125 g Kookosrasvaa
6,5 dl Riisimuroja
1,5 dl tomusokeria
1dl kaakaojauhetta
2 tl vanija/vaniliini sokeria
Valmistus:
1) Sulata kookosrasva
2) Sekoita muut ainekset sulaneen rasvan joukkoon
3) Lusikoi pieniin vuokiin ja laita jääkaappiin hetkeksi
tiistai 31. tammikuuta 2012
Riisisuklaaherkku resepti
Tää on niin helppo ja yksinkertainen herkku lapsuudesta, näitä pitäs vaan muistaa tehdä useammin :)
Tarvitset:
125 g Kookosrasvaa
6,5 dl Riisimuroja
1,5 dl tomusokeria
1dl kaakaojauhetta
2 tl vanija/vaniliini sokeria
Valmistus:
1) Sulata kookosrasva
2) Sekoita muut ainekset sulaneen rasvan joukkoon
3) Lusikoi pieniin vuokiin ja laita jääkaappiin hetkeksi
125 g Kookosrasvaa
6,5 dl Riisimuroja
1,5 dl tomusokeria
1dl kaakaojauhetta
2 tl vanija/vaniliini sokeria
Valmistus:
1) Sulata kookosrasva
2) Sekoita muut ainekset sulaneen rasvan joukkoon
3) Lusikoi pieniin vuokiin ja laita jääkaappiin hetkeksi
Isukki oli tilannu pikkuselle bodyn ja tutin salaa
Voi tuota meijän tulevaa isukkia, osaa sekin olla joskus ihanakin.
Oli meijän pikku neidille tilannu Kotiteollisuuden bodyn ja tutin, eikä mulle ollu kertonu etukäteen yhtään mitään. Kai sitä herraa sit pikkasen kiinnostaakin tää vauvva homma, vaikka ei aina siltä tunnukkaan.
Vielä kun oppis vähän osottamaan kiinnostusta mua kohtaa niin <3, mutta ei pidä liikoja sentään toivoo ja vauvva se on tärkein!
Teen erikseen sen suklaaherkkujen reseptin, ettei tarttee tähän sitä vielä sotkee.. :)
Oli meijän pikku neidille tilannu Kotiteollisuuden bodyn ja tutin, eikä mulle ollu kertonu etukäteen yhtään mitään. Kai sitä herraa sit pikkasen kiinnostaakin tää vauvva homma, vaikka ei aina siltä tunnukkaan.
Vielä kun oppis vähän osottamaan kiinnostusta mua kohtaa niin <3, mutta ei pidä liikoja sentään toivoo ja vauvva se on tärkein!
Tämä taitaa lähtee sairaala kassiin mukaan
Tämmönen kuva tuossa isukin tilaamassa bodyssa
Kyllä isi on ylpee tytystä ku on tää päällä :)
Mutta vielä edelliseen että: Niinhän se taitaa vaan olla, ettei raskaana olevat naiset kiinnosta miehiä ollenkaan. Tai ainakaan omaa miestä, tiedä sit niistä vieraista.?. Jotenkin vielä enemmän tuntuis kaipaavan läheisyytä ja rakkautta nyt raskaana ollessa, mutta ei sitä vaan tunnu saavan. Ainakaan riittävästi! Mitähän se on sitten ku on pikkunen maailmassa? Sillon varmaan ite keskittyy niin tiiviisti siihen pikku nyyttiin, ettei oo välikskään saati kiinnosta. Mutta kyllä se välillä suoraan sanottuna vituttaa, kun ei saa tuntee itteensä rakastetuks. Noh jääköön tämän asian angstaus tähän..
Otimpas tuolta pihaltakin kuvan kun pupuli oli loikiskellut
Teen erikseen sen suklaaherkkujen reseptin, ettei tarttee tähän sitä vielä sotkee.. :)
Kiire lähtö ja vähän shoppailua
Aamutoimet tehtyä päätin lähtee hakemaan sitä bubleroomin pakettia. Ilma oli niin taivaallisen ihana, aurinko paistoi ja pakkasta ehkä n. -5´c. Nautin tuommosista keleistä niin paljon, pakosti tulee hyvälle mielelle kun ulos menee. Kaupasta nappasin samalla pari purkkia tomusokeria, että on sit vähäks aikaa sitäkin kaapissa. Niin ajattelin leipovani heti kotiin päästyä niitä riisisuklaa juttuja, mutta eipäs se ihan niin mennykkää.
Muistelin että neuvolan aika on huomenna, mutta en yhtään mihinkä aikaan. Niimpä rupesin soittamaan sinne ja varmistamaan aikaa. Neuvolan täti sit sano että aika on tänään, tossa klo 13.oo, siihen aikaa siis oli enää 10min. Pikkasen siinä kiire lähtee juoksemaan metroon, mutta onneks ei oo pitkä matka tohon neuvolaan. Kymmenisen minuuttia myöhästyin, mutta onneks siitä ei ollut haittaa. Onneks soitin tosiaan tänään sinne varmistaakseni ajan, enkä vasta aamusta. Noh kaikki oli ihan ok, oma paino laskenu 200g, verenpaineet 112/80, sydänäänet 158, ja hempparia ei mitattukkaan tällä kertaa.
Muistelin että neuvolan aika on huomenna, mutta en yhtään mihinkä aikaan. Niimpä rupesin soittamaan sinne ja varmistamaan aikaa. Neuvolan täti sit sano että aika on tänään, tossa klo 13.oo, siihen aikaa siis oli enää 10min. Pikkasen siinä kiire lähtee juoksemaan metroon, mutta onneks ei oo pitkä matka tohon neuvolaan. Kymmenisen minuuttia myöhästyin, mutta onneks siitä ei ollut haittaa. Onneks soitin tosiaan tänään sinne varmistaakseni ajan, enkä vasta aamusta. Noh kaikki oli ihan ok, oma paino laskenu 200g, verenpaineet 112/80, sydänäänet 158, ja hempparia ei mitattukkaan tällä kertaa.
Neuvolan jälkeen kävinkin sit äänestämässä vihdoin ja viimein, olipas se taas niin jännää. Ja mihinkäs mulla olis senkään jälkeen enää kiirre ollut, niin päätin sit pistäytyä Kiva nimisessä kaupassa. Sieltä mukaan nappasin ihanan kynttilän ja sit pikku vessaan mustan kynsiharjan. Tiimariinkin sitten ¨vahingossa¨ eksyin, eikä olis pitänyt. Sieltä matkaan lähti aivan liikaa kaikkea mm. kahdet kehykset, käsintehtyä paperia, ja kovamuovisia tutteja. (koristeita)
Tämmönen ihana ruusukynttilä, reunoissa oikein bling blingiä ;)
Tässäpäs sitten uusi kehys, ja neidin kuva
...Ja nämä tutit jolle en oo vielä edes käyttöö keksiny, mutta ristiäisiin koristeeks kuitenkin...
Tommosia turhuuksia sitä meikäläinen sit tänään hankki neuvola reissulta...
Kotiin tultua sit tosiaan laitoin kuvat kehysiin, ja tein ne riisisuklaa herkut jääkaappiin tekeytymään. Myös niitä karkki boxeja ristiäisiin sain askarreltua, mutta karkit vielä puuttuu. Mietelauseet tulostelin ja leikkelin valmiiks ja laatikot kasailin, vielä vaan ne karkit hommattava. Mitäs muuta? Ei kai sen kummempia päivä menny tosi nopeeta, ruokaa pitäs varmaan kohta rueta laittelee. Thomson pääsee kohta töistä ja itelläkin alkaa pian nälkä olemaan.
Huomenna jos saisin vaikka otettua tästä meijän kämpästä kuvia ja lisäiltyä sit tänne. Pääsee tutut kattomaan edes kuvia meidän asunnosta, ku kaikki ei oo vielä tänne asti raahautunu kattomaan. Niin joo ja onhan mulla huomenna taas vaihteeks verikokeet, jos sitä eksyy vaikka shoppailemaankin ;) Noh toivottavasti en..
Lisäämpäs muuten vielä illasta riisisuklaa herkkujen ohjeen ja kuvan teille, mutta nyt tekemään ruokaa!
maanantai 30. tammikuuta 2012
Päivä menny harakoille...
Moikka moi!
Tää päivä on menny ihan harakoille, koska uni ei millään tullut silmään pikkusen vilkkaiden liikkeiden ja omien liian vilkkaiden ajatusten takia. Herra olis jopa Ikeaankin ollu tänään lähdössä, mutta mun voimat ei riittäny. Päivästä kävin vaan kaikki pikku vaatteet läpi ja laitoin koko järjestykseen. 70cm laitoin vielä suosiolla pussiin ja kaappiin odottamaan niitä aikoja kun ne on neidille sopivan kokoisia. Pienimmät 50cm eteeenpäin otin tohon lähemmäs, niin ei tarttee niitä sit kaivella kaikkien seasta. Vaavin sairaala kassiakin vähän muokkasin mieleisemmäks, mm.pinkit töppöset ja tumput.
Koko päivän haaveilin että pääsen tekemään semmosia riisisuklaa herkkuja, mutta tottahan toki kaupasta oli tomusokeri loppu. Niimpä niiden leipominen jää huomiseen, mutta ehkä hyvä vaan. Ehkä rupeenkin vielä tässä illanköllikässä tekemään suklaamoussee sen sijasta ;D
Tossa illalla tuli myös viesti että bubleroomilta tilaamani paketti olis noudettavissa tuolta jonkun matkan päästä, eli huomenna lähdettävä sitä hakemaan. Eli huomiseks oliskin paljon tehtävää. Tiedä vaikka rupeisin huomenna myös värkkäämään ristiäisiin niitä karkki boxeja, niin olispahan valmiina nekin. Ei sit ristiäisten aikaan ois niin hirveesti tehtävää, ja varmasti tulis ne tehtyäkin. Ja vielä loput kortitkin on askartelematta, voi voi kun noita hommia ois paljon vielä tehtävänä.
Teimpäs muuten tänään yummy yummy ruokaa, perunoita ja katkarapu sörsseliä. Eli pieneks silputtuja katkarapuja sotkettuna katkarapu tuorejuustoon. Pienenä äiti teki sitä aika useesti ja koko iän herkkuna se on pysyny. :)
Mut joo kyllä on sen verran tekemisen puute, että joutaa tästä tekemään vielä sen suklaamousen.
Joten palaillaan!
Tää päivä on menny ihan harakoille, koska uni ei millään tullut silmään pikkusen vilkkaiden liikkeiden ja omien liian vilkkaiden ajatusten takia. Herra olis jopa Ikeaankin ollu tänään lähdössä, mutta mun voimat ei riittäny. Päivästä kävin vaan kaikki pikku vaatteet läpi ja laitoin koko järjestykseen. 70cm laitoin vielä suosiolla pussiin ja kaappiin odottamaan niitä aikoja kun ne on neidille sopivan kokoisia. Pienimmät 50cm eteeenpäin otin tohon lähemmäs, niin ei tarttee niitä sit kaivella kaikkien seasta. Vaavin sairaala kassiakin vähän muokkasin mieleisemmäks, mm.pinkit töppöset ja tumput.
Tässä olis meijän pikkusen muokattu sairaalakassi :)
Tossa illalla tuli myös viesti että bubleroomilta tilaamani paketti olis noudettavissa tuolta jonkun matkan päästä, eli huomenna lähdettävä sitä hakemaan. Eli huomiseks oliskin paljon tehtävää. Tiedä vaikka rupeisin huomenna myös värkkäämään ristiäisiin niitä karkki boxeja, niin olispahan valmiina nekin. Ei sit ristiäisten aikaan ois niin hirveesti tehtävää, ja varmasti tulis ne tehtyäkin. Ja vielä loput kortitkin on askartelematta, voi voi kun noita hommia ois paljon vielä tehtävänä.
Teimpäs muuten tänään yummy yummy ruokaa, perunoita ja katkarapu sörsseliä. Eli pieneks silputtuja katkarapuja sotkettuna katkarapu tuorejuustoon. Pienenä äiti teki sitä aika useesti ja koko iän herkkuna se on pysyny. :)
Mut joo kyllä on sen verran tekemisen puute, että joutaa tästä tekemään vielä sen suklaamousen.
Joten palaillaan!
Lähtemisen pelkoa
Niinköhän sairaalaan lähtö on lähellä, kun pikkunen tuntuu liikkuvan ihan hirveesti.
Kauheesti liikkuu aijempiin viikkoihin verrattuna ja alamahassa tuntuu vähän hassulta.
Kaippa se on normaalia että liikuskelee, mutta näin paljon? Huij!
Amme stressi iskee taas, se on vieläkin hommaamatta. Eikä tuo synnytys jännitys/pelko oo hellittäny yhtään.
Ei pitäis lukea noita synnytyksen jälkeisiä masennus tai varsinkaan psykoosi juttuja, kun alkaa ahistaa ja pelottaa enemmän. Kun ees kerran ehtis käymään siellä neuvola psykologilla, ENNEN synnytystä.
Arki tulevan pikkuisen kanssa jännittää ihan hirveesti. Entäs jos siihen vauvvaan ei kiinnykkään? Entäs jos en herää, kun se itkee? Entäs jos en osaakkaan hoitaa sitä? Mitä jos en vaan jaksa? Isoja kysymyksiä pyörii päässä, mutta siitä saan syyttää vaan itteeni. Ei pitäis kaikkia keskustelupalstojen juttuja lukea, tai varsinkaan rueta pyörittelemään asoita päässä. Kyllä ne asiat varmasti järjestyy, mutta pelkoa tuommoset ei lievitä.
Tuntuu ettei tän 9kk aikana oo vieläkään tajunnu mitä sieltä oikeesti on tulossa, ja miten elämä on muuttumassa. Pikkuselle kaikki muu paitsi amme on valmiina ja se on ollu ihan luonnollista hommata kaikkee, mut jotenkin vaan näin loppu vaiheessa pelottaa ettei oo sittenkään valmis synnyttämään. Mitäs jos se sattuu ihan kauheesti, ja iskee joku paniikki kohtaus siinä? Noh, toki ne osaa siellä toimia tilanteen mukaan ja paljon ne on varmasti siellä nähny.
Se perhe huone ois kyllä semmonen joka varmasti helpottais totuttelua uuteen tilanteeseen. Ois varmaa helpompi ku molemmat oltais siellä koko ajan ja saatas kaksin hoidella pikkuista. Hirveeltä tuntuis olla jonkun toisen mamman ja vauvvan kanssa samassa huoneessa, molemmilla vauvvoilla olis kuitenki ihan eri rytmi. Ei siinä osais levätä ollenkaan, eikä keskittyä siihen omaan olemiseen.
Toisaalta polikliininen synnytyskinhän vois olla vaihtoehto, mutta ehkei niin hyvä näin ensimmäisen lapsen kohdalla. Toisaalta se kättärillä saatava opastus tulis varmasti tarpeen, ja jos sitten tuleekin jotain masennus/psykoosi oireita niin olis ainakin hoito lähellä. Olen siis tosissaan varma että mun kohdalla tulee toinen noista, koska niin helposti menny raskaus-aika ja suvussa on mt taustaa. Eikä nää ajatukset sen saamisesta varmasti vie sitä yhtään pois päin, vaan päinvastoin.
Mutta nyt tuntuu siltä että pakko lähteä pissalle, toivottavasti ei vielä ens yön aikana tulis lähtö...
Ehkäpä tuo liikuskelu on vaan ihan tervettä :)
Kauheesti liikkuu aijempiin viikkoihin verrattuna ja alamahassa tuntuu vähän hassulta.
Kaippa se on normaalia että liikuskelee, mutta näin paljon? Huij!
Amme stressi iskee taas, se on vieläkin hommaamatta. Eikä tuo synnytys jännitys/pelko oo hellittäny yhtään.
Ei pitäis lukea noita synnytyksen jälkeisiä masennus tai varsinkaan psykoosi juttuja, kun alkaa ahistaa ja pelottaa enemmän. Kun ees kerran ehtis käymään siellä neuvola psykologilla, ENNEN synnytystä.
Arki tulevan pikkuisen kanssa jännittää ihan hirveesti. Entäs jos siihen vauvvaan ei kiinnykkään? Entäs jos en herää, kun se itkee? Entäs jos en osaakkaan hoitaa sitä? Mitä jos en vaan jaksa? Isoja kysymyksiä pyörii päässä, mutta siitä saan syyttää vaan itteeni. Ei pitäis kaikkia keskustelupalstojen juttuja lukea, tai varsinkaan rueta pyörittelemään asoita päässä. Kyllä ne asiat varmasti järjestyy, mutta pelkoa tuommoset ei lievitä.
Tuntuu ettei tän 9kk aikana oo vieläkään tajunnu mitä sieltä oikeesti on tulossa, ja miten elämä on muuttumassa. Pikkuselle kaikki muu paitsi amme on valmiina ja se on ollu ihan luonnollista hommata kaikkee, mut jotenkin vaan näin loppu vaiheessa pelottaa ettei oo sittenkään valmis synnyttämään. Mitäs jos se sattuu ihan kauheesti, ja iskee joku paniikki kohtaus siinä? Noh, toki ne osaa siellä toimia tilanteen mukaan ja paljon ne on varmasti siellä nähny.
Se perhe huone ois kyllä semmonen joka varmasti helpottais totuttelua uuteen tilanteeseen. Ois varmaa helpompi ku molemmat oltais siellä koko ajan ja saatas kaksin hoidella pikkuista. Hirveeltä tuntuis olla jonkun toisen mamman ja vauvvan kanssa samassa huoneessa, molemmilla vauvvoilla olis kuitenki ihan eri rytmi. Ei siinä osais levätä ollenkaan, eikä keskittyä siihen omaan olemiseen.
Toisaalta polikliininen synnytyskinhän vois olla vaihtoehto, mutta ehkei niin hyvä näin ensimmäisen lapsen kohdalla. Toisaalta se kättärillä saatava opastus tulis varmasti tarpeen, ja jos sitten tuleekin jotain masennus/psykoosi oireita niin olis ainakin hoito lähellä. Olen siis tosissaan varma että mun kohdalla tulee toinen noista, koska niin helposti menny raskaus-aika ja suvussa on mt taustaa. Eikä nää ajatukset sen saamisesta varmasti vie sitä yhtään pois päin, vaan päinvastoin.
Mutta nyt tuntuu siltä että pakko lähteä pissalle, toivottavasti ei vielä ens yön aikana tulis lähtö...
Ehkäpä tuo liikuskelu on vaan ihan tervettä :)
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Kummasti tuo aurinko saa piristymään
Moikka moi vaan!
Päivät on menny nopeeta, mutta silti sen ihmeempiä ole tapatunut.
Eilinen meni ihan rauhallisesti kotona, eli ei lähdetty leffaan. Saunassa käytiin ja minä kattelin Putousta sillä aikaa ku Thomson otti pikku päikkärit. Sitten kun mua alko väsyttää, niin tottahan toki herralla oli virtaa ja päätti pelata taas vaihteeks. No itekkin siinä vähän aikaa pelailin kaverina, mutta sit oli väsy jo niin kova että oli rueta nukkumaan. Joskus puol 12 aikaan heräsin ku vanhukset tuli teatterista, mutta hyvin nopeesti pääsin takas uneen.
Ihana kun nyt on suht normaali unirytmi, verrattuna siihen mitä kaikkea se raskauden aikana on ollut. Aamulla heräsin ekan kerran 9.oo aikaan ja tosiaan silloin olis pitänytkin nousta. Jatkoin meinaa unia 11.oo ja sit olikin jo liikaa nukkunu olo. Jossain vaiheessa kun oli semmonen rytmi että vasta o4.oo aikoihin nukahdin ja nukuin pätkissä ilta päivään, ja sit vielä jossain vaiheessa päikkärit. Sillon meni kyllä päivät niin hukkaan ettei mitään rajaa. Nyt on ihanaa kun voi nauttia päivistä ja jaksaa tehdäkkin vaikka mitä, saa nähdä mites sitten käy kun pikku neiti syntyy... Onneksi äiti on luvannu tulla tänne auttamaan, eli ehkä ei kannata vielä turhaan stressata sitä asiaa. Kaikki menee sit omalla painollaan.
Ihana oli syödä aamupalaa kun aurinko paistoi ikkunasta, ja muutenkin oli hyvä fiilis. Siinäpäs sitten mietiskelin että tänään kyllä lähden kattomaan ton lähellä olevan kirppiksen. Ihana aurinkoinen pakkaskeli antoi jotain ihme energiaa, ja melkein tuli levoton olo.
Thomsonkin lähti jopa mukaan ja sekin tykkäs kirpparista niin paljon, että mietittiin sitä joka sunnuntaiseksi perinteeksi. (kirkossa kun me pahat ihmiset ei käydä) ;D Kirppis oli tosi positiivinen yllätys kyllä mullekkin, koska oon aika kriittinen niitä kohtaan. Tosi iso paikkahan se oli ja valtavasti tavaraa, mutta ei silti ahdistava. Thomsonin mukaan tarttui snapsi lasit, iso lasi ja paistinpannu (uusi, oli vielä muoveissa) ja minä nappasin semmoisen palloakvaarion, bodyn ja HK; kännykkäkorun.
Iltapäivästä lähettiinkin sit käymään Itiksessä kalojen ostossa. Eihän tuommoseen pallo-akvaarion montaa kalaa voi ottaa, mutta punainen suloinen taistelukala Jani-Petteri siellä nyt uiskentelee. Nimen keksin ihan itte, haittaax se? :D
Käärmytkin tänään ruokittiin, ja vihdoinkin sain niin paljon aikaseks että otin meijän lieroista kuvatuksia :)
Tuossa molemmista syönti kuvat. Helppi on tosiaan kohta vähän reilut puol vuotta ja reilut 35cm pitkä. Kiti taas puoltoista vuotta ja pituutta neidillä on jo 1m :) Molemmat koko ikänsä syönyt ja luonut nahan hyvin. Tosi helppoja kavereita, mutta luonteessa todellakin on eroja. Kiti tyttönä on rauhallinen ja viihtyy omissa oloissaan. Helppi poikana taas hirvee adhd mato, koko ajan pitäs olla menossa joka suuntaan.
Helppi syö parin viikon ikäistä hiirua
Kiti syö täysi kasvuista hiirua :)
Ai niin joo, tapahtuhan tänään jotain niin harvinaista ettei mitään rajaa. Noh kiitokset anoppipuolikkaan!
Ja kyllä näätte ihan oikein, THOMSON IMUROI!!!
Ihan kuvahan siitä piti todistus-aineistoksi ottaa, että voi minunkin äitille tämän näyttää. Voi kun näitä kuvia pääsis ottamaan useamminkin. Joulukoristeetkin herra sai tänään vietyä varastoon, mutta kuusi on vieläkin vaiheessa.. Noh tästä on hyvä lähtee liikkeelle, vaikka epäilenkin hyvin vahvasti sitä edistymistä.
Huomenna sitten olis vuorossa verikokeet ja äänestäminen. Illasta saatan päästä myös Ikeaan, niin tuo herra vähän lupaili pikku riidan jälkeen. Pieni listahan tuossa olis mitä pitäs käydä sieltä hommaamassa, vielä ennen pikkusen syntymää. Jos vihdoinkin sais myös keittiöön ostettua verhot, niin olis tää mama tyytyväinen. Tais herra tajuta sanoneensa vähän väärin, ku haluaa huomenna jo lähteä ¨huonekalu helvettiin¨ eikä vasta perjantaina. Noh kyllä perjantaihinkin jaksan odottaa, mut olishan se kiva päästä jo huomenna.
Mutta nyt pitää mennä soittamaan yksi lupaamani puhelu..
Palataan taas :)
Päivät on menny nopeeta, mutta silti sen ihmeempiä ole tapatunut.
Eilinen meni ihan rauhallisesti kotona, eli ei lähdetty leffaan. Saunassa käytiin ja minä kattelin Putousta sillä aikaa ku Thomson otti pikku päikkärit. Sitten kun mua alko väsyttää, niin tottahan toki herralla oli virtaa ja päätti pelata taas vaihteeks. No itekkin siinä vähän aikaa pelailin kaverina, mutta sit oli väsy jo niin kova että oli rueta nukkumaan. Joskus puol 12 aikaan heräsin ku vanhukset tuli teatterista, mutta hyvin nopeesti pääsin takas uneen.
Ihana kun nyt on suht normaali unirytmi, verrattuna siihen mitä kaikkea se raskauden aikana on ollut. Aamulla heräsin ekan kerran 9.oo aikaan ja tosiaan silloin olis pitänytkin nousta. Jatkoin meinaa unia 11.oo ja sit olikin jo liikaa nukkunu olo. Jossain vaiheessa kun oli semmonen rytmi että vasta o4.oo aikoihin nukahdin ja nukuin pätkissä ilta päivään, ja sit vielä jossain vaiheessa päikkärit. Sillon meni kyllä päivät niin hukkaan ettei mitään rajaa. Nyt on ihanaa kun voi nauttia päivistä ja jaksaa tehdäkkin vaikka mitä, saa nähdä mites sitten käy kun pikku neiti syntyy... Onneksi äiti on luvannu tulla tänne auttamaan, eli ehkä ei kannata vielä turhaan stressata sitä asiaa. Kaikki menee sit omalla painollaan.
Ihana oli syödä aamupalaa kun aurinko paistoi ikkunasta, ja muutenkin oli hyvä fiilis. Siinäpäs sitten mietiskelin että tänään kyllä lähden kattomaan ton lähellä olevan kirppiksen. Ihana aurinkoinen pakkaskeli antoi jotain ihme energiaa, ja melkein tuli levoton olo.
Thomsonkin lähti jopa mukaan ja sekin tykkäs kirpparista niin paljon, että mietittiin sitä joka sunnuntaiseksi perinteeksi. (kirkossa kun me pahat ihmiset ei käydä) ;D Kirppis oli tosi positiivinen yllätys kyllä mullekkin, koska oon aika kriittinen niitä kohtaan. Tosi iso paikkahan se oli ja valtavasti tavaraa, mutta ei silti ahdistava. Thomsonin mukaan tarttui snapsi lasit, iso lasi ja paistinpannu (uusi, oli vielä muoveissa) ja minä nappasin semmoisen palloakvaarion, bodyn ja HK; kännykkäkorun.Iltapäivästä lähettiinkin sit käymään Itiksessä kalojen ostossa. Eihän tuommoseen pallo-akvaarion montaa kalaa voi ottaa, mutta punainen suloinen taistelukala Jani-Petteri siellä nyt uiskentelee. Nimen keksin ihan itte, haittaax se? :D
Käärmytkin tänään ruokittiin, ja vihdoinkin sain niin paljon aikaseks että otin meijän lieroista kuvatuksia :)
Tuossa molemmista syönti kuvat. Helppi on tosiaan kohta vähän reilut puol vuotta ja reilut 35cm pitkä. Kiti taas puoltoista vuotta ja pituutta neidillä on jo 1m :) Molemmat koko ikänsä syönyt ja luonut nahan hyvin. Tosi helppoja kavereita, mutta luonteessa todellakin on eroja. Kiti tyttönä on rauhallinen ja viihtyy omissa oloissaan. Helppi poikana taas hirvee adhd mato, koko ajan pitäs olla menossa joka suuntaan.
Ai niin joo, tapahtuhan tänään jotain niin harvinaista ettei mitään rajaa. Noh kiitokset anoppipuolikkaan!Ja kyllä näätte ihan oikein, THOMSON IMUROI!!!
Ihan kuvahan siitä piti todistus-aineistoksi ottaa, että voi minunkin äitille tämän näyttää. Voi kun näitä kuvia pääsis ottamaan useamminkin. Joulukoristeetkin herra sai tänään vietyä varastoon, mutta kuusi on vieläkin vaiheessa.. Noh tästä on hyvä lähtee liikkeelle, vaikka epäilenkin hyvin vahvasti sitä edistymistä.
Huomenna sitten olis vuorossa verikokeet ja äänestäminen. Illasta saatan päästä myös Ikeaan, niin tuo herra vähän lupaili pikku riidan jälkeen. Pieni listahan tuossa olis mitä pitäs käydä sieltä hommaamassa, vielä ennen pikkusen syntymää. Jos vihdoinkin sais myös keittiöön ostettua verhot, niin olis tää mama tyytyväinen. Tais herra tajuta sanoneensa vähän väärin, ku haluaa huomenna jo lähteä ¨huonekalu helvettiin¨ eikä vasta perjantaina. Noh kyllä perjantaihinkin jaksan odottaa, mut olishan se kiva päästä jo huomenna.
Mutta nyt pitää mennä soittamaan yksi lupaamani puhelu..
Palataan taas :)
lauantai 28. tammikuuta 2012
Tervehdys taas lukijat!
Eilen ne vieraat sitten saapui ja saatiinkin taas hirvee kasa vauvvan vaatteita jokaiselta Thomsonin sukulaiselta Rovanimeltä. Ihanin oli kuitenkin Thomsonin siskon lähettämä Hello Kitty body, joka harmi vaan oli kyllä 68cm. Noissa HK: vaatteissa on se huono puoli että niitä on tosi vaikee löytää alle 62cm. Mutta varmasti käyttöön pääsee tuokin söpö pikku body <3
Illasta käytiin sit Itiksen Classic Pizzassa syömmässä, kun Pappa halus välttämättä tarjota meille pizzat. Oli muuten ehkä paras syömäni pizza koskaan. Täytteet oli tosi hyvät, pohja oli ihanan ohut ja rapea, sekä paikkana tosi kiva. Sinne meen kyllä uudestaan ja mahdollisimman pian, vaikka melko kallis paikka onkin.
Sitten vanhukset halus laulamaan karaokea, ei muuta ku nokka kohti IL-Treno;a (Mellunmäen lähiökuppila).
Siellä ne sitten muutaman laulun lauleskeli ja jopa Thomsonkin lauloi Kotiteollisuutta :) 23.oo aikaan alko väsy olla sen verran kova, että kotia kohti sitä vaan sit lähdettiin ja vanhukset pääs nukkumaan.
Thomson päätti tosissaan testata mun hermoja sit vielä, pelaamalla x-boxia ja koneella istumalla. Muutenkin olin jo kiukkunen ku siivoominen on herralle niin vaikeeta. Noh eipä siitä mun nukkumisestakaan mitään sit tullu, ja loppujen lopuksi herra nukahti ennen mua. Pyöriskelin siinä varmaan tunnin ja kuuntelin isännän kuorsausta, ennen kun ite sain unenpäästä kiinni.
Tämä päivä on menny ihan mukavasti, kun heräsin niin olinkin yksin kotona. Vanhuksen oli lähteny jo heti aamusta kaupungille, ja mulla oli oma rauha aamu hommille. Tunnin puhelunkin kerkesin tuossa jutella ystäväni kanssa, jolla on laskettu-aika viikkoa meitä myöhemmin. Nyt on tulevat isukit, anopit ja muut hermoja rasittavat ihmiset taas vähäks aikaa haukuttu. Nyt onkin sit varmasti molemmilla huomattavasti parempi fiilis, kun päässy ajatuksia purkamaan. =) Ja tajunnu ettei se oma mies tai anoppi aina se pahin olekkaan, EHKÄ ;D
Saas nähdä lähdetäänkö tänään kattomaan tuota uusinta Varesta. Thomsonin faija ja äitipuoli menee teatteriin katsomaan jotain näytelmää, niin me ehdittäis sillä aikaa käydäkkin varmaan leffassa. Toisaalta ihan fiksua vois olla säästää nekin rahat ja kattoo leffaa kotona. Kahden keskeinen aika ei varmastikkaan tekis pahaa, kun Thomsonkin ottas sen vaan tosissaan. Toden näköisesti jos kotiin jäädään niin se tarkoittaa sitä, että herra pelaa x-boxilla jotain ja mä sit yksin tylsistyn. Eli jotain piristystä kyllä kaipais tääkin perhe.
Muuten olipas aika yummu yummu kakkua, ehkä parasta koskaan leipomaani hyydyke kakkua, vieraatki onneks tykkäs. Tässäpä vielä kuvaa näin hyytyneenä, lautasella :)
Eilen ne vieraat sitten saapui ja saatiinkin taas hirvee kasa vauvvan vaatteita jokaiselta Thomsonin sukulaiselta Rovanimeltä. Ihanin oli kuitenkin Thomsonin siskon lähettämä Hello Kitty body, joka harmi vaan oli kyllä 68cm. Noissa HK: vaatteissa on se huono puoli että niitä on tosi vaikee löytää alle 62cm. Mutta varmasti käyttöön pääsee tuokin söpö pikku body <3
Illasta käytiin sit Itiksen Classic Pizzassa syömmässä, kun Pappa halus välttämättä tarjota meille pizzat. Oli muuten ehkä paras syömäni pizza koskaan. Täytteet oli tosi hyvät, pohja oli ihanan ohut ja rapea, sekä paikkana tosi kiva. Sinne meen kyllä uudestaan ja mahdollisimman pian, vaikka melko kallis paikka onkin.
Sitten vanhukset halus laulamaan karaokea, ei muuta ku nokka kohti IL-Treno;a (Mellunmäen lähiökuppila).
Siellä ne sitten muutaman laulun lauleskeli ja jopa Thomsonkin lauloi Kotiteollisuutta :) 23.oo aikaan alko väsy olla sen verran kova, että kotia kohti sitä vaan sit lähdettiin ja vanhukset pääs nukkumaan.
Thomson päätti tosissaan testata mun hermoja sit vielä, pelaamalla x-boxia ja koneella istumalla. Muutenkin olin jo kiukkunen ku siivoominen on herralle niin vaikeeta. Noh eipä siitä mun nukkumisestakaan mitään sit tullu, ja loppujen lopuksi herra nukahti ennen mua. Pyöriskelin siinä varmaan tunnin ja kuuntelin isännän kuorsausta, ennen kun ite sain unenpäästä kiinni.
Tämä päivä on menny ihan mukavasti, kun heräsin niin olinkin yksin kotona. Vanhuksen oli lähteny jo heti aamusta kaupungille, ja mulla oli oma rauha aamu hommille. Tunnin puhelunkin kerkesin tuossa jutella ystäväni kanssa, jolla on laskettu-aika viikkoa meitä myöhemmin. Nyt on tulevat isukit, anopit ja muut hermoja rasittavat ihmiset taas vähäks aikaa haukuttu. Nyt onkin sit varmasti molemmilla huomattavasti parempi fiilis, kun päässy ajatuksia purkamaan. =) Ja tajunnu ettei se oma mies tai anoppi aina se pahin olekkaan, EHKÄ ;D
Saas nähdä lähdetäänkö tänään kattomaan tuota uusinta Varesta. Thomsonin faija ja äitipuoli menee teatteriin katsomaan jotain näytelmää, niin me ehdittäis sillä aikaa käydäkkin varmaan leffassa. Toisaalta ihan fiksua vois olla säästää nekin rahat ja kattoo leffaa kotona. Kahden keskeinen aika ei varmastikkaan tekis pahaa, kun Thomsonkin ottas sen vaan tosissaan. Toden näköisesti jos kotiin jäädään niin se tarkoittaa sitä, että herra pelaa x-boxilla jotain ja mä sit yksin tylsistyn. Eli jotain piristystä kyllä kaipais tääkin perhe.
Muuten olipas aika yummu yummu kakkua, ehkä parasta koskaan leipomaani hyydyke kakkua, vieraatki onneks tykkäs. Tässäpä vielä kuvaa näin hyytyneenä, lautasella :)
Nyt taidan lähteä nauttimaaan ruisleivästä ja mahdollisesti lasillisesta mehua jos sitä vielä on jälellä. Katsotaan mitä muuta sitä sais tänään aikaseks. Palaan taas :)
perjantai 27. tammikuuta 2012
Hyydykekakku
Käväsimpäs tosiaan kaupasta hakemassa hyydyke kakku ainekset. Tällä kertaaa kokeilin vähän erilaisempaa kakkua kun aijemmin. Laitetaas resepti
Anna kakun tekeytyä vähintään 4h, ennen tarjoilua. Parasta kakku kuitenkin on vasta seuraavana päivänä!
Tässäpä vielä kuva ennen tekeytymään menemistä :) Ja varmasti on herkullista!
Pohja:
25o g minttu dominokeksejä
8o g sulatettua rasvaa
Täyte:
1 prk kuohukermaa
1 prk rahakaa
1 pss marianne ruohetta
n.1oo g minttu dominokeksejä
4 kpl liivatelehtiä
2 rkl mehua/vettä
Valmistus
Pohja:
1) Murskaa keksit esim. tehosekoittimella
2) Sulata rasva
3) Sekoita keksin murut rasvan joukkoon
4) Taputtele keksi-rasvaseos irtopohja vuokaan
5) Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi
Täyte:
1) Laita liivatelehdet kylmään veteen
2) Vatkaa kerma
3) Murskaa keksit
3) Sekoita kerman joukkoon rahka, murskatut keksit ja marianne rouhe
4) Laita kattilaan n. 2rkl nestettä (mehu/vesi) ja lisää sekaan liivatteet
5) Sekoita liivate neste täyteeseen ja vatkaa hyvin
6) Ota pohja jääkaapista ja lisää käyte vuokaan
Anna kakun tekeytyä vähintään 4h, ennen tarjoilua. Parasta kakku kuitenkin on vasta seuraavana päivänä!
Eilinen oli ramppaamista sairaalasta sairaalaan, vieläkin voimaton olo
Niin se aamu alkoi verikokeilla ja ylä-vatsan ultralla kättärillä. Siitä sitten lääkärin vastaanotolle, josta lähettivät mut taksin kautta meilahteen kirurgian päivystykseen. Siellä otettinkin monen monta purkkia vielä verta jopa ihan kahteen kertaan. Iltapäivästä alkoi jo kiukuttaa kun mitään tarpahtunu moneen tuntiin, ja alkoi olla nälkä. Sittempä joskus viiden aikaan lääkäri otti mut vastaan ja sano että mitään vikaa ei oo löytyny. Mutta virtsanäytteessä oli joku arvo sen verran koholla, että mahdollisesti siihen antibiotit määräävät kättärillä.
En ees kysyny saanko syödä, vaan käveltiin Thomsonin kans yläkerran kahvioon. Siinä vaiheessa ei ollu tietookaan pääsenkö kotiin yöks ku kättärillä sanovat, että jos en meilahteen joudu jäämään niin sit kättärille seurantaan. No sämpylän syötyä matka kättärille taksilla pääs vauhtiin, kiukku prosentti oli siinä vaiheessa jo ainakin 1000%. Koko kahden päivän aikaka lääkäri kertomus oli muuttunut niin paljon, että vaikutin jo niin sairaalta ettei mikään voi pelastaa mua. Itse olin muka hakeutunu kättärin päivystykseen, mielettömiä ylä-vatsakipuja ollut muutamia viikkoja, oksentelen useita kertoja päivässä yms yms yms... EI!!
Siinä vaiheessa ku kättärille pääsin ja hoitaja sano että seurantaan, niin ne pään sisällä olleet ärräpäät sun muut tupsahti ulos. Eihän se sen hoitajan vika ollut että asiat suurentunu ja muuttunu matkalla, mutta kyllä minä oman oloni tiedän ja eiköhän se kirurgi myös. Niimpä jouduttiin taas kättärin lääkäriä odottelemaan. Onneks se oli mukava nuori nainen, joka mielellään päästi kotiin. Osasi sanoa mistä paha-olo oli tullut, määräs antibiootit sekä kontrolli pissanäytteen ja päästi lähtemään.
Eli pahoinvointi johtu jostain kohonneesta arvosta virtsassa, eikä maksa-arvon kohoamisella ollu tähän mitään yhteyttä. On kuulema normaalia että maksa-arvot kohoaa raskauden aikana, eli mitään syytä ei huoleen ole. Hauskaa oli kyllä huomata miten kertomus neuvolasta lähtiessä oli muuttunut meilahteen päästessä.
Ihana oli päästä omaan sänkyyn tommosen päivän jälkeen nukkumaan, ei tarvinnu unta pitkään odotella. En ees muista millon viimeks oon niin aikaseen nukahtanu, saati nukkunu tommosia 12h unia. Ennen puol kymmentä nukahdin illalla, ja aamulla kymmenen jälkeen heräsin. Vieläkin on melko voimaton olo eilisen ramppaamisen jälkeen, mutta eiköhän tästä pikku hiljaa lähde päivä käyntiin kun aurinkokin paistaa niin nätisti ulkona =)
Tänään tosiaan Thomsonin faija ja äitipuoli tulee meille viikonlopun viettoon Rovaniemeltä. Pitää siis siivoilla ja mahdollisesti leipoo se lupaamani hyydyke kakku. Hermo tässä menee ku Thomson voi siivota ollenkaan, vaikka lääkärissäkin käskettiin isännän siivota. Tuntuu tuo roskapussien vieminen kestävän aina sen kolmepäivää, ja mitää muuta on turha odottaakkaan sen tekevän.
Mutta tommonen päivä oli tosiaan eilen, ehkä tänään huomattavasti mukavampi.. Tämä mama taitaa lähtee kohta kauppaan wc-paperin ja leipomistarvikkeiden ostoon, saispahan vähän jo tässä aamupäivästä aikaiseksi.
En ees kysyny saanko syödä, vaan käveltiin Thomsonin kans yläkerran kahvioon. Siinä vaiheessa ei ollu tietookaan pääsenkö kotiin yöks ku kättärillä sanovat, että jos en meilahteen joudu jäämään niin sit kättärille seurantaan. No sämpylän syötyä matka kättärille taksilla pääs vauhtiin, kiukku prosentti oli siinä vaiheessa jo ainakin 1000%. Koko kahden päivän aikaka lääkäri kertomus oli muuttunut niin paljon, että vaikutin jo niin sairaalta ettei mikään voi pelastaa mua. Itse olin muka hakeutunu kättärin päivystykseen, mielettömiä ylä-vatsakipuja ollut muutamia viikkoja, oksentelen useita kertoja päivässä yms yms yms... EI!!
Siinä vaiheessa ku kättärille pääsin ja hoitaja sano että seurantaan, niin ne pään sisällä olleet ärräpäät sun muut tupsahti ulos. Eihän se sen hoitajan vika ollut että asiat suurentunu ja muuttunu matkalla, mutta kyllä minä oman oloni tiedän ja eiköhän se kirurgi myös. Niimpä jouduttiin taas kättärin lääkäriä odottelemaan. Onneks se oli mukava nuori nainen, joka mielellään päästi kotiin. Osasi sanoa mistä paha-olo oli tullut, määräs antibiootit sekä kontrolli pissanäytteen ja päästi lähtemään.
Eli pahoinvointi johtu jostain kohonneesta arvosta virtsassa, eikä maksa-arvon kohoamisella ollu tähän mitään yhteyttä. On kuulema normaalia että maksa-arvot kohoaa raskauden aikana, eli mitään syytä ei huoleen ole. Hauskaa oli kyllä huomata miten kertomus neuvolasta lähtiessä oli muuttunut meilahteen päästessä.
Ihana oli päästä omaan sänkyyn tommosen päivän jälkeen nukkumaan, ei tarvinnu unta pitkään odotella. En ees muista millon viimeks oon niin aikaseen nukahtanu, saati nukkunu tommosia 12h unia. Ennen puol kymmentä nukahdin illalla, ja aamulla kymmenen jälkeen heräsin. Vieläkin on melko voimaton olo eilisen ramppaamisen jälkeen, mutta eiköhän tästä pikku hiljaa lähde päivä käyntiin kun aurinkokin paistaa niin nätisti ulkona =)
Tänään tosiaan Thomsonin faija ja äitipuoli tulee meille viikonlopun viettoon Rovaniemeltä. Pitää siis siivoilla ja mahdollisesti leipoo se lupaamani hyydyke kakku. Hermo tässä menee ku Thomson voi siivota ollenkaan, vaikka lääkärissäkin käskettiin isännän siivota. Tuntuu tuo roskapussien vieminen kestävän aina sen kolmepäivää, ja mitää muuta on turha odottaakkaan sen tekevän.
Mutta tommonen päivä oli tosiaan eilen, ehkä tänään huomattavasti mukavampi.. Tämä mama taitaa lähtee kohta kauppaan wc-paperin ja leipomistarvikkeiden ostoon, saispahan vähän jo tässä aamupäivästä aikaiseksi.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Neuvolastas suoraan Kätilöopistolle
Huh huh mikä päivä on ollut tänään.
Jäi neuvola psykologit ja päivän muut suunnitelmat välistä, kun neuvolasta sainkin lähetteen kättärille.
Hemppari oli noussu kivasti takas 122, paineet oli hyvät 112/76, sydänäänet hyvät (++)148, ja muutenkin kaikki oli ihan ok. Mutta pahoinvointi ja oksentelu ei kuulema enää normaalia ole. Lisäksi neuvolassa minun pulssia mitatessa sydän hakkas hulluna 120 oli LEPOSYKE, sitten tuli hirvee tuskan hiki ja valot tuntui sokaisevilta. Onneks se sitten siinä helpotti, ja matka lisätutkimuksiin kättärille pääsi aluilleen.
Ensin Thomsonille soitin ja ilmotin tilanteen, sitten ei muuta kun metrolla sörnäisiin ja siitä bussilla kättärille.
Kättärillä eka tunnin ottivat pikkusen sydänkäyrää, joka oli tosi hyvä. Hauskaa oli ku pikku prinsessa oli potku tuulella ja laitteet ei meinannu pysyä paikallaan. Siitä sitten verikokeisiin, virtsanäytteeseen ja odottelemaan mitä seuraavaks. Lääkäri tulikin sitten hakemaan vielä sisätutkimukseen ja ultraan, joissa kummassakin kaikki oli ok. Tekivät jopa pikkusen paino-arvion. Tällä hetkellä neitillä painoa on n.2,8kg, ihan pikkuisen normaali käyrän alle mutta ei mitenkään huolestuttavasti ottaen tupakoinnin huomioon. Jotenkin oli outoo kun lääkäri oli mies, työtänsähän ne vaan tekee mutta jotenkin en osanu ees odottaa.
Maksa-arvot oli hiukkasen koholla, mutta mistään muusta ei löytyny mitään.
Mulla on 1½-vuotta sitten sappirakko leikattu, jota ennen kärsin kahdesti sappiperäisestä haimatulehduksesta. Lääkäri ihmetteli kun leikkauksen jälkeen ei ole ollut minkäänlaista kontrollia, ja epäili sillä olevan vaikutusta asiaan. Niimpä huomenna pitää taas aamusta mennä kättärille verikokeisiin, röntgeniin ja ylävatsa-ultraan. Nyt vaan toivotaan ettei verikokeista mitään löytyis, koska muuten ilmeisesti synnytyksen käynnistys on ainut vaihtoehto siinä tilanteessa.
Stressi tässä meinaa iskee, kun on asioita mitä pitäis tehdä ennen synnytystä. Siivota, ostaa amme, vieraitakin olis tulossa, ikeaan pitäis päästä, käärmeetkin olis ruokittava, ei ei ei ei vielä huomenna!! Edes pari päivää lisä-aikaa? Noh kaikki menee kuitenkin omalla painollaan ja toki eihän tätäkään pitkään kestä että heti syömisen jälkeen tulee huono-olo. Päivä meni hyvin kun en mitään missään välissä ehtinyt syödä, mutta heti kun kotiin tulin ja söin niin se siitä hyvästä olosta sitten. Oksentaa ei onneksi tarvinnut, ja nyt loppu illasta ei tarttee pelätä kun verikokeiden ja ultran takia saa mitään syödä. No mutta huomenna sitä olis sitten tulevasta viisaampi, ei pitäis stressata nyt. Voi vaan olla ettei uni ens yönä silmään tule, ja tämä mama alkaa tehdä suur siivousta.. Ihan vaan kaiken varalta.
Tämmöinen päivä meillä tänään, katsotaan miten käy huomenna..
tiistai 24. tammikuuta 2012
Unelmatorttua ja jännitys pahoinvointia?
Saimpas aikani vähän kulumaan, kun leivoin unelmatortun. Vois laittaa tänne ohjeenkin nyt samalla, vaikka ihan omasta päästä ohjella ja kaapin ainesten mukaan tein :)
Pohja:
4 kananmunaa
1½ dl sokeria
½ dl tummaa kaakaojauhetta
½ dl maissitärkkelystä
½ dl perunajauhoja
1tl leivinjauhetta
1) Laita uuni lämpiämään 200´c
2) Vatkaa kananmunat ja sokeri
3) Lisää kuivat aineet siivilällä
4) Paista n. 5-8min
Täyte:
1prk kuohukermaa
1prk rahkaa
1prk säilyke persikoita
3rkl vadelmahilloa
1) Vatkaa kerma
2) Soseuta persikat
3) Lisää kermaan rahka, persikat ja vadelmahillo
Ja ihan makoisaa tuosta tuli, Thomson tykkäs ainakin eikä se minustakaan pahaa ollut :)
Pahaolo on jatkunut läpi päivän ja syöminen hiukka pelottaa, ettei vaan tulis oksennus. Sain kuitenkin tuon unelmatortun leipomisen lisäksi vähän siivoiltua. Myös pikkuisen eka sänky (KELA;n laatikko) on lakanoineen päivineen odottamassa. Vielä kun Thomson sais kasattua tuon pinnasängyn, niin olis aika jees.
Pikkunen on varmaan äitiisä tullu, kun näin iltasin potkii hirmusesti. Päivällä sitten vaan nukkuu tyytyväisenä, eikä potkiskele melkein ollenkaan.
Huomenna olis taas neuvola, saas nähdä mitä siellä sanotaan tällä kertaa. Toivotaan että pissanäytteessä ei oo ollu mitään. Vähän kyllä veikkaan että pikkunen on vielä kääntynytkin sivuttain. Ainakin mitä tuossa yritin mahan päältä ite kokeilla, niin ei se ihan normaalisti pää-alaspäin siellä ollu. Huomenna myös olis ensimmäinen käynti neuvolapsykologilla. Voihan tuo pahoinvointikin johtua alitajuisesta jännittämisestä. Taas joku uus neiti/rouva täydellinen-elämä, jonka mielestä nuoret äidit on paskoja? Toivottavasti ei sentään ihan sellanen, vaikka huomennahan sen vasta näkeekin. Onhan tuo hyvä että apua tarjotaan ja asioita varmistetaan etukäteen. En vaan pidä uusista ¨virkailijoista¨, jotka ei tunne taustojani ja käyttäytyy sen takia hyökkäävästi.
Ikeaan olis kyllä kova himo tällä mammalla, vielä kun sais Thomsonin innostumaan asiasta. Haluaisin niin sieltä semmosen sinisen seinä tähtilampun tuohon hoitopöydän päälle. Ei tartteis yöllä laittaa isoja valoja kun imettämään tai vaipan vaihtoon joutuu, ja sais isukkikin nukkua. Seinälokerikkokin olis aika kätevä, siihen sais vaipat, talkit, puhdistuspyyhkeet yms kätevästi laitettua. Ja ainahan sieltä Ikeasta vaikka mitä tarpeellista löytää ;)
Mutta nyt lopettelen tämän kirjoituksen ja otat tuon Kitin tuolta laatikosta kuvattavaks, kun näkyy liikkeellä olevan. Huomenna siis luvassa kuvia ainakin tuosta meidän isommasta viljakäärmeestä Kitistä :)
Postitäti herätti iloisesti
Olipas mukava herätys kun postinainen koputti oveen. Meillä on tuo ovikello rikki, jotenkin oudosti painunut sinne pohjaan enkä saa sitä silleen normaaliks. Mutta kuitenkin eilen tilasin http://www.kittylandia.fi/ :stä kaksi Hello Kitty tuttipulloa, ja jo tännään ne tuli perille. Todella nopeeta palvelua kyllä, ei voi kun kehua!! Joistain verkkokaupoista kun tilaa jotain, niin saattaa kestää useita viikkojakin. Tuolta uskaltaa tilata kyllä tulevaisuudessakin.
Loppuun vielä viikonlopun hankinta, jonka olin unohtanut ihan täysin. Pikkuneidille oma Hello Kitty pankki :)
Tällaiset suloiset pikkupullot :)
Liekköhän tuo synnytys piakkoin alkamassa, kun viikonloppuna useaan otteeseen joutui syönnin jälkeen oksennusta pidättämään. Tuossa tunti sitten kun söin vähän, niin enää en pystynyt pidättelemään. Toivottavasti vielä sen pariviikkoa sisällä pysyis, ja sit vasta tulis kattelemaan tätä lumista maailmaa pikkuneiti.
Mietiskelin josko tänään leipoisin unelmatortun, kun ei aina niitä perus tiikeri/suklaa kakkua jaksa leipoa. Saatikaan muffinseja tai pullaa! Thomsonille lupasin torstaina tehdä hyydykekakkua, kun se rakastaa niitä yli kaiken. Kokeilin vaikka mistä ettiä jotain kivaa uutta ohjetta johonkin makeaan leivonnaiseen, mutta ei mitään semmosta joka ois heti kolahtanu nii löytynyt. Kaipaisinkin vinkkiä jostain kivasta leivonta blogista.. Kyllä nuo kinuskikissat tiedetään, mutta ehkä joitain ei niin ¨ammattimaisia massa¨ blogeja. Varmasti on paljon pieniä leivonta blogeja jotka kaipaa lukijoita :)
Loppuun vielä viikonlopun hankinta, jonka olin unohtanut ihan täysin. Pikkuneidille oma Hello Kitty pankki :)maanantai 23. tammikuuta 2012
Moikka taas lukijat!
Tänään on ollut mukava päivä, ei edes päikkäreitä ole ehtinyt ottamaan.
Aamupäivästä makselin laskut ja lueskelin netistä vaaliuutiset.
Kyllä voi vaan olla iloinen, että Haavisto saatiin toiseks vaihtoehdoks uudeksi presidentiksi.
Nyt toisella kierroksella kyllä tosissaan jokaisen ääni ratkaisee, ja mun ääni lähtee kyllä varmasti ajoissa.
En jätä siihen viimeseen päivään, vaan käyn jo ennakkoon äänestämässä!
Iltapäivästä sitten kävinkin pissanäytteen viemässä labraan, ja eksyin Itäkeskuksen Anttilaan kamera osastolle.
Niinhän siinä kävi että vihdoinkin sen sain ostettua, nimittäin uuden kameran. Saapahan sitten pikkuisestakin kunnon kuvia, ja jopa Full HD videota. Kotiin tultua sitten askartelin pari kutsua ristiäisiin, ja pakkasin sairaalakassin vihdoinkin loppuun. Myös pikkuisen kassi on pakattuna, ja nyt
sitten odotellaan vaan lähtöä.
Tämmönen olis tuleva kutsukortti pikkusen ristiäisiin.
Ja tässäpäs meidän kassit ja turvaistuin lähtövalmiina.
Illasta käytiin sit kaupassa vähän pakastimeen lisää tavaraa ja säilykkeitä kaappiin ostamassa. Eiköhän niillä muutaman päivän pärjää sairaalasta pääsyn jälkeen, ja onneks tästä ei oo lähikauppaan ku 50m. Vähän sain myös siivoiltua, mutta ei sitä kovasti uskalla rehkiä. Nyt jos vähän söis jotain, ja sitten vaan ottas ihan rennosti. Huomenna ajattelin leipoa jotain kivaa pitkästä aikaa, kun viikonloppuna meille tuleekin sitten taas vieraita. Thomsonin iskä ja äitipuoli tulee Rovaniemeltä asti meille viikonloppua viettämään. Ihan mukava kun eivät vielä oo käyneet kertaakaan meillä, ja kovasti onkin jo odoteltu.
Tänään on ollut mukava päivä, ei edes päikkäreitä ole ehtinyt ottamaan.
Aamupäivästä makselin laskut ja lueskelin netistä vaaliuutiset.
Kyllä voi vaan olla iloinen, että Haavisto saatiin toiseks vaihtoehdoks uudeksi presidentiksi.
Nyt toisella kierroksella kyllä tosissaan jokaisen ääni ratkaisee, ja mun ääni lähtee kyllä varmasti ajoissa.
En jätä siihen viimeseen päivään, vaan käyn jo ennakkoon äänestämässä!
Iltapäivästä sitten kävinkin pissanäytteen viemässä labraan, ja eksyin Itäkeskuksen Anttilaan kamera osastolle.
Niinhän siinä kävi että vihdoinkin sen sain ostettua, nimittäin uuden kameran. Saapahan sitten pikkuisestakin kunnon kuvia, ja jopa Full HD videota. Kotiin tultua sitten askartelin pari kutsua ristiäisiin, ja pakkasin sairaalakassin vihdoinkin loppuun. Myös pikkuisen kassi on pakattuna, ja nyt
sitten odotellaan vaan lähtöä.
Illasta käytiin sit kaupassa vähän pakastimeen lisää tavaraa ja säilykkeitä kaappiin ostamassa. Eiköhän niillä muutaman päivän pärjää sairaalasta pääsyn jälkeen, ja onneks tästä ei oo lähikauppaan ku 50m. Vähän sain myös siivoiltua, mutta ei sitä kovasti uskalla rehkiä. Nyt jos vähän söis jotain, ja sitten vaan ottas ihan rennosti. Huomenna ajattelin leipoa jotain kivaa pitkästä aikaa, kun viikonloppuna meille tuleekin sitten taas vieraita. Thomsonin iskä ja äitipuoli tulee Rovaniemeltä asti meille viikonloppua viettämään. Ihan mukava kun eivät vielä oo käyneet kertaakaan meillä, ja kovasti onkin jo odoteltu.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Ne amme ostokset vähän jäi
Tervehdys taas pienen tauon jälkeen :)
Päivät on mennyt todella nopeasti kun oli vieraita, ja itsekkin ollut liikenteessä.
Perjantai illan amme ostokset vaihtuikin ristiäis kutsukortti tarvikkeiden ostoon.
Tiimarista löytyi myös suloisia baby girl pikku pahvirasioita, joihin aateltiin laittaa vieraille namit ja mietelauseet. Onneks muut tarvittavat tavarat (vaipat, maidonkorvikkeet, tutti, tuttipullo yms..) saatiin hankittua. Mukaan tarttui myös Suomalaisesta Kirjakaupasta kaksi lautapeliä, kun tarjouksessa oli.
Tässäpä pari kuvaa ostoksista :)
Lauantai päivä olikin melkoista hulinaa. Thomson lähti Mimmin muuttohommiin, ja meillä tätin kanssa oli suunnitelmissa mennä ammetta ostamaan Itä-Keskukseen. Mutta väsymys päättikin lyhentää reissumme vaan Kontulaan asti. Täällä Mellunmäessä kun ei paljon kauppoja ole, nii käytiin sitten S-marketissa, Lidlissä ja Saiturin Pörssissä. Thomsonille löysin pitkään etsimäni henkselit, ku sillä ei housut koskaan pysy ylhäällä!! :D
Ei kyllä herra ollu niistä innoissaan, tokas vaan että olisit ennemmin ostanu uuden vyön.
Shoppailujen jälkeen tultiin takas tänne meille, ja tehtiin munavoita Mimmin tupareihin. Elikkäs ilta-ohjelmassa oli pikanen käynti tupareissa, ja sen jälkeen syönti pikkuserkkuni luona.
Kotona Thompsonin kanssa oltiinkin vasta 03:00 aikoihin. Eksyttiin matkalla Haagan paikalliseen, Lemoniin jossa ystäväni Tontsa sattumalta oli. Ajantaju meni ihan kokonaan, liekkö alkoholittomalla siiderillä oli vaikutusta asiaan ;) Niimpä kävikin hassusti ja missattiin vika bussi siitä läheltä. Noh toiselle pysäkille oli n.1km, ja siitä päästiinkin keskustaan. Kotiin tultiinkin sit tosiaan kolmella bussilla, mutta kokemushan se oli sekin. Siitäpä sitten oikeestaan suoraan nukkumaan, ja herääminen menikin sitten iltapäivän puolelle.
Tänään oli tarkoituksemme lähteä äänestämään, mutta tajuttiin että äänestyspaikalle onkin melkein 10km matkaa. Niimpä yhdessä päätettiin että jätetään äänemme toiselle kierrokselle, mutta uutena suunnitelmana oli lähteä ostamaan Kotiteollisuuden uusi kirja nimmareilla. Lähinnä sen takia ei lähdetty äänestämään kun ei tiedetä kyseistä kaupungin osaa ollenkaan, ja ei mitään tietoa millä julkisilla olis sinne päässyt. Tekosyyhän se on, mutta turhaa sitä nyt on katua!
Ei tuo Thomsonin kirjan ostokaan onnistunut niinkuin piti. Ensin tunnin kitis ku en meinannu jaksaa lähtee, no sitten ei meinattu löytää koko Levykauppa Äx:ää. Kaiken huipuks päivä oli oikee, mutta kuukausi väärä.
Käytiin sit Kampin Anttilassa pyörähtää ja olipas mukava kun Pelle Miljoonan levy, jota mulla ei vielä ollut oli tarjouksessa :) Lähtöhinta oli 19.95€, siitä pudotettu 11.95€ ja nyt sai 7.99€.
Arnoldislta käytiin kostaa yummy yummy donitsit, ja sit vaan seikkailtiin ympäri keskustaa.
Tässäpä vielä kuva tuosta levy löydöstä :)
Kiinalaista uuttavuotta juhlittiin myös täällä Helsingissä, ja oli muutes aikas mahtavat ilotulitukset. Harmi vaan kun oltiin vähän huonossa kohdassa katsomassa, ettei saanut kunnon kuvia otettua. Ja on tuo kamerakin aikas kakka, toivottavasti huomenna saisin ostettua uuden.Vielä ennen kotiin lähtöä käytiin kaakaolla ja kaupassa, nyt sitten rauhallista koti oleskelua.
Päivät on mennyt todella nopeasti kun oli vieraita, ja itsekkin ollut liikenteessä.
Perjantai illan amme ostokset vaihtuikin ristiäis kutsukortti tarvikkeiden ostoon.
Tiimarista löytyi myös suloisia baby girl pikku pahvirasioita, joihin aateltiin laittaa vieraille namit ja mietelauseet. Onneks muut tarvittavat tavarat (vaipat, maidonkorvikkeet, tutti, tuttipullo yms..) saatiin hankittua. Mukaan tarttui myös Suomalaisesta Kirjakaupasta kaksi lautapeliä, kun tarjouksessa oli.
Tässäpä pari kuvaa ostoksista :)
Lauantai päivä olikin melkoista hulinaa. Thomson lähti Mimmin muuttohommiin, ja meillä tätin kanssa oli suunnitelmissa mennä ammetta ostamaan Itä-Keskukseen. Mutta väsymys päättikin lyhentää reissumme vaan Kontulaan asti. Täällä Mellunmäessä kun ei paljon kauppoja ole, nii käytiin sitten S-marketissa, Lidlissä ja Saiturin Pörssissä. Thomsonille löysin pitkään etsimäni henkselit, ku sillä ei housut koskaan pysy ylhäällä!! :D
Ei kyllä herra ollu niistä innoissaan, tokas vaan että olisit ennemmin ostanu uuden vyön.
Shoppailujen jälkeen tultiin takas tänne meille, ja tehtiin munavoita Mimmin tupareihin. Elikkäs ilta-ohjelmassa oli pikanen käynti tupareissa, ja sen jälkeen syönti pikkuserkkuni luona.
Kotona Thompsonin kanssa oltiinkin vasta 03:00 aikoihin. Eksyttiin matkalla Haagan paikalliseen, Lemoniin jossa ystäväni Tontsa sattumalta oli. Ajantaju meni ihan kokonaan, liekkö alkoholittomalla siiderillä oli vaikutusta asiaan ;) Niimpä kävikin hassusti ja missattiin vika bussi siitä läheltä. Noh toiselle pysäkille oli n.1km, ja siitä päästiinkin keskustaan. Kotiin tultiinkin sit tosiaan kolmella bussilla, mutta kokemushan se oli sekin. Siitäpä sitten oikeestaan suoraan nukkumaan, ja herääminen menikin sitten iltapäivän puolelle.
Tänään oli tarkoituksemme lähteä äänestämään, mutta tajuttiin että äänestyspaikalle onkin melkein 10km matkaa. Niimpä yhdessä päätettiin että jätetään äänemme toiselle kierrokselle, mutta uutena suunnitelmana oli lähteä ostamaan Kotiteollisuuden uusi kirja nimmareilla. Lähinnä sen takia ei lähdetty äänestämään kun ei tiedetä kyseistä kaupungin osaa ollenkaan, ja ei mitään tietoa millä julkisilla olis sinne päässyt. Tekosyyhän se on, mutta turhaa sitä nyt on katua!
Ei tuo Thomsonin kirjan ostokaan onnistunut niinkuin piti. Ensin tunnin kitis ku en meinannu jaksaa lähtee, no sitten ei meinattu löytää koko Levykauppa Äx:ää. Kaiken huipuks päivä oli oikee, mutta kuukausi väärä.
Käytiin sit Kampin Anttilassa pyörähtää ja olipas mukava kun Pelle Miljoonan levy, jota mulla ei vielä ollut oli tarjouksessa :) Lähtöhinta oli 19.95€, siitä pudotettu 11.95€ ja nyt sai 7.99€.
Arnoldislta käytiin kostaa yummy yummy donitsit, ja sit vaan seikkailtiin ympäri keskustaa.
Kiinalaista uuttavuotta juhlittiin myös täällä Helsingissä, ja oli muutes aikas mahtavat ilotulitukset. Harmi vaan kun oltiin vähän huonossa kohdassa katsomassa, ettei saanut kunnon kuvia otettua. Ja on tuo kamerakin aikas kakka, toivottavasti huomenna saisin ostettua uuden.Vielä ennen kotiin lähtöä käytiin kaakaolla ja kaupassa, nyt sitten rauhallista koti oleskelua.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Joko ensiviikolla meitä onkin kolme?
Huij kun oli jännittävä lääkäri käynti.
Paino oli kahden viikon aikana tippunut 2.2kg, pikkasen se lääkärikin jo ihmetteli.
Kyseli kovasti olenko vaikka jättänyt mehut, limpparit tai vastaavat pois.
Vastasin vaa että en tosiaan ole, limpparia menee enemmän ku koskaan elämän aikana ja pystyn ihan mielettömästi syömään kaikkee. Loppu raskaudesta varsinkin oon syöny paljon pizzaa ja kaikkea mahdollista roskaruokaa, mutta siltikkään ei paino nouse.
Pissakokeessa oli valkuais-arvot pikkusen kysymysmerkillä koholla, mutta se selvitellään sit ens viikolla tarkemmin.. Hempparia ei lääkäri ollenkaan mitannut ja paineetkin oli ihan ok 112/76. Pää-alaspäin neitokainen oli edelleen ja kohdunpohjan korkeus 35cm.
Mutta sitten se jännittävin...
Sisätutkimusta tehdessä lääkäri tokas, että tämä ei kyllä laskettuun aikaan sisällä pysy. Kertoi että kohdun seinä on pehmee ja 2cm pitkä, joten odotettavissa ettei se siellä pitkään enää viihdy. Pitää ottaa rauhallisesti, eikä saa mitään raskasta tehdä. Tiedä vaikka ens viikolla meitä oliskin jo kolme. HUIJ :) Eiköhän se eilinen siivouksen voimille ottaminen ja lumitöiden teko kertonut jotain jo tulevasta. Mutta ei sitä vaan vieläkään voi uskoa todeksi, että kohta se pikkunen tähän maailmaan pullahtaa.
Tänään illan ohjelmassa oliskin sitten ammeen ostaminen, kunhan Thomson pääsee töistä. Myös viimeset kamat sairaala kassiin on hommattava, sekä pikkuiselle vielä tuttipullo, tutti ja vaippoja :)
Paino oli kahden viikon aikana tippunut 2.2kg, pikkasen se lääkärikin jo ihmetteli.
Kyseli kovasti olenko vaikka jättänyt mehut, limpparit tai vastaavat pois.
Vastasin vaa että en tosiaan ole, limpparia menee enemmän ku koskaan elämän aikana ja pystyn ihan mielettömästi syömään kaikkee. Loppu raskaudesta varsinkin oon syöny paljon pizzaa ja kaikkea mahdollista roskaruokaa, mutta siltikkään ei paino nouse.
Pissakokeessa oli valkuais-arvot pikkusen kysymysmerkillä koholla, mutta se selvitellään sit ens viikolla tarkemmin.. Hempparia ei lääkäri ollenkaan mitannut ja paineetkin oli ihan ok 112/76. Pää-alaspäin neitokainen oli edelleen ja kohdunpohjan korkeus 35cm.
Mutta sitten se jännittävin...
Sisätutkimusta tehdessä lääkäri tokas, että tämä ei kyllä laskettuun aikaan sisällä pysy. Kertoi että kohdun seinä on pehmee ja 2cm pitkä, joten odotettavissa ettei se siellä pitkään enää viihdy. Pitää ottaa rauhallisesti, eikä saa mitään raskasta tehdä. Tiedä vaikka ens viikolla meitä oliskin jo kolme. HUIJ :) Eiköhän se eilinen siivouksen voimille ottaminen ja lumitöiden teko kertonut jotain jo tulevasta. Mutta ei sitä vaan vieläkään voi uskoa todeksi, että kohta se pikkunen tähän maailmaan pullahtaa.
rv 36+1
torstai 19. tammikuuta 2012
Lumitöitä ja hyvää ruokaa
Ei menny eilinen siivous suunnitelma ihan putkeen, ja niinhän siinä kävi että siivous jäi kokonaan mun kontolle.
Eilen oli semmonen laiskuus väsymys, ettei mistään tullut mitään. Thomsonkin oli töitten jälkeen sen verran väsyny että ei siitäkään siivoojaks ollut.
Mutta kaikkihan kostautui sitten tänään.
Sain yöllä vain 4h nukuttua, ja aamulla heräsinkin siihen kun huoltomies tuli pattereita kattomaan.
Sitten Thomson soitti, että tukien saamiseks pitää vielä hakemuksia täytellä ja toimittaa eteenpäin tämän päivän aikana. Noh siinä rupesin sitten niitä hoitamaan, niin eikös iki ihana päänsärky alkanut vaivata huonojen yö unien seurauksena. Siinä vaiheessa alkoi vitutus käyrä nousta ja päätä särki niin pirusti, että päätin vain skannata paperit ja lähettää ne sähköpostilla eteenpäin. Pari särkylääkettä naamariin ja sitten parituntia unta, kuullosti parhaalta suunnitelmalta päivän ohjelmaksi.
Kolmen aikoihin kun heräsin oli pihalla pikkuinen yllätys. Lunta oli tullut parin tunnin aikana n.20cm, ja lumitöitähän se tiesi kun vieraat tulevat autolla takapihan kautta. Niimpä jouduin tekemään talven ensimmäiset lumityöt, ja samalla soitin kummilleni koska saapuvat meille. Tunnin sisään sanoivat tulevansa ja eipä siinä tarvinnut hetkeäkään miettiä mitä tekis ennen sitä. Astianpesukoneen tyhjennys, täyttö, keittiön siivous, ja muun kämpän imurointi, siihenhän se vajaa tunti tehovauhdilla menikin. Imuria olin kaappiin laittamassa, kun huomasin tätini ja hänen miehensä saapuvan. Vielä ois ollu meidän makkarin siivoominen, mutta enempää en todellakaan olisi ehtinyt. Siivoaminen otti ensimmäistä kertaa raskauden aikana voimille ja kovasti.
Mietiskelinkin omassa mielessä, että taitaa tämä jäädä viimeiseksi siivouskerraksi minulle tämän raskauden aikana. Hiki valui kuin viimeistä päivää ja odotin vain että saan vieraat kahvipöytään ja itse pakenen suihkuun. Onneksi Thomsonkin tuli kotiin sopivasti samaan aikaan, niin pääsin pika suihkuun.
Illalla lähdimmekin sitten Turkkilaiseen ravintolaan ani.fi , syömään. Siellä oli aivan mahtava seisova pöytä, ei voi kun kehua ja hintakaan ei päätä huimaa 9.20€. Täydellistä kebabia, humusta, marinoituja valkosipuleita, oliiveja, salaatteja, couscousia, riisiä, tomaattikastiketta, kanaa, viininlehtikääryleitä ja vaikka mitä muuta.
Pieni tunnelmallinen paikka, jossa oikein mukava ja ystävällinen henkilökunta. Kyllä tuli ainaskin tämä raskaus massu täyteen ja kunnolla,joten voin suositella kaikille lämpimästi!
Nyt täällä jännitelläänkin huomista lääkäriä, saas nähdä millaista kohtelua tällä kertaa saa. Noh se selvitköön aamulla. Nyt on minun aika päättää tämä kirjoitus ja lähteä kokeilemaan nukkumista...
Eilen oli semmonen laiskuus väsymys, ettei mistään tullut mitään. Thomsonkin oli töitten jälkeen sen verran väsyny että ei siitäkään siivoojaks ollut.
Mutta kaikkihan kostautui sitten tänään.
Sain yöllä vain 4h nukuttua, ja aamulla heräsinkin siihen kun huoltomies tuli pattereita kattomaan.
Sitten Thomson soitti, että tukien saamiseks pitää vielä hakemuksia täytellä ja toimittaa eteenpäin tämän päivän aikana. Noh siinä rupesin sitten niitä hoitamaan, niin eikös iki ihana päänsärky alkanut vaivata huonojen yö unien seurauksena. Siinä vaiheessa alkoi vitutus käyrä nousta ja päätä särki niin pirusti, että päätin vain skannata paperit ja lähettää ne sähköpostilla eteenpäin. Pari särkylääkettä naamariin ja sitten parituntia unta, kuullosti parhaalta suunnitelmalta päivän ohjelmaksi.
Kolmen aikoihin kun heräsin oli pihalla pikkuinen yllätys. Lunta oli tullut parin tunnin aikana n.20cm, ja lumitöitähän se tiesi kun vieraat tulevat autolla takapihan kautta. Niimpä jouduin tekemään talven ensimmäiset lumityöt, ja samalla soitin kummilleni koska saapuvat meille. Tunnin sisään sanoivat tulevansa ja eipä siinä tarvinnut hetkeäkään miettiä mitä tekis ennen sitä. Astianpesukoneen tyhjennys, täyttö, keittiön siivous, ja muun kämpän imurointi, siihenhän se vajaa tunti tehovauhdilla menikin. Imuria olin kaappiin laittamassa, kun huomasin tätini ja hänen miehensä saapuvan. Vielä ois ollu meidän makkarin siivoominen, mutta enempää en todellakaan olisi ehtinyt. Siivoaminen otti ensimmäistä kertaa raskauden aikana voimille ja kovasti.
Hurjat lumityöt ;)
Mietiskelinkin omassa mielessä, että taitaa tämä jäädä viimeiseksi siivouskerraksi minulle tämän raskauden aikana. Hiki valui kuin viimeistä päivää ja odotin vain että saan vieraat kahvipöytään ja itse pakenen suihkuun. Onneksi Thomsonkin tuli kotiin sopivasti samaan aikaan, niin pääsin pika suihkuun.
Illalla lähdimmekin sitten Turkkilaiseen ravintolaan ani.fi , syömään. Siellä oli aivan mahtava seisova pöytä, ei voi kun kehua ja hintakaan ei päätä huimaa 9.20€. Täydellistä kebabia, humusta, marinoituja valkosipuleita, oliiveja, salaatteja, couscousia, riisiä, tomaattikastiketta, kanaa, viininlehtikääryleitä ja vaikka mitä muuta.
Pieni tunnelmallinen paikka, jossa oikein mukava ja ystävällinen henkilökunta. Kyllä tuli ainaskin tämä raskaus massu täyteen ja kunnolla,joten voin suositella kaikille lämpimästi!
Nyt täällä jännitelläänkin huomista lääkäriä, saas nähdä millaista kohtelua tällä kertaa saa. Noh se selvitköön aamulla. Nyt on minun aika päättää tämä kirjoitus ja lähteä kokeilemaan nukkumista...
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Tämäpäivä on mennyt ihan vaan tähän..
Tämä päivä on mennyt ihan tähän blogailuun, ja nauttimiseen pikkuisen potkuista =)
Ihana kun virkeilee päivälläkin, eikä vain yöllä.
Bongasin tuolta kaksplus.fi;n keskustelusta tuorejuusto kysymyksen, ja en voi olla kirjoittamatta omaa kantaani asiaan..
Kysymys kuuluu näin:
Minun mielipide ja vastaukseni:
Voi herttileijaa sentään kun on suuret huolet. Lähes kaikki tavallisesta kaupasta SUOMESSA saatavat juustot (myös tuorejuustot) ovat pastöroidusta maidoista.. Pirkka tuorejuustoista ja ES-Mozzarelloista lähtien aina Valion Aurajuustoon asti. Koko raskauden oon juustoja syönyt ja edelleen hengissä olen. Tervettä lasta odotan ja mitään oireita ei ole ollut. Järki käteen kaikissa tommosissa jutuissa, saahan sushiakin syödä kun tietää että kala on varmasti tuoretta. Ihan liikaa raskaana olevia pelotellaan kaikenmaailman listerioilla..
En jaksa nyt koko mielipidettäni ja faktoja tähän kirjoittaa, mutta pastöroiduttomat on kielletty. Ja suomessa kun lähes kaikki on pastöroitua, niin argh en vaan tajuu tommosia kysymyksiä! Maalais järkee!!
Sen verran tämä blogailu koukuttaa,että jos vielä sen verran paneutuis tähän hommaan ja opettelis tuon kuvan lisäilyn ennen kun ukko tulee töistä kotiin. Sitten alkaakin siivous urakka, imurointia, pyykkäystä, järjestelyä ja semmosta pientä. Huomenna nimittäin tätini ja hänen miehensä tulevat yökyläilemään meille Kuopiosta asti.
Ihana kun virkeilee päivälläkin, eikä vain yöllä.
Bongasin tuolta kaksplus.fi;n keskustelusta tuorejuusto kysymyksen, ja en voi olla kirjoittamatta omaa kantaani asiaan..
Kysymys kuuluu näin:
Viola-tuorejuustoa raskaana ollessa
Tekee himputisti mieli porkkanapiirakkaa, jonka päälle pitäis laittaa tuorejuustoa. Ainoa pastöroidusta maidosta tehty tuorejuusto jota löysin on Viola. Uskaltaakohan sitä näin raskaana ollessa syödä, kun tuorejuustoista ja listeriasta aina varoitellaan? Olen kyllä siinä käsityksessä, että pastöroidussa tuotteessa ei listeriavaaraa pitäisi olla. Olenkos ihan väärässä?
Minun mielipide ja vastaukseni:
Voi herttileijaa sentään kun on suuret huolet. Lähes kaikki tavallisesta kaupasta SUOMESSA saatavat juustot (myös tuorejuustot) ovat pastöroidusta maidoista.. Pirkka tuorejuustoista ja ES-Mozzarelloista lähtien aina Valion Aurajuustoon asti. Koko raskauden oon juustoja syönyt ja edelleen hengissä olen. Tervettä lasta odotan ja mitään oireita ei ole ollut. Järki käteen kaikissa tommosissa jutuissa, saahan sushiakin syödä kun tietää että kala on varmasti tuoretta. Ihan liikaa raskaana olevia pelotellaan kaikenmaailman listerioilla..
En jaksa nyt koko mielipidettäni ja faktoja tähän kirjoittaa, mutta pastöroiduttomat on kielletty. Ja suomessa kun lähes kaikki on pastöroitua, niin argh en vaan tajuu tommosia kysymyksiä! Maalais järkee!!
Sen verran tämä blogailu koukuttaa,että jos vielä sen verran paneutuis tähän hommaan ja opettelis tuon kuvan lisäilyn ennen kun ukko tulee töistä kotiin. Sitten alkaakin siivous urakka, imurointia, pyykkäystä, järjestelyä ja semmosta pientä. Huomenna nimittäin tätini ja hänen miehensä tulevat yökyläilemään meille Kuopiosta asti.
Neuvolan hyvät ja huonot kohtelut
Neuvolan siirto Kuopiosta - Helsinkiin ja ajan saaminen oli aikas vaikeaa.
Sain todella epämiellyttävää kohtelua Kirsi Räsäseltä, joka olisi ollut oman alueeni neuvola täti.
Kun osoitteen muutoksen olin tehnyt ja tänne Helsinkiin muuttanut, niin tottakai piti varata täältä aika neuvolaan.
Aikaa oli ehtinyt jo kulua edellisestä käynnistä ja ultra-aikaa piti päästä sopimaan, mutta sepäs ei ollutkaan niin yksinkertaista.
Soitin Kirsi Räsäselle, joka ensin oli lomalla ja sain häneen yhteyden vasta pari viikkoa muuttoni jälkeen. Sitten hän ilmoittaa ettei tietoni näy heidän rekisterissään ja hän ei voi ottaa minua asiakkaakseen. Hädissäni sitten soitin Kätilöopistolle ja sieltä käskivät soittaa neuvolan puhelin ajalla infoon ja kertoa tilanteeni.Vaikka tietojani ei vielä näkyny he antoivat minulle ultra ajan ja sanoivat, että Kirsi Räsäsen olisi pitänyt tehdä SILTI minulle varaus ja merkitä tietoni rekisteriin joten soita sinne infoon ja pyydä toinen työntekijä.
Neuvolan puhelin ajalla minut sitten yhdistettiin Salla Hiekkalalle, joka heti oli ystävällinen minua kohtaan ja kirjoitti tietoni ylös, sekä antoi ajan seuraavalle viikolle. Hän oli todella pahoillaan aijemmin saamasta kohtelustani ja toivotti iloisesti tervetulleeksi seuraavalla viikolla hänen luokseen, vaikken hänen alueeseen olisi kuulunutkaan. Hänestä jäi todella mielyttävä kuva ja ensimmäinen neuvola kokemuskin oli todella mukava.
Ensimmäisen käyntini jälkeen Hiekkalalla, Räsänen soitti minulle ja ehdotti että seuraavalla kerralla menisin hänen vastaanotolle, mutta olin jo sopinut Hiekkalan kanssa että hän pysyy loppuun asti minun työntekijänäni. Siitä Räsänen ilmeisesti suuttui ja puhelu loppui melko lyhyeen.
Salla Hiekkala on ollut todella mukava ja ymmärtäväinen kokoajan meitä kohtaan. Koskaan ei ole tarvinnut huonolla mielellä, tai huolestuneena jostain hänen luotaan lähteä. Hän on kohdellut meitä yksilöllisesti ja nuoresta iästämmekin huolimatta ei minkäänlaista eriarvoista kohtelua ole tullut.
Sitten taas lääkäri Liekko Vuorio.. HUH HUH.. Hänestä ei kovin positiivinen kuva minulle jäänyt, ja todella pahoitin mieleni hänen vastaanotolla. Hän tuomitsi heti minut terapia taustan takia, ja hyvä ettei ollut laittamassa pakkohoitoon.. No ei nyt sentään, mutta mielestäni hänen käytös oli todella törkeää!!
Lisäksi hänestä huomasi kuinka kasvojeni lävistykset ja nuori ikäni tuntui häiritsevän häntä.
Minulle jäi todella pahamieli, en olisi uskonut että joudun niin inhoittavaa kohtelua saamaan.
Keskustelinkin asiasta Sallan (neuvola tätimme) kanssa, ja hän sanoi että seuraava aika varataan toiselle lääkärille.
Hänen nimeään en enää edes muista, mutta hän oli hauska tapaus. Hakkasi näppistä etusormillaan ja puolet meni ihan huti, Siinä se pyyhki ja kirjoitteli uusiks pientä tekstiä puoltuntia, kyllä oli pokassa pitelemistä :D Hän oli ihan perus mukava, ei mitään moitittavaa. Ammattimaisesti käyttäytyi minua kohtaan, ei niinkään yksilönä pitänyt. Hyvä mieli hänestä jäi.
Nyt sitten viimeinen lääkäri aika on perjantaina. Tottahan toki minun tuurillani tämä mukavampi lääkäri jäi eläkkeelle, ja joudun taas menemään Liekko Vuoriolle. Ihan jo etukäteen suoraan sanottuna VITUTTAA mennä hänen vastaanotolle, mutta toivotaan että hänen asenteensa on tällä kertaa parempi. Jos hän taas jotenkin pahoittaa mieleni nii sitten kyllä lähden ovet paukkuen pois, koska mielestäni kenenkään ei tarvitse kestää huonoa kohtelua tai pahoittaa mieltään neuvola/lääkäri käynnillä.
Siitäpä varmaan sitten perjantaina tänne kirjoittelenkin..
Jotenkin halusin nämäkin tänne kirjoittaa, että jos jollakin joskus samanlaisia kokemuksia niin ei ole ainut.
Ja säilyypähän täällä muistissa itselläkin :)
Raskaus-aikani on ollut...
Yleisesti ottaen melko helppo.
Alussa sain kokea ihanan pahoinvoinnin, mutta oksentanut en kertaakaan..
En koskaan oo aamupala ihmisä ollut, mutta kun tajusin että se helpottaa oloa niin pakko sitä oli vaan opetella syömään. Muutenkin syöminen ainaskin alkuun muuttui huomattavasti säännöllisemmäksi, joka kyllä johtui siitä että koko kesä oltiin kyläilemässä jossian päin suomea.
Kesäkuun lopussa oltiin Rovaniemellä Thomsonin äitin luona, ja siellä ensimmäisen kerran säikäytti. Yhtä-äkkiä nimittäin en ymmärtäny lukemaani. Menin hetkeks sänkyyn ja en enää muistanu millä sanalla esim koivua, uimarengasta, kuistia kutsutaan. Menin pihalle sitten istumaan ja olin ihan paniikissa että mikä mulla on.? Sit hävis puolet näkökentästä, en erottanu mitään mitä oli oikealla puolen. Sitten tuli oikean puoleiset puutumisen tunteet ja siinä vaiheessa tajusin, että nyt on lähdettävä sairaalaan.. Siinä sit tulevalle mummille kerroin oireet ja heti lähdettiin ajamaan rovaniemen keskus-sairaalaan. Siellä tekivät kaiken maailman tutkimuksia ja jouduin yöks osastolle, diaknoosina migreeni.
Kesän aikana pari kertaa tv:tä katsoessa tuli samat näköhäiriöt, jonka jälkeen alkoi mieletön päänsärky. Kerran ei ollut mitään lääkkeitä ja Thomson lähti keskellä yötä naapurin autolla kaverinsa luota hakemaan lääkettä. Oksentelin ja itkin kun päähän koski niin paljon, mutta sitten kun sai tarpeeks lääkettä naamaan niin olo helpotti.
Nuo migreenin oireetkin oli vaan johonkin puoliväliin raskautta, ja sen jälkeen ole ollutkaan enää.
Siinä sitten hetken sainkin olla ilman mitään riesaa, kunnen lapsuuden vaiva atopinen ihottuma, ja voimakas allergia eläimiä kohtaan palasi. Silmät oli niin järkyttävänä ja iho kutisi koko ajan, ettei mitään rajaa. Teini-iässä aloin sietää karvaisia eläimiä ja jopa omiakin karva elukoita oli, mutta nyt jo tunti samassa asunnossa koiran kanssa sai hirveen allergia kohtauksen päälle. Kyllähän se on jonkin verran rajoittanut tässä kun voi oikein kenenkään luokse mennä yöksi, varsinkaan oman äitin. Allergia lääkkeitäkään kun ei saa raskauden aikana syödä, mutta onneks kortisooni rasva pelasti edes ihottuman. En ihan oikeesti ilenny minnekkään mennä kun silmän ympärykset oli kuin olis päivän heroiini annos vetämättä. (niinkuin mieheni aina ilmaisi)
Piti tässä välissä kaivaa ihan äitiyskortti ja rueta katsomaan sieltä vähän päivämääriä.
Elikkäs 27.9 meillä oli tuo toinen ultra jossa NT. oli 0.8mm, eli normaali ja saatiin myös tietää uuden tulokkaan olevan tyttö. Tämäkin tuli muuten vähän yllätyksenä. Minä, tuleva mummi, tätini ja ystäväni näimme kaikki unta että lapsi olisi poika, mutta toisin kävi. Isukkikin oli jo tottunut ajatukseen ja oli niin varma että poika se on, mutta ei. Isukki tais olla vähän pettynyt kun joutuu mekko ostoksille, kestämään kahta naista saman katon alla ja tulee paljon Hello Kittyä lisää. :D
Hempparin kanssa loppua kohden on ollut vähän ongelmia. Alkuun (7.7.2011) oli hyvät 139, mutta nyt 4.1.2012 vaan 105. Rautalääkkeet aloitin tuossa joulun jälkeen, mutta siltikkään vielä ei ole nousuun lähtenyt. Katsotaan nyt mitä perjantaina näyttää, kun viimeinen lääkärin aika on.
Pulssistakin nuo olivat neuvolassa vähän huolissaan, mutta mikään ei verikokeissa viitannu kilpirauhasen toimintaan, eikä ekg;ssä kään mitään ollut. Joten vissiin ihan jännityksestä nousee pulssi, kun verenpainetta mitataan.. Verenpaineet on ollut koko ajan hyvät, loppua kohti hiukka laskenut mutta siitäpähän ei haittaa kuulema olekkaan.
Ja se kaikkein ihanin asia... Painoa ei ole raskauden aikana tullut kun 3.9kg. Olen siitä kyllä niin ihmeissäni, mutta myös erittäin iloissani. En olis uskonu moista hommaa, mutta ei tässä auta kun olla onnellinen ettei tullu niitä pelottavaa 10-20kg. Kyllähän se vähän harmittaa etten saanu semmosta isoo vauvva massua, mutta tyytyväinen olen että näin helpolla olen päässyt.
Äippäkortista tämmösiä muita muistiinpanoja:
Raskaustesti positiivinen 8.6
LA: 16.2
4.1 rt
33+6 viikolla painoa tullut yht. 3.9kg
Ja tänäänhän viikkoja on 35+6
Alussa sain kokea ihanan pahoinvoinnin, mutta oksentanut en kertaakaan..
En koskaan oo aamupala ihmisä ollut, mutta kun tajusin että se helpottaa oloa niin pakko sitä oli vaan opetella syömään. Muutenkin syöminen ainaskin alkuun muuttui huomattavasti säännöllisemmäksi, joka kyllä johtui siitä että koko kesä oltiin kyläilemässä jossian päin suomea.
Kesäkuun lopussa oltiin Rovaniemellä Thomsonin äitin luona, ja siellä ensimmäisen kerran säikäytti. Yhtä-äkkiä nimittäin en ymmärtäny lukemaani. Menin hetkeks sänkyyn ja en enää muistanu millä sanalla esim koivua, uimarengasta, kuistia kutsutaan. Menin pihalle sitten istumaan ja olin ihan paniikissa että mikä mulla on.? Sit hävis puolet näkökentästä, en erottanu mitään mitä oli oikealla puolen. Sitten tuli oikean puoleiset puutumisen tunteet ja siinä vaiheessa tajusin, että nyt on lähdettävä sairaalaan.. Siinä sit tulevalle mummille kerroin oireet ja heti lähdettiin ajamaan rovaniemen keskus-sairaalaan. Siellä tekivät kaiken maailman tutkimuksia ja jouduin yöks osastolle, diaknoosina migreeni.
Kesän aikana pari kertaa tv:tä katsoessa tuli samat näköhäiriöt, jonka jälkeen alkoi mieletön päänsärky. Kerran ei ollut mitään lääkkeitä ja Thomson lähti keskellä yötä naapurin autolla kaverinsa luota hakemaan lääkettä. Oksentelin ja itkin kun päähän koski niin paljon, mutta sitten kun sai tarpeeks lääkettä naamaan niin olo helpotti.
Nuo migreenin oireetkin oli vaan johonkin puoliväliin raskautta, ja sen jälkeen ole ollutkaan enää.
Siinä sitten hetken sainkin olla ilman mitään riesaa, kunnen lapsuuden vaiva atopinen ihottuma, ja voimakas allergia eläimiä kohtaan palasi. Silmät oli niin järkyttävänä ja iho kutisi koko ajan, ettei mitään rajaa. Teini-iässä aloin sietää karvaisia eläimiä ja jopa omiakin karva elukoita oli, mutta nyt jo tunti samassa asunnossa koiran kanssa sai hirveen allergia kohtauksen päälle. Kyllähän se on jonkin verran rajoittanut tässä kun voi oikein kenenkään luokse mennä yöksi, varsinkaan oman äitin. Allergia lääkkeitäkään kun ei saa raskauden aikana syödä, mutta onneks kortisooni rasva pelasti edes ihottuman. En ihan oikeesti ilenny minnekkään mennä kun silmän ympärykset oli kuin olis päivän heroiini annos vetämättä. (niinkuin mieheni aina ilmaisi)
Piti tässä välissä kaivaa ihan äitiyskortti ja rueta katsomaan sieltä vähän päivämääriä.
Elikkäs 27.9 meillä oli tuo toinen ultra jossa NT. oli 0.8mm, eli normaali ja saatiin myös tietää uuden tulokkaan olevan tyttö. Tämäkin tuli muuten vähän yllätyksenä. Minä, tuleva mummi, tätini ja ystäväni näimme kaikki unta että lapsi olisi poika, mutta toisin kävi. Isukkikin oli jo tottunut ajatukseen ja oli niin varma että poika se on, mutta ei. Isukki tais olla vähän pettynyt kun joutuu mekko ostoksille, kestämään kahta naista saman katon alla ja tulee paljon Hello Kittyä lisää. :D
Hempparin kanssa loppua kohden on ollut vähän ongelmia. Alkuun (7.7.2011) oli hyvät 139, mutta nyt 4.1.2012 vaan 105. Rautalääkkeet aloitin tuossa joulun jälkeen, mutta siltikkään vielä ei ole nousuun lähtenyt. Katsotaan nyt mitä perjantaina näyttää, kun viimeinen lääkärin aika on.
Pulssistakin nuo olivat neuvolassa vähän huolissaan, mutta mikään ei verikokeissa viitannu kilpirauhasen toimintaan, eikä ekg;ssä kään mitään ollut. Joten vissiin ihan jännityksestä nousee pulssi, kun verenpainetta mitataan.. Verenpaineet on ollut koko ajan hyvät, loppua kohti hiukka laskenut mutta siitäpähän ei haittaa kuulema olekkaan.
Ja se kaikkein ihanin asia... Painoa ei ole raskauden aikana tullut kun 3.9kg. Olen siitä kyllä niin ihmeissäni, mutta myös erittäin iloissani. En olis uskonu moista hommaa, mutta ei tässä auta kun olla onnellinen ettei tullu niitä pelottavaa 10-20kg. Kyllähän se vähän harmittaa etten saanu semmosta isoo vauvva massua, mutta tyytyväinen olen että näin helpolla olen päässyt.
Äippäkortista tämmösiä muita muistiinpanoja:
Raskaustesti positiivinen 8.6
LA: 16.2
4.1 rt
33+6 viikolla painoa tullut yht. 3.9kg
Ja tänäänhän viikkoja on 35+6
kuva toisesta ultrasta 27.9
Päivä kun saattiin tietää odottavamme perheen lisäystä
Muistan sen päivän kun eilisen, kun sain tietää olevani raskaana.
Oltiin silloisen poikaystäväni (nykyisen avopuolisoni) kanssa kaupungilla. ja hän sanoi että nyt kyllä ostetaan se raskaustesti. Hänellä oli suurempi huoli kun minulla, koska kuukautiset oli 2vkoa myöhässä. Ei minusta itsestäni se tuntunut edes mahdolliselta, kun normaalistikkin joskus on heittoa ollut välissä. Laihduin nimittäin melkein 20kg n. vuoden aikana, ja kuukautiseni ei ollut sen takia ihan säännölliset.
Noh testi kuitenkin ostettiin ja sitten alkoi jo itseäkin jännittää.. Viivyttelin kaupungilla mahdollisimman pitkään ja kotiin kun päästiin niin ajattelin, että no sama se on tehdä että ei se kuitenkaan kahta viivaa anna.
Pissasin sitten purkkiin ja laitoin tipan liuskalle. Pieni toive kuitenkin päässä, että tulisipa siihen kuitenkin se kaksi viivaa. 13-vuotiaasta asti minulla oli vauvva kuume ollut ja jotenkin ajatus pienestä ihmisestä alkoi tuntua mukavalta. Ne kolme minuuttia oli melko jännittäviä, istuin vaan siinä vessassa ja odotin sitä toista viivaa..
Alkuun ei mitään tullut, ja tuli jo lievästi pettynyt olo vaikkei se ollutkaan niin suunniteltua. Hetken päästä
kuitenkin alkoi toinen viivakin haaleasti näkyä. En tiennyt mitä ajatella, olin iloinen mutta samalla peloissaan mitä Thompsoni sanoo..
Siinä sitten menin vessasta olohuoneeseen ja huikkasin Thompsonille joka oli tiskaamassa että tuleppas tänne. Istuuduin sohvalle ja Thomson koneelle. Hengittelin rauhallisteti ja sanoin vaan että katso kaks viivaa, meille tulee vauvva. Hetken herra oli hiljaa ja lähti tupakalle. No minä painelin perässä ja sanoin että mitäs tehtäis. Vastaukseksi sain vain hiljaisuutta ja sen että herra haluaa jutella parhaalle kaverillensa ensin ennen kun sanoo yhtään mitään. Se vastaus muuten loukkasi, en toki voinut odottaa että lyhyen suhteen jälkeen Thomson on heti innoissaan ja sanoo että tottakai me se pidetään. Itse tiesin heti että tämä pikkuinen on ja pysyy, vaikka jäisin yksin sitä ei minulta pois viedä.
Siinä sitten mentiin sisälle ja soitin ystävälleni joka asui naapurissani, että nyt tule käymään on tärkeää asiaa jota ei voi puhelimessa sanoa. Ei mennyt montaa minuttia kun Anni tulikin ovelle ja oli ihan hädissään että mikäs nyt on. Noh siinä vaan näytin tikkua vedet silmissä ja sanoin että meille tulee vauvva. Anni halasi ja onnitteli.. Siinä sitten juteltiin jonkin aikaa ja loppu päivä olikin pelkkää sumua. Soitin sinä päivänä muistaakseni terveyskeskukseen josta ohjattiin soittamaan neuvolaan. Soitin myös ystävälleni Tommille joka on joutunut aika paljon mun sekoiluita kestämään. Niimpä sieltä tuli heti hyviä sanoja ja neuvoja.
Seuraavana päivänä ei asiaa vieläkään uskonut todeksi, joten päätettiin ostaa uusi testi ja tällä kertaa vähän kalliimpi. Niimpä lähdettiin heti aamusta apteekkiin ostamaan Clear Blue- testi ja välittömästi menin sen Sokoksen vessaan tekemään. Niin se vaan näytti 3+, tarkoittaen viikkoja 5-7. Vessasta painelin sitten ulos ja näytin testin Thomsonille ja se vaan tumasi että totta se on.
Mentiin siinä sitten kahvilla käymään ja pystyttiin jo asiasta vähän vitsiäkin heittämään ja mietittiin että kerrotaanko porukoille milloin. Noh päätettiin sitten että sama kai se on heti kertoa, ja äiti sattuikin sopivasti soittamaan siinä.
Minä ¨istutko¨?
Äiti: ¨Joo, mitenkä niin¨
Minä: ¨Susta tulee mummo¨
Äiti: ¨MITÄ?!? Nyt kusetat!¨
Minä: ¨En! Jos et usko nii myö tullaan tänään sinne näyttämään testiä¨
Siinä sitten juteltiin jonkun aikaa ja äiti itki siellä onnesta :')
Thomson soitti myös molemmille porukoilleen ja nekin kai oli ihan innoissaan. Jotain juttelin senkin äitin kanssa, mutta siitä en paljoa muista..
Sen jälkeen mentiinkin sitten kultajouseen viemään Thomsonin kaulakorua kaiverrutettavaks ja samalla meni kaiverrukseen myös sormukset. Siitä sitten lähdettiin mun kämpille pakkaamaan kamoja ja illalla äitin luokse yökyläilemään....
Sellaiset kaksi päivää mun elämästä oli, kun saatiin tietää perheen lisäyksestä..
Ei näköjään yhteen merkintään koko raskaus-aikaa saanut laitettua, kun nämä kaks päivää olivat niin pitkästi kirjoitettuja. Ehkäpä se sitten seuraavaksi tiivistettynä..
Oltiin silloisen poikaystäväni (nykyisen avopuolisoni) kanssa kaupungilla. ja hän sanoi että nyt kyllä ostetaan se raskaustesti. Hänellä oli suurempi huoli kun minulla, koska kuukautiset oli 2vkoa myöhässä. Ei minusta itsestäni se tuntunut edes mahdolliselta, kun normaalistikkin joskus on heittoa ollut välissä. Laihduin nimittäin melkein 20kg n. vuoden aikana, ja kuukautiseni ei ollut sen takia ihan säännölliset.
Noh testi kuitenkin ostettiin ja sitten alkoi jo itseäkin jännittää.. Viivyttelin kaupungilla mahdollisimman pitkään ja kotiin kun päästiin niin ajattelin, että no sama se on tehdä että ei se kuitenkaan kahta viivaa anna.
Pissasin sitten purkkiin ja laitoin tipan liuskalle. Pieni toive kuitenkin päässä, että tulisipa siihen kuitenkin se kaksi viivaa. 13-vuotiaasta asti minulla oli vauvva kuume ollut ja jotenkin ajatus pienestä ihmisestä alkoi tuntua mukavalta. Ne kolme minuuttia oli melko jännittäviä, istuin vaan siinä vessassa ja odotin sitä toista viivaa..
Alkuun ei mitään tullut, ja tuli jo lievästi pettynyt olo vaikkei se ollutkaan niin suunniteltua. Hetken päästä
kuitenkin alkoi toinen viivakin haaleasti näkyä. En tiennyt mitä ajatella, olin iloinen mutta samalla peloissaan mitä Thompsoni sanoo..
Siinä sitten mentiin sisälle ja soitin ystävälleni joka asui naapurissani, että nyt tule käymään on tärkeää asiaa jota ei voi puhelimessa sanoa. Ei mennyt montaa minuttia kun Anni tulikin ovelle ja oli ihan hädissään että mikäs nyt on. Noh siinä vaan näytin tikkua vedet silmissä ja sanoin että meille tulee vauvva. Anni halasi ja onnitteli.. Siinä sitten juteltiin jonkin aikaa ja loppu päivä olikin pelkkää sumua. Soitin sinä päivänä muistaakseni terveyskeskukseen josta ohjattiin soittamaan neuvolaan. Soitin myös ystävälleni Tommille joka on joutunut aika paljon mun sekoiluita kestämään. Niimpä sieltä tuli heti hyviä sanoja ja neuvoja.
Seuraavana päivänä ei asiaa vieläkään uskonut todeksi, joten päätettiin ostaa uusi testi ja tällä kertaa vähän kalliimpi. Niimpä lähdettiin heti aamusta apteekkiin ostamaan Clear Blue- testi ja välittömästi menin sen Sokoksen vessaan tekemään. Niin se vaan näytti 3+, tarkoittaen viikkoja 5-7. Vessasta painelin sitten ulos ja näytin testin Thomsonille ja se vaan tumasi että totta se on.
Minä ¨istutko¨?
Äiti: ¨Joo, mitenkä niin¨
Minä: ¨Susta tulee mummo¨
Äiti: ¨MITÄ?!? Nyt kusetat!¨
Minä: ¨En! Jos et usko nii myö tullaan tänään sinne näyttämään testiä¨
Siinä sitten juteltiin jonkun aikaa ja äiti itki siellä onnesta :')
Thomson soitti myös molemmille porukoilleen ja nekin kai oli ihan innoissaan. Jotain juttelin senkin äitin kanssa, mutta siitä en paljoa muista..
Sen jälkeen mentiinkin sitten kultajouseen viemään Thomsonin kaulakorua kaiverrutettavaks ja samalla meni kaiverrukseen myös sormukset. Siitä sitten lähdettiin mun kämpille pakkaamaan kamoja ja illalla äitin luokse yökyläilemään....
Sellaiset kaksi päivää mun elämästä oli, kun saatiin tietää perheen lisäyksestä..
Ei näköjään yhteen merkintään koko raskaus-aikaa saanut laitettua, kun nämä kaks päivää olivat niin pitkästi kirjoitettuja. Ehkäpä se sitten seuraavaksi tiivistettynä..
Aloitetaas tällaisella minä paketilla
Nyt on aika tullut minunkin aloittaa tämmöinen mamma/koti/perhe/arki blogi.
Onhan näitä tullut jonkin verran lueskeltua ja nyt sit ajattelin tällaisen itsekkin perustaa.
Pyrin kirjoittamaan ja kertomaan tänne arjestamme mahdollisimman paljon, koska sukulaiset ja ystävät asuu toisella puolella suomea. Olisi heidänkin varmaan mukavaa tietää miten täällä menee ja kuinka pikku vauvvelin kanssa menee. Toki tämä blogi soveltuu kaikille muillekkin!!
Ehkä pitäisi kertoa jotain itsestään?
Olen kotoisin Kuopiosta, mutta opiskelut vetivät mukanaan tänä syksynä Helsinkiin asumaan ja täällä sitä nyt ollaan. Olen 19-vuotias ja odottelen ensimmäistä pikku prinsessa perheeseemme.
Opiskeltua on tullut vähän kaiken näköistä, mutta veikkaampa että tämän mammaloman jälkeen palaan takaisin sosiaali ja terveys alalle, jota olisi vielä jonkin verran jäljellä. Tänne Helsinkiin tulin opiskelemaan media-assistentiksi, mutta se koulukaan ei tuntunut olevan minulle oikea. Tämä on ollut tämmöstä hakemista ylä-asteen jälkeen. Mutta se siitä.
Keräilen kaikkea mahdollista Hello Kitty kamaa, ja nyt kun tuleva vauvvakin on tyttö on varmaan vaikeaa arvata onko hänellä paljon HK tavaraa ;) Rattaat ovat aivan mielettömät, kuten myös turvaistuin ja rintareppu. Myös vaatteita on jonkin verran HK;na hankittu mutta toki huuto.netin kautta. (tuleva isukki kun ei ole niin innostunut tuosta Hello Kittystä) Ja onhan nuo bodyt ja muut melko kalliita uutena.
Tuossapa nuo meidän rattaat :)
Tatuoinnit ja lävistykset on myös yks pieni osa mua ja molempia siis löytyy.. Tatuoinnit on tullut lähinnä piirtämis harrastuksen kautta ja lävistykset vaan jotenkin siinä sivussa. Niistäkin vaikka voisin kuvaa pistää :) On muuten ollut aikas haastavaa kun päätin etten raskaus-aikana tatuointeja ota, niin tottakai niitä ideoita tulee lähes päivittäin mitä olis kiva ottaa. Onhan nuita vähän tullut suunniteltua ja piirreltyä kuitenkin, ja yhden niistä haluankin hakkauttaa heti kun mahdollista. :)
Ruoka ja leipominen on mun intohimoja <3 Uskallan väittää osaavani tehdä hyvää ruokaa, ja leivonkin mielestäni ihan hyviä juttuja. Kokeilun haluinen kyllä ainaskin olen koska on tullut kokeiltua tehtyä mm. alkoholittomasta oluesta olut nakkikastiketta, väriaineella vihreää nakki kastikketta, punaisia riisejä, sinisiä muffinseja, punaisia ja vihreitä lettuja, ja vaikka minkä värisiä pullia.. Hauskuutta ei meidän keittiöstä siis puutu, mutta ei siellä kyllä ruoalla leikitäkkään!! Kyllä täyte-ja voileipäkakut onnistuu, ja monet muut perus hommat. En oo syntyny peukalo keskellä kämmentä, enkä kasvanu tynnyrissä. (Niinkuin jotkut ikäiseni)
Mitäs muuta kertoisin.. hmm. Ehkäpä vielä mainitsen erikoisimman harrastukseni, eli nettiradion pitämisen.
Minulla on siis oma nettiradio joka on päällä aina silloin tällöin. Viimeaikoina se on jäänyt vähän vähemmälle, kun avoliitossa ei aina ole sitä omaa rauhaa ja tykkään pitää radiota yksinään. Siellä siis soitellaan musiikkia ja kuuntelijat voivat soittaa lähetykseen aiheesta kun aiheesta. Kolmas vuosi juuri käynnistyi tämän harrastuksen parissa, ja voin sanoa että olis elämästä paljon jäänyt hauskuutta ja hyviä ystäviä pois.
Etteköhän te ala pikku hiljaa tämän blogin myötä tietämään ja oppimaan minusta jotain uutta :)
Taidankin tehdä niin että kertokoon tämä merkintä minusta ja seuraava sitten tähän astisesta odotus ajasta...
Onhan näitä tullut jonkin verran lueskeltua ja nyt sit ajattelin tällaisen itsekkin perustaa.
Pyrin kirjoittamaan ja kertomaan tänne arjestamme mahdollisimman paljon, koska sukulaiset ja ystävät asuu toisella puolella suomea. Olisi heidänkin varmaan mukavaa tietää miten täällä menee ja kuinka pikku vauvvelin kanssa menee. Toki tämä blogi soveltuu kaikille muillekkin!!
Ehkä pitäisi kertoa jotain itsestään?
Olen kotoisin Kuopiosta, mutta opiskelut vetivät mukanaan tänä syksynä Helsinkiin asumaan ja täällä sitä nyt ollaan. Olen 19-vuotias ja odottelen ensimmäistä pikku prinsessa perheeseemme.
Opiskeltua on tullut vähän kaiken näköistä, mutta veikkaampa että tämän mammaloman jälkeen palaan takaisin sosiaali ja terveys alalle, jota olisi vielä jonkin verran jäljellä. Tänne Helsinkiin tulin opiskelemaan media-assistentiksi, mutta se koulukaan ei tuntunut olevan minulle oikea. Tämä on ollut tämmöstä hakemista ylä-asteen jälkeen. Mutta se siitä.
Keräilen kaikkea mahdollista Hello Kitty kamaa, ja nyt kun tuleva vauvvakin on tyttö on varmaan vaikeaa arvata onko hänellä paljon HK tavaraa ;) Rattaat ovat aivan mielettömät, kuten myös turvaistuin ja rintareppu. Myös vaatteita on jonkin verran HK;na hankittu mutta toki huuto.netin kautta. (tuleva isukki kun ei ole niin innostunut tuosta Hello Kittystä) Ja onhan nuo bodyt ja muut melko kalliita uutena.
Tuossapa nuo meidän rattaat :)
Tatuoinnit ja lävistykset on myös yks pieni osa mua ja molempia siis löytyy.. Tatuoinnit on tullut lähinnä piirtämis harrastuksen kautta ja lävistykset vaan jotenkin siinä sivussa. Niistäkin vaikka voisin kuvaa pistää :) On muuten ollut aikas haastavaa kun päätin etten raskaus-aikana tatuointeja ota, niin tottakai niitä ideoita tulee lähes päivittäin mitä olis kiva ottaa. Onhan nuita vähän tullut suunniteltua ja piirreltyä kuitenkin, ja yhden niistä haluankin hakkauttaa heti kun mahdollista. :)
Ruoka ja leipominen on mun intohimoja <3 Uskallan väittää osaavani tehdä hyvää ruokaa, ja leivonkin mielestäni ihan hyviä juttuja. Kokeilun haluinen kyllä ainaskin olen koska on tullut kokeiltua tehtyä mm. alkoholittomasta oluesta olut nakkikastiketta, väriaineella vihreää nakki kastikketta, punaisia riisejä, sinisiä muffinseja, punaisia ja vihreitä lettuja, ja vaikka minkä värisiä pullia.. Hauskuutta ei meidän keittiöstä siis puutu, mutta ei siellä kyllä ruoalla leikitäkkään!! Kyllä täyte-ja voileipäkakut onnistuu, ja monet muut perus hommat. En oo syntyny peukalo keskellä kämmentä, enkä kasvanu tynnyrissä. (Niinkuin jotkut ikäiseni)
Mitäs muuta kertoisin.. hmm. Ehkäpä vielä mainitsen erikoisimman harrastukseni, eli nettiradion pitämisen.
Minulla on siis oma nettiradio joka on päällä aina silloin tällöin. Viimeaikoina se on jäänyt vähän vähemmälle, kun avoliitossa ei aina ole sitä omaa rauhaa ja tykkään pitää radiota yksinään. Siellä siis soitellaan musiikkia ja kuuntelijat voivat soittaa lähetykseen aiheesta kun aiheesta. Kolmas vuosi juuri käynnistyi tämän harrastuksen parissa, ja voin sanoa että olis elämästä paljon jäänyt hauskuutta ja hyviä ystäviä pois.
Etteköhän te ala pikku hiljaa tämän blogin myötä tietämään ja oppimaan minusta jotain uutta :)
Taidankin tehdä niin että kertokoon tämä merkintä minusta ja seuraava sitten tähän astisesta odotus ajasta...
rv 28+3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)