Päivä kun saattiin tietää odottavamme perheen lisäystä

Muistan sen päivän kun eilisen, kun sain tietää olevani raskaana.
Oltiin silloisen poikaystäväni (nykyisen avopuolisoni) kanssa kaupungilla. ja hän sanoi että nyt kyllä ostetaan se raskaustesti. Hänellä oli suurempi huoli kun minulla, koska kuukautiset oli 2vkoa myöhässä. Ei minusta itsestäni se tuntunut edes mahdolliselta, kun normaalistikkin joskus on heittoa ollut välissä. Laihduin nimittäin melkein 20kg n. vuoden aikana, ja kuukautiseni ei ollut sen takia ihan säännölliset.

Noh testi kuitenkin ostettiin ja sitten alkoi jo itseäkin jännittää.. Viivyttelin kaupungilla mahdollisimman pitkään ja kotiin kun päästiin niin ajattelin, että no sama se on tehdä että ei se kuitenkaan kahta viivaa anna.

Pissasin sitten purkkiin ja laitoin tipan liuskalle. Pieni toive kuitenkin päässä, että tulisipa siihen kuitenkin se kaksi viivaa. 13-vuotiaasta asti minulla oli vauvva kuume ollut ja jotenkin ajatus pienestä ihmisestä alkoi tuntua mukavalta. Ne kolme minuuttia oli melko jännittäviä, istuin vaan siinä vessassa ja odotin sitä toista viivaa..

Alkuun ei mitään tullut, ja tuli jo lievästi pettynyt olo vaikkei se ollutkaan niin suunniteltua. Hetken päästä
kuitenkin alkoi toinen viivakin haaleasti näkyä. En tiennyt mitä ajatella, olin iloinen mutta samalla peloissaan mitä Thompsoni sanoo..

Siinä sitten menin vessasta olohuoneeseen ja huikkasin Thompsonille joka oli tiskaamassa että tuleppas tänne. Istuuduin sohvalle ja Thomson koneelle. Hengittelin rauhallisteti ja sanoin vaan että katso kaks viivaa, meille tulee vauvva. Hetken herra oli hiljaa ja lähti tupakalle. No minä painelin perässä ja sanoin että mitäs tehtäis. Vastaukseksi sain vain hiljaisuutta ja sen että herra haluaa jutella parhaalle kaverillensa ensin ennen kun sanoo yhtään mitään. Se vastaus muuten loukkasi, en toki voinut odottaa että lyhyen suhteen jälkeen Thomson on heti innoissaan ja sanoo että tottakai me se pidetään. Itse tiesin heti että tämä pikkuinen on ja pysyy, vaikka jäisin yksin sitä ei minulta pois viedä.

Siinä sitten mentiin sisälle ja soitin ystävälleni joka asui naapurissani, että nyt tule käymään on tärkeää asiaa jota ei voi puhelimessa sanoa. Ei mennyt montaa minuttia kun Anni tulikin ovelle ja oli ihan hädissään että mikäs nyt on. Noh siinä vaan näytin tikkua vedet silmissä ja sanoin että meille tulee vauvva. Anni halasi ja onnitteli.. Siinä sitten juteltiin jonkin aikaa ja loppu päivä olikin pelkkää sumua. Soitin sinä päivänä muistaakseni terveyskeskukseen josta ohjattiin soittamaan neuvolaan. Soitin myös ystävälleni Tommille joka on joutunut aika paljon mun sekoiluita kestämään. Niimpä sieltä tuli heti hyviä sanoja ja neuvoja.

Seuraavana päivänä ei asiaa vieläkään uskonut todeksi, joten päätettiin ostaa uusi testi ja tällä kertaa vähän kalliimpi. Niimpä lähdettiin heti aamusta apteekkiin ostamaan Clear Blue- testi ja välittömästi menin sen Sokoksen vessaan tekemään. Niin se vaan näytti 3+, tarkoittaen viikkoja 5-7.  Vessasta painelin sitten ulos ja näytin testin Thomsonille ja se vaan tumasi että totta se on.

Mentiin siinä sitten kahvilla käymään ja pystyttiin jo asiasta vähän vitsiäkin heittämään ja mietittiin että kerrotaanko porukoille milloin. Noh päätettiin sitten että sama kai se on heti kertoa, ja äiti sattuikin sopivasti soittamaan siinä.
Minä ¨istutko¨?
 Äiti:  ¨Joo, mitenkä niin¨
Minä: ¨Susta tulee mummo¨
Äiti: ¨MITÄ?!? Nyt kusetat!¨
Minä: ¨En! Jos et usko nii myö tullaan tänään sinne näyttämään testiä¨
Siinä sitten juteltiin jonkun aikaa ja äiti itki siellä onnesta :')

Thomson soitti myös molemmille porukoilleen ja nekin kai oli ihan innoissaan. Jotain juttelin senkin äitin kanssa, mutta siitä en paljoa muista..

Sen jälkeen mentiinkin sitten kultajouseen viemään Thomsonin kaulakorua kaiverrutettavaks ja samalla meni kaiverrukseen myös sormukset. Siitä sitten lähdettiin mun kämpille pakkaamaan kamoja ja illalla äitin luokse yökyläilemään....

Sellaiset kaksi päivää mun elämästä oli, kun saatiin tietää perheen lisäyksestä..
Ei näköjään yhteen merkintään koko raskaus-aikaa saanut laitettua, kun nämä kaks päivää olivat niin pitkästi kirjoitettuja. Ehkäpä se sitten seuraavaksi tiivistettynä..