Anteeksi pyytämisen vaikeus tuntuu olevan mieheni äidinpuolella oikein sukuvika! Loukata kyllä osataan, mutta anteeksi ei pyytää. Vaikeinta tässä tilanteessa on se, että minun ja puolisoni välinen suhde kärsii. Olen niin vihaa ja kiukkua täynnä, että mietin jopa radikaaleimpiakin ratkaisuja. Kuitenkin kokeilen perheen takia pitää pään kylmänä, vaikka vaikeaa se onkin.
Koko juttua en jaksa tänne alusta asti kirjoittaa, mutta kaikki lähti minun ja puolisoni riidasta. Ja kaikki anopit jotka luette tätä ÄLKÄÄ HELVETISSÄ PUUTTUKO LAPSENNE JA HÄNEN KUMPPANINSA RIITOIHIN/KESKINÄISEEN ELÄMÄÄN!!! Tai jos puututte olkaa valmiina kuulemaan totuus, älkääkä alkako vinistä..
Puolisoni äiti soitti minulle ja kysyi mikä meillä on tilanne. Kerroin riidan aiheen, mutta siitähän se sota vasta syttyikin. Aihe lähti ihan toisille raiteille ja sanoja ei kyllä meistä kumpikaan säästellyt. Erona kuitenkin se, että loppuenlopuksi minä pyysin sanojani anteeksi, vaikka hänellä olisi huomattavasti enemmän ollut syytä siihen.
Mitä helvettiä ihmiselle kuuluu kenen vaatteita minun nimissä olevassa asunnossa on? Mitä sanomistä hänellä on siihen kenen vieressä minä nukun? Miten nimeän Facebookin kuva-albumit? Mitä hänelle kuuluu kuka tässä asunnossa siivoaa ja kuka ei? Saati se mitä vaatteita minä lapsellani käytän? Tähän kun joku sanoo mulle oikeesti järkevän vastauksen, niin sit katsotaan asiaa uudelta kantilta.
Sanomisillaan tämä ihminen loukkasi myös äitiäni. Äidilläni on kuulema täällä puoli omaisuutta (n.3 paitaa, hammasharja, housut ja kengät), eikä hän edes siivoa kun on täällä. Mitä hittoa se hänelle kuuluu kenen vaatteita minun nimissä olevassa asunnossa on? Ja anteeksi vain että äitini antaa kotimme olla rauhassa ja kunnioittaa meidän tahtoa. Meillä on perus siistiä, ja meistä Thomsonin kanssa kumpikaan ei pidä siitä että joku muu siivoaa kotiamme. Toki jos haluaa lapsen allergisoida kaikelle, niin ok! Mutta mielestäni aina ei tarvitse lattiasta kattoon asti olla kaikkea desinfioitu. Ja sitä paitsi kyllä äitini täällä siivoaa, anteeksi vain ettet ole näkemässä!
Aikuinen ihminen ei voi olla terve jos todellakin haukkuu toisen ihmisen äidin. Muutenkin hän on käyttäytynyt erittäin nöyryyttävästi äitiäni kohtaan, mm. Jennyn ristiäisissä... Hän ei tunnu kunnioittavan ollenkaan äitiäni, saati meidän toiveita kuinka asunnossamme ollaan ja eletään ollenkaan. Hirveän show;n hän järjesti jo ennen ristiäisiä, eikä niitäkään sanomisiaan ole pyytänyt anteeksi. Eihän hänen edes pitänyt tulla ristiäisiin, mutta silti tuli ja oli kun ei olisi mitään koskaan ollutkaan.
Tarkoituksenamme oli tällä viikolla mennä hänen luokseen, mutta sen ihmisen kotiin en halua mennä! Eikä kyllä hänelläkään ole asiaa minun kotiini! Tämä tilanne on erittäin inhoittava varmasti Thomsonille, mutta äidillään olisi ollut mahdollisuus pyytää anteeksi. Heidän tapaamisiaan en aijo estää ja toki Jennykin saa mummiaan tavata, mutta minä en koe minkäänlaista tarvetta/halua hänen tapaamiseen.
Kaiken huipuksi tätä postausta kirjoittaessa häneltä tuli viesti :¨Otatteko Jennylle vaunut mukaan? Tälläpäässä niitä ei kyllä tarvitse! TERVETULOA.¨ Mitä ihmettä sen ihmisen pään sisällä liikkuu?! Hänestä ei ole kuulunut mitään pariin päivään ja sitten tulee tuollainen viesti. OKEI!! Ei siellä liiku tosiaankaan mitään, kun vieläkään ei anteeksi pyyntöä kuulu. Kyllä nyt tiedän miksi poikansa ei osaa pyytää anteeksi!
Kaiken tämän jälkeen olen päättänyt vetää oman rajani tähän, ja nyt loppui minun odottaminen anteeksi pyyntöä kohtaan. Jos se on niin vaikeaa, niin parempi ettei olla enää missään tekemisissä, ei tarvitse enää minua loukata. Ja nyt on enää turha tullakkaan pyytämään, minä en useita päiviä odottele!!
Vihdoinkin sain ajatukseni edes osittain purettua tästä aiheesta...
Peace and love: Karo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti