keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Nopeastippa päivä hujahti

Nukuttiin neidin kanssa 11.oo asti, joten päivä on mennyt todella nopeasti.
Siivoilua, käärmyjen ruokintaa, ruoanlaittoa ja ihan perus hommia. Huomenna olisikin Jennyn lonkka kontrolli, ja aikainen herätys tiedossa. Saa nähdä miten matka menee kun 11.oo aikaan pitää lähteä jo matkaan, kun vasta niitä aikoja neiti välillä heräilee.  Huomenna myös täti tulee Espanjasta, niin tarkoitus olisi häntäkin käydä moikkaamassa ennen kun lähtee takaisin Kuopioon.

Torstai-iltana lähdetäänkin Rovaniemeä kohti, kylläkin pysähdyksiä tulee olemaan useampi. Ensimmäinen olisi Tampereella Thomsonin kummitytöt luona. (Jossa myös Jennyn kummisetä/setät) Sieltä olisikin tarkotus pommittaa Siilinjärvelle mummon luo saunomaan ja nukkumaan. Mulla olis toiveissa seuraavana päivänä päästä pariks tunniks Kuopioon, jonka jälkeen matka jatkuis sit ihan Rovaniemelle asti. Siellä sitten muutamia päiviä ois tarkotus olla ja takas tullessa pysähtyä minun kummipojan luona. Saas nähdä sit mitä tuo neiti on mieltä noin pitkästä matkasta.. Kyllä se ainakin tähän asti on ihan mielellään autossa matkustanu, mutta liikennevaloihin jos joutuu usein pysähtelemään niin se alkaa suututtaa. Niin Thomsonilla alkaa siis kesäloma, huimat 8pvä. Mutta sitäpä tää elämä on.

Mutta nyt taidan lähteä sänkyyn katsomaan joko isäntä on simahtanut. Josko itsekkin nukahtais ajoissa että on huomenna pirteänä liikenteessä ja jaksais illalla vielä pakkaillakiin.
Palataan asiaan huomenna...

tiistai 29. toukokuuta 2012

Tomaattikeitto


25o g minitomaatteja
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ kourallista basilikaa
½ kourallista ruohosipulia
½dl öljyä
½ tl suolaa
½tl pippuria
3dl vettä
ripaus chiliä

Kaikki ainekset vaan tehosekoittimeen ja valmista!
(Ellet halua lämmittä)
Se onnistuu kattilassa, Helppoa!
Eikä vie paljon aikaa...
Itse laitoin 2 sipulia ja 3 valkosipulinkynttä, kannattaa kokeilla oman maun mukaan.

Maukasta oli :P


Tattoo

Tulipas vihdoinkin semmoinen rako että päätin lisäillä tänne vihdoinkin näitä tatska kuvia :)

Tässä uusin tulokas, jonka otin päivää ennen ristiäisiä. Sattuipa sopivasti olemaan myös silloin neidin 3kk päivä.
Tällainen löytyy siis vasemmasta kädestä, eikä kuvaa varmaan tarvitse kummemmin selitellä :)


Tämä oikeassa kädessä oleva pääkallo-arkku härpäke tuli otettua reilu vuosi sitten. Kuvaan liittyy yksi tositarina elävästä elämästä, ja pari eri biisiä. (Mustankuun lapset- Morfiini siivet, Kotiteollisuus - Arkunnaula) Enempää en taidakkaan kertoa, se jääköön arvoitukseksi.


Ja tässäpä tämä ensimmäiseni, ihan tuoreeltaan otettuna.Tämäkin löytyy tuosta oikeasta kädestä ja tulee Tiamatin biisistä Misantropolis. Kyseinen kappale on minulle henkilökohtaisesti tosi tärkeä ja auttanut monissa tilanteissa elämän varella.



Seuraavaksi ois tarkotus alottaa semmonen isompi projekti Heinäkuussa, nimittäin tuo oikea jalka. Tarkotuksena oli hakkauttaa semmonen koko jalan kokoinen meri-aiheinen leima :) Toki muitakin leimoja varmasti tulee välissä otettua, mutta ikuisuus projekti on hyvä alottaa ajoissa...


Käärmyjen ruokahetki

Helppi otti kunnon otteen

Saaliin syönti :)





Kitin herkku




      Loppu suoralla

Puputyttö




maanantai 28. toukokuuta 2012

Aijempi kirjoitukseni Pieni sana, mutta silti niin vaikea sanoa? saa nyt jatkoa

Anteeksi pyytämisen vaikeus tuntuu olevan mieheni äidinpuolella oikein sukuvika! Loukata kyllä osataan, mutta anteeksi ei pyytää. Vaikeinta tässä tilanteessa on se, että minun ja puolisoni välinen suhde kärsii. Olen niin vihaa ja kiukkua täynnä, että mietin jopa radikaaleimpiakin ratkaisuja. Kuitenkin kokeilen perheen takia pitää pään kylmänä, vaikka vaikeaa se onkin.

Koko juttua en jaksa tänne alusta asti kirjoittaa, mutta kaikki lähti minun ja puolisoni riidasta. Ja kaikki anopit jotka luette tätä ÄLKÄÄ HELVETISSÄ PUUTTUKO LAPSENNE JA HÄNEN KUMPPANINSA RIITOIHIN/KESKINÄISEEN ELÄMÄÄN!!! Tai jos puututte olkaa valmiina kuulemaan totuus, älkääkä alkako vinistä..

Puolisoni äiti soitti minulle ja kysyi mikä meillä on tilanne. Kerroin riidan aiheen, mutta siitähän se sota vasta syttyikin. Aihe lähti ihan toisille raiteille ja sanoja ei kyllä meistä kumpikaan säästellyt. Erona kuitenkin se, että loppuenlopuksi minä pyysin sanojani anteeksi, vaikka  hänellä olisi huomattavasti enemmän ollut syytä siihen.

Mitä helvettiä ihmiselle kuuluu kenen vaatteita minun nimissä olevassa asunnossa on? Mitä sanomistä hänellä on siihen kenen vieressä minä nukun? Miten nimeän Facebookin kuva-albumit? Mitä hänelle kuuluu kuka tässä asunnossa siivoaa ja kuka ei? Saati se mitä vaatteita minä lapsellani käytän? Tähän kun joku sanoo mulle oikeesti järkevän vastauksen, niin sit katsotaan asiaa uudelta kantilta.

Sanomisillaan tämä ihminen loukkasi myös äitiäni. Äidilläni on kuulema täällä puoli omaisuutta (n.3 paitaa, hammasharja, housut ja kengät), eikä hän edes siivoa kun on täällä. Mitä hittoa se hänelle kuuluu kenen vaatteita minun nimissä olevassa asunnossa on? Ja anteeksi vain että äitini antaa kotimme olla rauhassa ja kunnioittaa meidän tahtoa. Meillä on perus siistiä, ja meistä Thomsonin kanssa kumpikaan ei pidä siitä että joku muu siivoaa kotiamme. Toki jos haluaa lapsen allergisoida kaikelle, niin ok! Mutta mielestäni aina ei tarvitse lattiasta kattoon asti olla kaikkea desinfioitu. Ja sitä paitsi kyllä äitini täällä siivoaa, anteeksi vain ettet ole näkemässä!

Aikuinen ihminen ei voi olla terve jos todellakin haukkuu toisen ihmisen äidin. Muutenkin hän on käyttäytynyt erittäin nöyryyttävästi äitiäni kohtaan, mm. Jennyn ristiäisissä... Hän ei tunnu kunnioittavan ollenkaan äitiäni, saati meidän toiveita kuinka asunnossamme ollaan ja eletään ollenkaan. Hirveän show;n hän järjesti jo ennen ristiäisiä, eikä niitäkään sanomisiaan ole pyytänyt anteeksi. Eihän hänen edes pitänyt tulla ristiäisiin, mutta silti tuli ja oli kun ei olisi mitään koskaan ollutkaan.

Tarkoituksenamme oli tällä viikolla mennä hänen luokseen, mutta sen ihmisen kotiin en halua mennä! Eikä kyllä hänelläkään ole asiaa minun kotiini! Tämä tilanne on erittäin inhoittava varmasti Thomsonille, mutta äidillään olisi ollut mahdollisuus pyytää anteeksi. Heidän tapaamisiaan en aijo estää ja toki Jennykin saa mummiaan tavata, mutta minä en koe minkäänlaista tarvetta/halua hänen tapaamiseen.

Kaiken huipuksi tätä postausta kirjoittaessa häneltä tuli viesti :¨Otatteko Jennylle vaunut mukaan? Tälläpäässä niitä ei kyllä tarvitse! TERVETULOA.¨  Mitä ihmettä sen ihmisen pään sisällä liikkuu?! Hänestä ei ole kuulunut mitään pariin päivään ja sitten tulee tuollainen viesti. OKEI!! Ei siellä liiku tosiaankaan mitään, kun vieläkään ei anteeksi pyyntöä kuulu. Kyllä nyt tiedän miksi poikansa ei osaa pyytää anteeksi!

Kaiken tämän jälkeen olen päättänyt vetää oman rajani tähän, ja nyt loppui minun odottaminen anteeksi pyyntöä kohtaan. Jos se on niin vaikeaa, niin parempi ettei olla enää missään tekemisissä, ei tarvitse enää minua loukata. Ja nyt on enää turha tullakkaan pyytämään, minä en useita päiviä odottele!!



Vihdoinkin sain ajatukseni edes osittain purettua tästä aiheesta...

Peace and love: Karo


Blogailu jatkukoon

Lopetin Facebookin käytön monestakin syystä, ja päätin siirtyä pelkkään blogailuun.
Facebook ei ole antanut elämääni mitään hyvää, enemmänkin harmia. Nämä muutamat päivät ilman ¨feissaria¨ on ollut huomattavasti enemmän täynnä ¨oikeaa elämää¨. Välillä on toki tullut hetkiä että olisi kiva lisätä kuvia prinsessasta, mutta niitähän voin laittaa tännekkin ja samalla pääsen purkamaan ajatukset kunnolla.

Pieni rakas prinsessani on kasvanut kovaa vauhtia, joten blogailu on todellakin jäänyt sijalle 0. Mutta nyt kun päivä rytmi on kehittynyt ja leikkimatosta tullut Jennylle hyvä kaveri, on minullakin aikaa kirjoitella asioita muistiin. Blogin sisältö ei olennaisesti muutu, vaan samat kirppislöydöt, leipomis-ohjeet jatkuvat edelleen.

Synnytyksen kulkua en nyt rupea kirjottamaan muistiin, mutta vielä joku päivä vesissä silmin voin muistella sen :')) (Oli nimittäin niin ihanaa, ja helppoa) Mutta tuosta meidän pikku prinsessasta on ehkä pakko kirjoitella jotakin muistiin. Eli siis ensimmäinen postaus hänestä <3

Hööt, häät, huut, hihitykset ja räkätys naurut on arkipäivää täällä, miten pieni ihminen voikaan noin ihanasti äännellä <3 Laitetaampas nyt vähän kk mittoja, ja muuta mukavaa...

0kk [13.o2.12]
paino: 336og
pituus: 51cm
pää: 34.o


Muuta 0kk:
Muriseminen
Vaatteet: 5ocm



 





1kk [o7.o3]
paino: 37oog
pituus: 54,2cm
pää: 36,1

Muuta 1kk:
Vaatteet: 5o-56cm


2kk [12.o4]
paino: 495og
pituus: 58,5cm
pää: 38,1

Muuta 2kk iässä:
Valloittava hymy, seuraa liikkeitä, säännöllinen unirytmi
Vaatteet: 56cm









3kk mitat: [16.5]
paino: 584o g
pituus: 61,8cm
pää: 4o,o

Muuta 3kk iässä:
Oppinut räkätys naurun ja kiljahtelun, tukemaan niskaa, istumaan sohvalla, viihtymään pidempiäkin aikoja mahalleen leikkimatolla, säännöllinen unirytmi
Vaatteet 62cm











Päivämme 3kk iässä:

o4-o5 Syöttö  8o-16o ml (vaihtelee erittäin paljon)
9-10:30 Herätys ja vaippa+syöttö (n.12o-16o ml)
Jenny kertoo aamujutut sängyssä, tai leikkimatolla, jonka jälkeen n. 4o-6o ml maitoa
11-13 Jenny nukkuu pikku päikkärit max. 1h, jonka jälkeen syö n. 1oo ml
Leikkimatolla chillailua, tai muuta mukavaa
14-17 Pidemmät päikkärit, joita ennen maitoa n. 1oo  ml ja jälkeen n. 16o-2ooml
Päikkäreiden aikaan käydään yleensä kirpparilla, kaupassa tai muuta vastaavaa..
19-2o iltapäikkärit 30-45min
21-22 iltatoimet, syöttö n. 1oo-14o ml
22:3o-23.oo Nukkumaan