piirtäminen, on myös yksi hyvä tapa. Kuitenkaan rentoutuessa se ei saa olla mitään paineen alaista. Jos se on pakkopullaa, se ei rentouta yhtään vaan enempi ahdistaa.

Mutta se kaikkein tärkein/parhain/ihanin/rentouttavin.....

On....

Tatuoitavana oleminen!

Koska minulla ei sen asian suhteen ole minkäänlaista kipukynnystä, on se minun hetkeni. Se on hetki joka sisältää niin paljon kaikkea!

Siinä puoliksi torkkuessa saa kehoonsa jonkin minua merkittävästi koskettaneen/vaikuttaneen asiasta tai muusta vastaavasta muodostuneen kuvan tai tekstin. Kun siinä hetkessä ei ole muita mukana kuin minä ja tatuoija, luo se jo rentoutuneen olon. 

Toisille jalkahoito on vastaava juttu, joillekin ulkomaanmatka, yhdelle taas laskuvarjohyppy.

Odotan niin innolla seuraavaa aikaani, koska se on mun kaikkein parhain tapa rentoutua ihan kaikesta. Se on myös tapa päästä elämässä eteenpäin! 

Kun sitä fiilistä ei vaan voi selittää sellaiselle joka ei koe asiaa samalla tavalla. Joku ymmärtää toinen ei, mut se on se mun juttu!

Tuossa oli vain osa niistä rentoutumis tavoista, mutta ehkä jotain pientä esimakua siitä sai :) Tärkein on kuitenkin siellä!

Rentoutukaa aina kun on mahdollista!

-Karo

Ei sen kummempaa...

Tajusin tossa etten oo pahemmin meidän tekemisistä kirjoitellut, mut eipä mitään normaalista poikkeavaa ole tainnut tapahtua...

Perjantaina pidettiin olkkari piknikki illalla. Dippailtiin kasviksia, lihapullia, nakkeja ja kateltiin samalla dvd:lt Spede Showta :)

Mä siinä päivällä siivoilin ja löysin yhen cd:n mitä kuuntelin pitkälle yöhön.. (Siitä erillinen postaus)

Perjantai yönä mul hajos lopullisesti toi puhelimen laturi, joten lauantaina piti lähtee sit ostaa uutta. Siinä sit kävi sellanen pikku vahinko, et löysin samalla pöytä mikrofonin tosi edullisesti. Päädyin hetken harkinnan jälkeen napata senkin mukaan, josko vaikka sais aloitettua nuo radio hommat uusiks. Sinne jäi myös super ihanat piNkit kuulokkeet (sellaiset ihan kunnon kuulokkeet), eikä nekään ois ollu ku 13€. 

Kotona sit pitikin päästä vähän tekstailee sitä mikkiä, ja siinä sivussa hoidin stresmin takas kuntoon :) Iso kiitos T-ph!

Päivän touhujen lomassa radio pyöri sellasen 8h auki, ja mikkikin tuli testattua.

Illasta sit Jennyn nukkumaan mentyä kuuntelin yhtä toista radioo, ja taas se nukkumaan meno venähti myöhäseks...

Tänään on ollu aika ankee ilma, joten pysyteltiin sisällä suojassa. Ollaan siivoiltu, sotkettu, syöty, maattu, koomattu, nukuttu, ja illan kohokohtana tehtiin yhessä Jennyn kans viel pannaria :)

Huomiselle ei vielä oo mitään varmaa ohjelmaa, mut rupeen kohta vähän laskeskelee oisko varaa käydä ostaa ne kuulokkeet :) Ulos nyt huomen on mentävä, oli keli mikä tahansa!! Sit keitellä hernekeitto jossain vaiheessa, ku laitoin tänään herneet jo valmiiks likoomaan. Kaupassa täytyy piipahtaa sekä vähän siivota, mut sen näkee sit mitä kaikkee tehdään :)

Tässäpä vähän meidän kuulumisia viikonlopulta.. Loppuun kuva mun pikku kokkaus apurilta lauantailta :)

On se viikonloppu aina viikonloppu!

-Karo

Siivous vaikeuksia!

Kun pölynimurin pusseja ei löydy koko kaupungista, vaan ainoastaan netin kautta voi tilata. Silloin alkaa nakertamaan ainakin tällasta sottapytyn äitiä!

Kannattaa omistaa Hello Kitty pölynimuri joita ei enää myydä, tai jos jostain löytää niin pölypusseja ei ainakaan ole.

Seuraava imuri mikä mulle tulee on ihan varmasti sellanen mihin ei pussia tarttee! Ei tarttee metsästää imurin tietoja ympäri internetin ihmeellistä maailmaa, saati sitten niitä pölypusseja.

Se ettei imuria olekkaan käytössä, syö hermoja aika paljon. Roskaa, moskaa, paskaa ja pölyä tuntuu kertyvän jo päivässä ihan mielettömästi. Näin "imuroimattomana" sen vasta tajuaa miten hyvä vehje se on. Tänään oli pakko tehdä se että otti osan matoista pois, kopisteli ne, lakaisi, ja vielä ajattelin luututa samalla vaivalla.

Se on kyl niin totta et: sitä mitä ei sillä hetkellä ole, niin silloin sitä tuntee juuri tarvitsevan. Jokainen pienikin hiekanmurunen tuntuu järkyttävälle, ja ne lisääntyy silmissä. Mut kyl toi imuri silti on välttämättömämpi, kuin oma pesukone. Se pesutilat kuitenkin taloyhtiöstä löytyy, mut imuria ei.

Toki jotain tuolle pesukoneellekkin täytyisi saada tehtyä. Tulee aika kalliiks pestä tuolla pyykkituvalla noi meidän pyykit, toki positiivisena asiana kuivaurummun käyttö sisältyy samaan hintaan...

Halvan pesukoneen kun ostaa, niin se äkkiä maksaa ittesä takaisin. Toi edellinenkin mikä kerkes vuoden olla, nii se makso ittesä takas alle 2kk:ssa. Isoa vikaa tossa ei kyl ole, mut sen korjaaminen tulis todenäköisesti kalliimmaksi kuin käytetyn koneen ostaminen. Mielelläni en kyllä tuosta luopuisi, koska se on vaan niin he*vetin hieno! :) Mutta mitään hätää nyt ei kuitenkaan ole, kattoo sitten syksyllä kun tosissaan asetutaan kotia...

Hankinta listalla on taas aivan liikaa tavaraa, mut pitää nyt laittaa asiat tärkeys järjestykseen. Keittiön verhot voi uusia vasta myöhemmin, kun taas imuri on huomattavasti tärkeämpi.

Soitin tänään sossuun tuosta imuri asiasta, ja tuumas laittavansa 60e tilille jolla hankkia uusi. Nyt kuitenkin sattumalta löysin semmosen firman mistä ehkä saisin oikeanlaisia pusseja. Laitoin sinne semmosen kyselyn, niin saa nyt sit nähdä saako heiltä. Jos sieltä ei saa, niin sit ei saa todenäköisesti mistään. Noh kaikki aikanaan. :)

"Leikitäänks Jenny rikkinäistä imuria"

-Karo

Mistä tietää että on kesä

Aurinkopaistaa ja elämä hymyilee.

Isotkin murheet tuntuu pienemmiltä, vaikka välillä toki ahdistaa ja kovasti.

Ruokahalua mulla kesällä ei oikeastaan ole, ja saattaa mennä useitakin päiviä ettei tule syötyä ollenkaan. Tuo on sellainen juttu mikä on ollu jo monta monta vuotta viimeisenä varmana kesän merkkinä. Kun se ruoka vaan ei maistu! On toki päiviä et hyvin maistuu, mut silloinkin ennemmin jotain kevyttä. Jennyn takia on toki pakko tehdä ruokaa, mut siltikkin se oman syöminen on vähän niin ja näin. 

Sodastream on huippu kiva kesäkaveri, vaikka tottakai suhteemme on ympäri vuotinen. Kesällä kuitenkin hapotettua vettä menee entistä enemmän, joten tarpeellinen vehje erityisesti kesällä.

Niistä limu tiivisteistä en välitä pätkän vertaa, mut on toi kätevämpi kun ostaa kallista vischyä. Sit viel sitruunamehua sekaan, niin avot!

Kesällä iskee myös mieletön inspis tehdä sitä, tätä ja tuota. Suur siivous ei ole mikään ongelma, järjestys saattaa vaihdella tiheämpään, ja hirveä innostus suunnitella kaikkia juhlia.

Ulkona tulee oltua huomattavasti enemmän, satoi vettä tai ei. Nyt varsinkin lapsen myötä vielä entistä enemmän. Kiva katsella hiekkalaatikolla leikkivää prinsessaa, mennä kävelemään jonnekkin tuntemattomaan paikkaan, nauttia auringosta ihan vaan omassa pihassa, aivan sama mitä ja missä, kunhan vaan ollaan ulkona.

Kirkkaampi keli vaikuttaa myös uneen, ehkä hieman negatiivisestikkin. Pitkän ja pimeän talven jälkeen kestää tottua taas valoon, joten nukkuminen on aika heikkoa. Toki myös muut asiat vaikuttaa uneen, mutta kun on tottunut nukkumaan pimeässä... Onneksi on sadepäiviä jolloin on ihana nukkua hyvät päikkärit ihan rauhassa sisällä. Ja kyllä se uni aina jossain vaiheessa tulee. Kesällä sitä unta tarttee jopa vähemmän, kuin pimeään aikaan.

Vaatetus kevenee kesää kohden, vaikka en talvellakaan kovin kummoisiin toppavaatteisiin pukeudu. Helsinkiin muutettua ei sellaisia ole tarvinnut, kun pelkällä hupparilla on ne muutaman päivän -20'c tarennut. Etelän hyviä puolia kun ei ole kovia pakkasia, niinkuin Kuopiossa saati Siilinjärvellä.

Mutta tosiaan kun kesä alkaa täällä aiemmin ja kestää pidempään, tarttee kesä vaatteisiin hiukan panostaa.. 

Hupparit menee keväästä kaappiin, ja shortsit tulee tilalle.

Kesällä on myös kivaa matkustaa, joten ylimääräistä rahaa ei koskaan ole. Kaikki rahat kuluu viimeistä senttiä myöden, ja junalippuja, pääsylippuja ja muita täytyy laskea tarkkaan. Onneks vr on nyt kesäks taas pistäny noin 10e lauantai junat minne vaan. Niitä on millon kukakin mulle ostellu :) Tänän kesänä kyllä haluaisin sen verran tehdä pienen irtioton, että lähtis käymään laivalla ihan ilman Jennyä.. Mut sitä pitää katsella vasta heinäkuussa, kun näkee sen kuun rahatilanteen.

KESÄ<3

Löytöjen päivä

Tänään tosiaan on ollu löytöjen päivä!

Aamulla herättiin 8.oo joka tuntu ihan tosi aikaiselta, vaikka se ei oikeasti oo.

No siinä heti päätin et tänään ei jumiteta kotona, vaan lähdetään heti aamusta liikenteeseen.

Ysin jälkeen oltiinkin jo menossa metrolla Kontulaan, jossa käytiin kattoo sitä jauhelihaa ja myös kanaa. Kumpaakaan ei löytyny sopivaan hintaan, joten päädyin ostamaan vaan askin tupakkia.

Lähettiin sit suoraan siitä kotia kohti, ku ilmaki alko huonontua. Jenny sai siinä ostarilla ilmapallon, jolla se on jaksanu leikkiä useaan otteeseen.

Ihanan raitis ilma oli kävellä kotia kohti, ja ilman mitään kiirettä mihinkään. 

Jostain ihmeen syystä jumitettiin tossa loppumatkasta, en nyt muista miks. Kuitenkin Jenny päätti sit lähtee kävelee ihan väärään suuntaan, ja tottahan toki sitä piti juosta perään. Siinä samalla huomasin sellaisen taulun jossa oli jotain sepustuksia jostain ihme polusta. Siinä oli semmonen kartta, ja sitä katsellessa pohdin josko mentäis kattoo mitä sieltä löytyy. Kotiin kuitenkaan ei ollu sen ihmeempi kiire, ja tuskin me eksyttäisiin.

Kyllä todellakin kannatti mennä, löysin nimittäin niin ihanan paikan ettei mitään rajaa. <3 Tiesin heti yhden henkilön joka ehkä osais arvostaa sitä paikkaa juuri oikealla tavalla, ja jolle halusin sen joskus näyttää... Se on tos ihan tosi lähellä, ja varmasti siellä tulee käytyä kyl näin kesä aikaan. Talvella se ei oo kyl yhtään mitään, mutta kesällä <3 rakkaus <3

Kotiin tultua mentiin sit hiekkikselle suoraan, ja siinä oltiinkin päivä ruokaan asti. Ruoan jälkeen satoi jonkin verran, mut päätin kuitenki ettei se oo este kirpparille menoon.

Voin vaan sanoo taas kerran et kannatti mennä! Löysin Jennylle ens talveks haalarin 5e. Katoin jo viime talveks Jennylle tota samanmoista, ja hinta uutena oli 149,90e. Arvaatte varmaan syyn miks päädyttiin H&M:n vähintään yhtä hyvään haalarin. (29,90€)

Oli kyl niin hyvä tuuri, ettei voi olla ku iloinen :)

Tullessa käytiin Alepasta hakee huomista ruokaa varten valmiiks pähkinöitä. Ajattelin kokeilla tehdä pähkinä kanaa, sellasta kiinalais tyylistä :) Osterikastiketta ei kyl sellasesta pikku kaupasta löytyny, mut hyvä syy lähtee huomenna taas Kontulaan.

Pääsee taas rentoutuu sinne ihanaan paikkaan, ja jos ostarilta löytäis kirkasta kynsilakkaa...

Ai piru! Unohdin et pitäs käydä ostaa imuriin pusseja. Tos ilta ulkoilu tunnin jälkeen imuroidessa, yhtäkkiä imuri vaan sammu. Avasin sit sen luukun mis on se pussi, nii prkl se oli räjähtäny. Tietenkään meil ei ollu enää yhtään pussia jäljellä, joten pakko se on käydä ostamassa.

Yhtään ei tollaset ylimääräset menot tee hyvää kukkarolle tässä kuussa, mut aina pärjätään. Eihän ne ny loppuenlopuks niin kalliita oo, mut on sen päälle 10e iso raha meijän budjetissa. 

Mut nii päivä järjestykseen. Kirppis/kauppa reissulta kotiin päästyä nukuttiin päikkärit, joilta herääminen teki kyl mieletöntä tuskaa... Ei olis millään jaksanu nousta ja yyyy-y, mmmmmm-m, y-yy vaihe kesti puolisen tuntia. Yritin selittää sitä teksti muodossa, mut ei sitä vaan voi tajuta. Mutsi on varmaa ainut joka osaa unitulkita mua :D Se on joutunu vuosien aikana opettelee noi muminat ja niiden tarkotukset. Ne on ollu mulla aika pitkään, ja tuskin ne mihinkään häviää. Se on se mun oma kieli, ja se pitää vaan oppia. Joskus ennen vanhaa ku mutsi teki mulle tarkistus soittoja että oon heränny, nii se oli aina ihan raivoissaan. Mulle on siis tosi kiva soittaa, ku oon just heränny. Tai jos mut herättää soitolla, nii varmasti oon tosi seurallinen :D Toki poikkeuksia on ja Jennyn myötäkin se on vähentynyt, mut ei se kokonaan varmasti koskaan katoa.

Ja taas poikettin siitä aiheesta... 

No mut joo unien jälkeen pikku kakkosta koomassa, jonka jälkeen ulkovaatteet taas niskaan ja pihalle temmeltää. 

Jenny keksi uuden leikin, joka on ollu äitikin mielestä kiva. (Vielä isompanakin)

Noihin viemärikaivoihin soran heittely! Ei hitsi se on kivaa ku siit kuuluu hupsu ääni. Jenny varmaan puoltuntia istu siin päällä, heitti soraa, ja kuunteli. :D Aina vaan sama uusiks ja uusiks ja uusiks ja uusiks.

Seiskalta tultiin sisälle, ja sit tosiaan sen hetken imuroin. Eteisen ja keittiön kerkesin imuroida, ennen ku ne virrat katkes. Olkkari ois ollu kyl se tärkein, mut noh ei stressiä. 

Sit vaan aloin kuoria ja pilkkoo raparperit kiisseliä varten, joka onnistu muuten ekakertalaiselta aika hyvin. Oon mä muita kiisseleitä ennenkin tehny, mut en koskaan raparperi.

     Siinä ne poris :)

Iltapalan neiti söi ihan itse, ja sen oli näköinenkin. Tuli suihkureissu sen sotkun jälkeen, eikä luututtakaan säästytty.

Noh mut nukkumaan meno suju ilman itkuja, ja nyt on mammalla taas hetki omaa aikaa. Miten sen vaan käyttäis...?

Ehkäpä astianpesukone päälle ja jotain sellasta pientä, ku ei tuolla linjallakaan ruuhkaa ole ;)

Loppuun kuva sottapytyn masusta, sieltä löytyy vaikka ja mitä :D

Älä etsi mitään, niin löydät sen mitä et etsinyt. Jos etsit, et voi löytää sitä mitä etsit.

-Karo

Sillon pitää nukkua kun nukuttaa

Näin sanottiin viime viikolla Iltalehdessä. Tänään sit päätin toimia ohjeen mukaan, saa nyt sit nähdä kärsitäänkö siitä yöllä. 

Herättiin Jennyn kans 9.oo aikaan, tehtiin perus aamutoimet jonka jälkeen väsäsin päivä ruoan valmiiks. Edelleen on kädet punajuuren väriset, kun raastoin punajuuria ligströmmin pihveihin. 

Päiväruoan jälkeen kun koitti Jennyn päikkäri aika oli mullakin jotenkin väsynyt olo. Muistin siinä samassa sen Iltalehden jutun ja päätin ottaa neuvosta vaarin. Mietin et miksipä minäkin en vois torkahtaa, vaikka tekemistä olisi kyllä ollu. 

Otin Nennyn kainaloon, iskin Puputyttö käteen ja sanoin et nyt nukutaan. Eipä siinä pitkää tovia vierähtäny ku neiti oli unessa, ja se tuhina sai mutkin väsymään entistä enemmän.

16.oo aikaan heräsin ihanaan pusutteluun, joten tiesin olevan ajan herätä. Hetken sitä pusuttelua jatkui, jonka jälkeen Nenny siirtyi "lukemaan" uni kirjaa. Mä pötköttelin siinä vieressä ja kattelin suloisen pikku rinsessan touhuja. Sit päädyin nappaa puhelimen käteen ja yllätyin todenteolla, oltiin nukuttu kolme tuntia. Huij!

Ihanan haaveilu hetken jälkeen oli aika syödä vähän välipalaa ja siivoilla. 

Jennykin auttoi levittelemällä kaikki lelut olkkarin lattialle, ja niitä ku ei ihan vähää oo. Touhuiltiin siinä sit pikku kakkosen lomassa ja jatkettiin vielä sen jälkeen.

19.oo aikaan lähdettiin kauppaan ja kiikkumaan. Muistin kaupasta jopa kaiken, vaikka pitkä ostoslista unohtuikin kotiin. Jopa ne roskapussit, jotka olis ollu helpoin unohtaa...

         Hello Jenny menossa kauppaan :)

Kirppis reissu siirtyi taas päivällä eteenpäin, ku tuli nukuttua vähän sen aukiolo ajan ohi. Tai no ei ny kokonaan, mut ei sitä enää sillon viime hetkellä viittiny lähtee.

Vähän myös pohdiskelin, josko huomenna mentäs käymään Kontulas. Vois käydä kattoo saisko sielt jauhelihaa vähän halvemmalla ku täältä.

Mutta mutta, ei kai tässä sen kummempia tällä erää...

Katotaan tuleeko uni tänä yönä.

-Karo

Nyt se on ohi!

Puolenvuoden piina on vihdoin päättynyt, ja nyt on helpottunut olo! 

Sopimukseen päästiin, mutta helppoa se ei ollut. Ehdotukseni mukaan loppuen lopuks mentiin, mut elatusmaksusta ei saatu päätöstä. Thomson alkoi hankalaksi, joten se menee sit oikeusapu toimiston kautta. Sinne sit loppukuus aika, mut onneks samalla hoituu noiden kamojen haku määräys...

Tästä se elämä alkaa!

Kotiinpäin tullessa päätin jäädä metrosta Kontulassa, mut kaupassa en kuitenkaan siel käyny. Ajattelin vaan et tuuletan sen verran päätä, kävellen pari kilsaa kotiin. Toki ois voinu tulla metrolla himaan asti, mut jotenkin vaan mieli ja keho halus kävellä...

Vähän tossa tuli pohdittua miten on epäonnistunut äitinä ja ihmisenä, kun kaikki ei menny niinkun oli kuvitellut. Jennyllä ei olekkaan perhettä, vaan äiti ja isä. Kuitenkin mitään ei olis voinu toisin tehdä enää tässä vaiheessa, vaan sillä mennään mitä on. Uskallan nimittäin väittää et kaikkeni yritin,annoin,kestin,tein, mut se vaan ei riittäny. Varmasti Jenny aikuisena tajuaa tilanteen, ja hyväksyy nää valinnat. Ne on kuitenkin vaan Jennyn parhaaksi, ja kyl siinä isissä oli vikaa.... Jossain ne minunkin rajat menee, ja nyt on tälle kaikelle saatu piste!

Lasi kuohuvaa olis nyt paikallaan, mut sitä ei kyl satu olemaan. Enkä kyl Jennyn kans mee alkoon :D Sit otetaan lasillinen kun tilaisuus antaa myöden.

Päätin päästä helpolla ruoan suhteen, ja tein tonnikala-raejuusto leipiä. Hyvin tuntuu Jennylle maistuvan, tossa se lattialla mussuttaa parhaillaan ja kattoo pikku kakkosta. :)

Tänään myös Jenny sai ekan kerran muroja, nekin maistui ihan hyvi alun irvistelyn jälkeen..

Mä ajattelin vähän piristää itteeni kaiken paskan jälkeen ja uskaltauduin varaa leimaus ajan. Täti kyseli tos ennen lähtöö mitä haluisin synttärilahjaks, nii toivoin lahjakorttia yhteen Kuopion tatuointi liikkeeseen. Se kuitenki tokas et antaa suoraan rahana, nii ei ainakaan häviä :D (18-v ku täytin ja sain lahjakortin, nii se vaan oikeesti hävisi ku tina tuhkan)

3.7 klo 16.oo olis mulle oikee spessu aika varattu. Oikeesti eks vapaa aika olis ollu elokuun lopulla, mut mähän oon niin spesiaali tapaus ;)

Kiva saada vihdoinkin niskaa koristaa ja entistä vähän niinku jatkamaan sellanen kiva logo :) johan tost edellisestä on puol vuotta, nii eiks se oo jo aika :D

Jotain kivaa odotettava nyt siis taas on Kuopion reissun ja viinijuhlien lisäks :)

Kohta nää tytöt lähtis vähän niinku ulkoilee, ja huomen sit mennään kirppikselle. Oi voi, seuraavaks pitäs tehdä sit varmaan ne juhannus suunnitelmat. Verkkopankki on kyl vähän sitä mieltä, et mitään suurempaa ei kannata suunnitella. Hyvin todenäköisesti sitä vaan joutuu olee kiltisti kotona, joka ei kyl kovin mukavalta kuullostaa. Noh ainakin saa sit nukuttua niin paljon kun haluaa...

-karo 

Reissu väsymystä ja illan ahkerointia

Moikka moi vaan!

Tänään tääl on ollu matka väsymystä havaittavissa, vaikka yöllä tuli nukuttua suht koht hyvin. Aamupäivä meni niin koomassa, ettei kellon kulusta ollu mitään hajua. 

Iltapäivästä havahduin siihen koti todellisuuteen, ja sit olikin pakko alkaa toimia... Suunnistettiin lähikauppaan melko pitkänkin ostoslistan kanssa, kun kaikki tuntui loppuneen. Puuro, kurkku, wc-paperi, Ässän vessa pelletit, eikä jääkaapissakaan ollut valoa kummempaa.

Kaupasta tullessa pohdin että pesis huomenna pyykkiä, mut en oikein tienny mihin aikaan. Samal vaival käytiin sit kattoo miltä huominen varaustilanne näyttää, ja ajatuksena varata pyykkivuoro. Kuitenkin tää päivä oli ihan tyhjä, ja päädyinkin ottamaan vuoron heti tälle päivälle. 18-19 pesukoneet (kaks isoa teollisuus konetta) ja 19-21 molemmat jättimäiset kuivausrummut.

Siinä välissä olikin sopivasti aikaa tehdä tortilloja, laittaa pyykit valmiiks, koomata Jennyn nukkuessa ja siivoilla pikkusen.

Tänään syötiin tortilloja Nennyn kans ruoaks. Eilen kotiin tultua pohdin et huomenna vois tehdä vaik niitä, ja aamulla olin samaa mieltä :) Neiti sai ja söikin ihan oman tortillan, jauhelihalla, kurkulla, dibillä, salaatilla ja ananaksella <3 Hyvin maistui tollanen uus Nennylle, vaik on se kaikkee kyl ennenkin maistanu :)

Sit ku oltiin pyykit käyty viemäs koneeseen touhuttiin tunnin verran ulkona, kunnes päästiin vaihtaa ne kuivuriin. Mietin et mitäs sit tehtäis ennen ku ne on valmiit, niin päädyttiin lähtee Alepasta hakee ketsuppia. Jenny sai samalla jätskin, ja äiti tyytyi hemapa-sekotukseen. (Herne-maissi-paprika)

Nätti neiti jätskin syönnin jälkeen, mutta silti joutui kyl suihkuun. Siinäpä se mukavasti menikin aika, vielä kun iltapuuron siin tein ja neiti sitä vähän maisteli.

Pyykit käytiin sit ysin aikaan hakee, ja siitä vaipan vaihdoin jälkeen menikin Jenny unille. Nyt sit katellu toisella silmällä subin leffaa, ku aiemminkin sen jo nähny. Kai se on iskettävä se Léon täs joku ilta pleikkariin, ku telkusta tuu ikinä mitään ja leffa seuraakaan oo näkyny... 

Huomenna olis sit iso aamu tiedossa... 9.oo on se lastenvalvojan aika! Hiukka tuo jännittää, mut vihdoinkin se piina on sit ohi! Toivottavasti kaikki menee siel hyvin ja saadaan joku järki tähän hommaan, sekä arki virallisesti rullaamaan. Eniten mua ahdistaa nähdä toinen osapuoli, ja olla samassa huoneessa. Kaiken paskan jälkeen se ei oo helppoa, mut mistäpä minä en selviäis!

Ens yönä tulee tuskin nukuttua, kun kuitenki varmasti tulee pyöriteltyä noita kuvioita päässä. Mut voimia kyl huomenna tarvitaan, se on selvä! Josko huomenna sais edes pienoisen onnen ja toivon pilkahduksen... Sen jälkeen ei olis enää kun noi tavarat, jotka alimman oikeuden kautta onneks hoituu. 

Sit on takki tyhjä ja puhdas pöytä!

Huomenna jos sit sen ajan jälkeen kävis Kontulassa kaupas ja hippasis kävellä kotio. Mahdollisesti myös vois piipahtaa kirpparilla, mikäli nyt vaan on sellanen fiilis...

Nyt jos tää kuitenkin hukuttas ittesä johonkin muuhun, ettei stressaa liikaa huomista.

-Ahdistunut Karo

Ps. Loppuun kesäkuva minusta

Home sweet home

Jotenki oli outoo tulla kotiin, ei tuntunu yhtään samalle kuin ennen. Ollu kyl tosi loma, ku tuntuu et ois tullu uuteen paikkaan :D Ainut mikä pikkasen harmitti, niin tääl oli hiukka sotkusta. Mä muistelin siivonneeni hyvin, mut en mä ny tainnu sit ihan nii hyvin kuitenkaa...

Matka meni yllättävän mukavasti, ja junakin oli ihan aikataulussa :) Siilinjärveltä Kuopioon seistiin sellasesta välikössä tosi mukavan inttipojan kans, ennen ku tuli rattaille vapaa hylly paikka. Nenny nukahti pikkasen ennen ku juna ehti edes asemalle tulla, ja Kuopiossa sit pitikin herätä. Päikkäreitä siis siinä vaiheessa n.20min.

Kuopiossa pistettiin sit tosiaan vaunut kasaan, hyllyyn, suunnistettiin omalle paikalle, ja siitä se oikeestaan vasta matka lähti.

Meil oli siin "hytis" kaverina tosi iäkäs pariskunta jolla oli n.5-6-v tyttö. Eipä niiden vanhempien kans sanaakaan vaihdettu, kaiken lisäks se isä puhu vaan Englantia. Luulin ekaks et ne ois sen mummo ja ukki, mut ei ollu :D

No Jenny ja se tyttö siin hetken kerkes leikkiä ennen Kouvolaa, ja sit tää mami pääs hetkeks ulos.

Sama perhe jatko meidän kans Helsinkiin asti matkaa, joten Jennyl oli koko matkan sellanen ujo "kaveri" :)

Oli kyl kiva päästä takas tänne etelään, heti ties ilmasta ettei oo enää mualla. Kuumempi, kuivempi, tunkkkasta ja se vaan on erilainen...

Kotiin tullessa Jenny nukku n.10min, joten tän päivän unisaldo oli puolisen tuntia. Se ei kyl menoo haitannu, ja kiikkuminen oli kivaa viikon tauon jälkeen.

Mä tosiaan himaan päästyä purin kamat, imuroin, pesin jääkaapin, pyyhin pöydät, ja sit nautin kuumasta suihkusta :)

Toki Jennylle syötin iltapuuron ja pistin nukkumaan siin välissä....

Nyt vain ollu ja kuunnellu yöradioo loppu illan.

Huomenna pitäs käydä kaupoilla ostaa ruokaa, ja oikeestaan sitä varten pesin sen jääkaapinkin :) Nyt ei tarttee niin paljoo ostaa sapuskaa, ku ei koko kuukautta olla edes kotona ja varsinkin jos oon juhannuksen yksin...

Seuraava reissu sit tosiaan 29.6 ja siitä tulee varmaan mukavaa! Samana iltana kattomaan Jukka Poikaa ja Haloo Helsinkiä Viinijuhlille, ja sit synttäri päivänä  jos nyt saan ajan nii meen ottamaan sen seuraavan leiman :) 

Sitä ennen viel jos tukan sais värjättyä, ja ens viikolla kysellä vähän kampaajien hintoja täältä päin suomee..

Mut nyt jos vaikka painais pään tyynyyn, huomenna jaksaa sit paremmin :)

-Karo

Viimeisen päivän rentoutumista

Niin se alkais olemaan reissu lopuillaan..

Hieman haikea fiilis lähteä takaisin "betoni helvettiin", mut se on meidän koti <3

Ihana päästä suihkuun ja omaan sänkyyn, mut ei saunassa ja hetekassa mitään vikaa ole.

Onhan siellä se omanlainen oma rauha, jota kyl kaipaa...

Tää loma on kyl tullu niin tarpeeseen, ku edessä on vielä voimia vaativia hommia hoidettavana. 

Miten oonkaan saanu nauttia ihanista ilmoista, hiljaisuudesta, hyvästä seurasta, ja ihanasta ruoasta!

Vaikka tämänkin reissun aikana on ollu huonoja hetkiä, ikäviä uutisia, riitoja ja muuta surullista, niin kokonaisuudessaan reissu on ollu ihana! 

Viimeinen "kokonainen" päivä ollaan otettu aika rennosti. Käytiin päivällä kylillä vähän viel shoppailee, ja ostaa eväitä junaan. Ja sainhan mä myös oikeeta lihapiirakkaa :) Kyl sitä illalla ties syöneensä jotain super rasvasta mössöö, mut pikku vikoja nyt on "loma"!

Mutsille takas tultua otettiin vaan ihan iisisti, ja pakkasin kamat valmiiks. Mutsi kävi tekee grilliin tulet, savusti kalan, teki vihannes nyyttejä, ja sit herkuteltiin. Kyl se vaan savustettu lohi on hitsin hyvää! (Toki ite just kalastettu kala ois viel parempaa) Mut täydellistä oli kyl meidän loman lopetus ruoka :)

Zuzu ja Akena tuli illalla tänne, ja käväsin niiden mukana kaupas hakemas viel pari juttua.

Tartu Mikkiin ohjelman jälkeen (jossa muuten oli Olli Herman) Oli suuntana 

ranta. Lonkeron kanssa rentoutuen, auringonlaskua katsellen, elämän ihmeitä miettien, meni mukavasti pari tuntia...

Auringon laskettua vielä kohokohtana yks yksinäinen joutsen laskeutu siihen rantaan uiskentelemaan :) Siinä vaiheessa ei kyl voi olla huolta huomisesta ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta!

Illan päätteeks viel viimeinen sauna oikeassa puusaunassa tällä reissulla, Ahh <3 

Huomenna tosiaan sit kotia kohti 13:30 lähtevällä junalla, toivotaan ettei kovin pitkäksi veny toi paluumatka... Kouvolassa meil on junan vaihto, joten olis parempi olla aikataulussa. En myöskään pistä pahakseni jos olis viileä päivä, ettei tarttee läkähtyä. Se on kuitenki selvää et pitkää pinnaa täytyy varata, ja tarpeeks juotavaa!

Lopuksi teille tuo ihana maisema rantsusta, Nauttikka!

-Karo

Kuopio päivä

Aamulla 1o:oo aikaan lähdettiin tästä mutsilta dösäpysäkille. Pikkasen jouduttiin odottelee, ku se tais olla vasta 1o:35 ku se loppuenlopuks tuli.

Kuopios oltiin kuitenkin ihan ajoissa, eli n. 11.oo aikaan.

Käveltiin linja-autoasemalta Ellun työpaikalle nakkaamaan se mukaan, ja mentiin Pikku Pietarin torikiujalle kahville.

Myös Jennyn Outi-"kumimi" (kummi) tuli meidän mukaan.

Oli tosi kiva käydä siel pitkästä aikaa, ja siel ois ollu paljon kaikkia kivoja juttuja... Siel ois ollu ihana tiskirätti ja sellainen kukkaro, mut kun ne on paikallisten tekemiä niin hintakin on sen mukainen... Ehkä sit ens kerralla vois ostaa jotain pientä sieltä. :)

Sieltä suunnattiin sit kaupungille kattomaan Kuopion uusinta nähtävyytemme, eli Isoa Cee:tä! Olihan se aika vautsi vau leffateatteri, jopa hienompi aula kuin Helsingissä.

Sit kierrettiin perus vaatekaupat Seppälä,Lindex,H&M (lasten osastot), ja jotain pientä Jennylle löytyikin 

Aurinkolasit Seppälä 4,95€, lippis hm 4,95€ ja shortsit hm 5,95€

Pistäydyttiin myös torilla jätskillä, Sokoksella vessassa, Anttilassa ostaa mulle reissu kassi.

Viimeisenä kaupunkipäivän kohokohta: half block liike. Mummo ja Jenny lähti kävelee asemalle päin, ku tää mamma kävi ottaa yhden korun lisää. :)

Ei ole näkyvällä paikalla, joten jokainen saa omassa pikku päässä pyöritellä missä se vois olla ;)

Sit tosiaan kävelin asemalle minäkin ja soitin siinä samalla mussulle :)

Hyvin ehdin dösään, ja nyt ollaankin jo perillä...

Eräällä alko joku ihme torstaimökökiukkusekoilupäivä :( Joten ei taida illasta tulla yhtään kivempi ku eilen...

No mut ruokaa ja saunaa viel tänään :)

 

Huomenna jos sit kävis viel kylällä, ja siinäpä tää reissu alkais ollakkin... Nopeeta menny kyl aika!!

Loppuun viel kuvatus rinsessasta kaupunki reissulta :)

<3:llä Karo