Pika päivitys

Nyt kaikki peukut ja varpaat kyynärpäitä ja polvitaipeita myöten pystyyn, et kaikki on hyvin..

Jännittää ihan sairaasti tonne kättärille meno ku ei tiiä mitä seuraavaks tapahtuu. Toivottavasti vaan kaikki arvot olis laskenu ja pääsis kotiin, niin kaikki olis hyvin. Thomson nukkuu edelleen ja lähtö olis 8min päästä, katotaan herääkö herra vai lähdenkö yksin matkaan.. Noh nyt keuhkot täyteen ilmaa, ja reippain mielin matkaan! :)

Mihin se päivä oikein katosikaan?

Aamusta heräsin 8.oo aikoihin odottelemaan niitä hiivatin huoltomiehiä. Pari tuntia odottelin, mutta ei alkanu niitäkään näkyä. Ihan turhaan heräsin ,kun loppuenlopuksi päättivät tulla vasta 14.oo aikaan. Noh nukuin siin välissä pikku päikkärit auringonpaisteessa :) Oli aikas ihana ku aurinko lämmitti kasvoihin ikkunan läpi, vaikkakin koko aika oli semmosta valveunta.

Tänään tulikin paljon postia, jopa neljä eri pakettia. Facebookissa toimii Hello Kitty Kirppis ryhmä, jossa voi ostaa/myydä/vaihtaa HK kamaa. Sieltä muutamat vaatteet tilasin neidille, parilla hurjalla eurolla. Toki on siellä paljon ylihintasta tavaraakin, mutta hyviä löytöjäkin voi näköjään tehdä.

Tässäpä nämä uutuudet :)

Päivällä sain myös laitettuu tohon pinnasänkyyn ton verho jutskan.. Laitoin siitä kylläkin mobilen roikkumaan, kun mitään verhoo ei siihen ainakaan vielä ole. Muutamia pehmoleluja pitäs saada siihen sänkyyn täytteeks, kun ei se äippäpakkauksen laatikko koko tilaa vie. En tiiä vieläköhän sais niitä unipupuja kunnon vihreenä, ei semmosena hailakkana mitä näkyy nykysin olevan. Mulla oli pienenä semmonen vihree ja se vois olla ihan hyvä vaihtoehto kaiken pinkin sekaan.

Nappasin kuvankin pedistä

Kukistakin napsin pari kuvaa aikani kuluksi. Joulun aikaan saatiin äidin serkulta joku ihme kasvi, en tosiaankaan tiiä mikä se on. Kuva piti ottaa ihan sen takia että on todistus aineistoa sen hengissä olosta. En tunnetustikkaan osaa hoitaa MITÄÄN kukkia! Silti eilen päädyin ostamaan lähikaupasta krysanteemin pöytää koristamaan, josta myöskin siis kuva. Katotaan kauanko saan sen kestämään tässä talossa, tuskin viikkoa kauempaa... 

Jouluna saatu joku?                 Krysanteemi

Ruoaksi tänään tein perunamuusia ja uunissa kasviksia ja seitiä. Minä tykkäsin ihan hirveesti, mutta Thomson ei niinkään välittäny. Ei nuo kasvikset taida olla meijän herran juttu :D Pakastin tai oikeestaan anopin mehut koki tänään kovan kohtalon, kun otin ne mehut helevettiin sieltä. Hitto ku kukaan niitä koskaan juo, niin turhaa tilaa vaan vie pakkasesta. Niin paljo on menny ruokaa hukkaan, ku ei oo voinu pakkaseen laittaa. Ei tarvihe meille enää yhtään pulloa mehua kantaa tilaa viemään, ku niihin ees kukaan koske. Josko huomenna vielä ennen kättärille lähtöö kävis pakkaseen hakemassa RUOKAA, nyt kun sinne ehkä vähän mahtuiskin jotain. 

Mihinkään ostosreissulle en tosiaankaan tänään sit raahautunu, vaan vietin perus kotipäivän pikku hommia tehden. Tuntuu että päivä vaan katos jonnekkin ja nyt kello onkin taas tuon verran.. Illan riesa närästys on taas päällä, ei kiva! Toivottavasti alkais helpottaa, niin sais nopeesti unta. Aamusta toooosi aikanen herätys, kun pitää mennä niihin verikokeisiin. Sit ehtii ehkä pikku päikkärit käydä kotona nukkumassa, ennen ku pitää kättärille lähtee jännittää mitä seuraavaks. Onneks Thomsonilla huominen sairaslomaa niin pääsee mukaan, ei tarttee yksin siel panikoida. Alkuun aattelin et olis kiva jos käynnistäsivät, mut nyt ku luin noita juttuja netistä niin empäs taida halutakkaan.   Siitä vaan lukemaan, parempi vaan ku käynnistys ihan luonnollisesti.

Loppuun vielä kameran testikuva, jonka päivällä nappasin...

Päivä meni ihan kivasti

Sain nukuttua hyvin heti ku ylimääräset oli kämpästä pihalla, eli Thomson ja huoltomiehet. Yö meni vähän niin ja näin pyöriessä, kun herra sekoili vaihteeks. Keskellä yötä pussas ja hirvee vinkuminen alko ku käännyin toiselle kyljelle. Mitähän unia lie näki taas, ei ollu kyllä ensimmäinen kerta.

Iltapäivästä sit vähän sain siivoiltua, eli pestyä koneellisen pyykkiä ja tyhjennettyä & täytettyä astianpesukoneen. Käväsin myös kaupasta hakemassa broilerinrinta fileitä ja aurajuustoa, joista tein yhtä lempi ruokaani. Eli aura-broileria ja riisiä :)

Illasta tehtiin vielä uus kauppareissu yhdessä ja nappasimpas siltä reissulta vielä pari pakettia vaippoja odottelemaan kakkakoneen tuloa. Parempi että niitä vaippojakin on liikaa, kuin liian vähän! Muuten on otettu ihan vaan rennosti ja valmistauduttu tulevaan koitokseen. Toki herra piti taas reilun puolen tunnin suihkusessionsa, ja sai mun ajatukset pyörimään...  Mutta ei siitä sen enempää, koska en jaksa angstata...

Huomenna tulis aamusta taas huoltomiehet tekee jotain mittauksiaan, eli aikanen herätys tiedossa. Noh josko sit jaksais jotain hommailla, tai vaihtoehtoisesti jatkettua unia.. Perjantain kun en usko olevan kiva päivä, mutta sitäkin ehtii murehtia huomenna :(

Laitetaampas tähän loppuun sit kuva uudesta tukasta, kun jopa semmosen sain otettua.

Tommonen pikkumyy tukka :P

Nyt pikkuhiljaa jos sitä kokeilis rueta nukkumaan, ku herraki vaan pelaa--->

*päänsisäinen vitutus odottaa purkautumista*

Laiskuutta ja harmitusta

Ihan hävettää sanoa, mutta mitään en oo tehny. Tai no olen, mutta mitään järkevää en oo saanu tänäänkään aikaseks. Verikokeiden ja neuvolan jälkeen käväisin pikaisesti kaupassa, ja suoraan tulin kotiin nukkumaan. En tiiä mistä tää väsymys nyt johtuu, kai kroppa tosiaan alkaa valmistautua tulevaan koitokseen? Normaalisti olisin innoissain kierrelly Kontulan pikku kauppoja innoissani, mutta nyt ei vaan millään jaksanu. Tää ei tosiaankaan oo normaalia!!! 

Sänky tosiaan veti puoleensa jo parin tunnin hereillä olon jälkeen, ja reilut 2h päikkärit ei tuntunu missään. Iltapäivästä jopa värjäsin hiukset, mutta väriä leivitellessä en millään olis jaksanu seistä. Tuskailun tuloksena kuitenkin sain kun sainkin hiukset värjättyä. Vielä toisen purkillisen mömmöö nää kyllä kaipaa, mutta väriin oon tyytyväinen.

Laiskottelu eikun jatkuu, ja ihan hävettää lukea muiden blogeja miten ahkeria kaikki on tänään ollut. Yksi lemppari blogeista: Julian vauvvablogi;n pitäjä kirjoittaa vaatekaapin selkkauksesta ja itsekkin pitäis tuo homma tehdä. Kuitenkin parin viime päivän aikana kaikki tekeminen on tuntunut niin mahdottomalta ajatukselta. Löydän itteni vaan sängystä makoilemassa, kun astianpesukone odottaa tyhjennystä, roskat viemistä, ja pyykit pesua. Onneks Thomson oli illalla niin ihana että kävi viemässä roskat ja teki maitokastikkeen lasagneen <3 Parasta mitä herra tehny tällä viikolla, pois lukien kainaloon ottaminen su/ma välisenä yönä :D Minä en siis osaa tehdä maitokastiketta lasagneen, vaan suosiolla jätän sen Thomsonin vastuulle. Kyllähän tuo helpotti muutenkin kun ei tarvinnu kokonaan itse kokata, ja oli muuten parasta ikinä! Yhessä tehty ruoka on aina sitä parhainta :) Voi minä niin muistan sen päivän ku herran kanssa ekaa kertaa tehtiin yhessä tortilloja ja persikka rahkaa <3 Sillon mie rakastuin <3 Noh mutta eteenpäin...

Neuvolassa tosiaan kaikki ok. 

verenpaine: 110/78

paino -1.8kg

Hb: 140

pikkusen sydänäänet: 153

kohdunpohjan korkeus: 35.3cm

RT

Tällä kertaa myös osattiin välttää huono-olo ja pyörtymisen tunne, kun kaikki vempaimet otettiin valmiiks ennen pitkälleen menoa. Ohjeina pysy edelleen: jos lapsivedet menee, niin kylkiasentoon ja ambulanssi. Ei vielä pikkusen pää oo ilmeisesti tarpeeks alhaalla tai jotain? En tiedä, kertokoon joku fiksumpi?!? Ens tiistaille uusi aika, mutta saa sit nähdä miten käy...

Illalla tuli nimittäin aikas ikävä puhelu kättäriltä. Maksa-arvot edelleen noussu, ja nyt myös asat/alat ja sappihapot.. :( Perjantai aamusta ennen 8.oo verikokeisiin, ja 13.oo aika kättärin lääkärille. Veikkaan että jos ei oo lähteny laskuun, niin ottavat sit sisälle seurantaan. Vähän lueskelin netistä että seurantaan ottavat, ja tätikin sanoi tuossa facebookissa samaa. Ei yhtään inspaa sairaalassa olo, varsinkaan ¨uudessa/vieraassa¨ kaupungissa ja vielä YÖTÄ. Enköhän oo elämäni aikana syystä tai toisesta saanu olla sairaalassa ihan tarpeeks, ettei enää tartteis. Toki synnytys on sit asia erikseen, se on ¨pakko¨ tilanne ja siellä isä saa kuitenkin olla. Mutta sit seurannassa käytännössä terveenä ja suurimman osan ajasta yksin. EI KIVA :'( No ei pitäis vielä ajatella pahinta, mutta väkisinhän sitä vaan ajattelee... Ennemmin vaikka sit perjantaina käynnistäsivät, niin pääsis tästäkin sairaala rumbasta! 

Ajatukset harhailee kaikkialla, ja kaikesta tuntuu tulevan stressi. Pitäis sitä, pitäis tätä, mut nyt kun vaan pitäis ottaa iisisti. EI OO HELPPOO!!! PRK! Enää en tee mitään suunnitelmia mitä pitäis tehdä, teen jos siltä tuntuu ja jaksan. Ja jos en jaksa, niin hommaan vaikka haulikon ja laitan Thomsonin hommiin.

Odotan vaan sitä aurinkoista päivää ens talvena, kun ollaan pikkusen kanssa mummolassa pulkkamäessä ilman huolia ja murheita. Sen jälkeen tuoretta pullaa ja lämmintä kaakaota <3 Ooh! 

Tähän haaveiluun on hyvä päättää tämä teksti...

Ehkä huomenna jotain fiksua?

Löllöttely päivä

Tämä päivä on mennyt ihan vaan lepäillessä.
Onneks pikku hiljaa alkaa nuo oksentamisen jälkeiset lihaskivutkin hellittää.
Muuten päivä on kyllä oikeestaan ollu melko mitään sanomaton, vähän kokeillut syödä ja semmosta perus arkee. Siivouksen suosiolla jätin välistä, vaikka iltapäivästä vähän enemmän virtaa olikin. Mikäs kiire tässä valmiissa mailmassa, onhan päivä vielä huomennakin.

Huomenna tosissaan taas neuvola ja verikokeet. Tuskin tuo pikkunen mihinkään tuolta tulee ennen laskettua-aikaa, ei ainakaan siltä tunnu. Samalla reissulla kun tuonne Kontulaan taas joutuu raahautuu, voisin hakee sen lääkelaatikon ja ehkä myös hiusvärin. Jotenkin nää hiukset tuntuu olevan ikuinen ongelma, ikinä osaa olla tyytyväinen. Toinen stressin aihe on vieläkin se amme! Onhan täällä netissä kyllä paljon kirjotuksia ettei kaikilla edes sitä ole. Pyllypesut tehty altaassa, päivittäin kosteuspyykeillä/kostutetulla pyyhkeellä ¨pesty¨ ja sit ollu ihan suihkussa mukana n.1 kertaa viikossa. Kattoo nyt miten sit käy meillä, eiköhän kaikki järjesty :)
Tällä viikolla pitäs tosiaan tehdä se valtava kauppareissu, ettei tartteis sit sairaalasta pääsyn jälkeen siitä huolehtia. Paljon vaan vaippoja jemmaan ja pakkaseen paljon ruokaa...

En tiiä onko tuo isäntä meillä nyt tosissaan, vai mitä se meinaa.. Mutta ensimmäistä kertaa vähän puhu että saattais pitääkkin isyysloman melkein heti :O Tulihan se vähän yllätyksenä, mutta voishan se olla ihan hyvä. Toisaalta vähän mietityttää ettei sitten töiden kanssa tulis ongelmia, kun ei vielä pitkään oo siellä firmassa ollu. Toki eihän ne saa irtisanoa isyysloman takia, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Pää-asia kuitenkin on että rahaa tulee jostain, kun noita menoja tulee olemaan kuitenkin entistä enemmän. Eikä ne minimi sossutuet ole kivoin mahdollinen vaihtoehto, varsinkin jos on töitä tarjolla. Olishan se kyllä ihan huippua kun alussa oltas molemmat kotona totuttelemassa/tutustumassa uuteen perheenjäseneen, mutta kattoo nyt mitä tuo herra sit meinas. Nämäkin niitä asioita mitä pitäs käydä jossain vaiheessa yhdessä läpi, mutta meillä kun tunnetusti ei tuo puhuminen oo kaikkein helpointa herralle. Noh turha stressi sikseen..

Pikkunen liikkuu tosi hyvin, ja tänään jo pariin kertaan ollu hikka. On se vaan jotenkin niin hassun tuntusta, kun joku siellä mahassa ¨hytkyy¨ eli nikottelee... Huomenna sit pääsee kuulemaan sitä suloisinta, eli sydänääniä <3

Eiköhän tässä ollu tämä postaus, huomenna sit varmaan jo kuvallista ja fiksumpaa teksiä...
Nyt haaveilemaan unien maailmaan!

Pieni sana, mutta silti niin vaikea sanoa?

ANTEEKSI

Noh siitä ei ole pelkoa, että sen sanan meidän herran suusta kuulisi. Päinvastoin...

Elämä kun on nyt pilalla, niin se myös on pilalla. Ja minun vikahan se on, ja sen herra myös lapsellisesti kiukuttelemalla osoittaa. Onneks tähän alkaa tottua, mutta silti mietin tartteeko tommosta oikeesti jaksaa kuunnella?

¨Ois kai siistii antaa periksi nyt, toteais vain kylmästi: ¨ei tästä mitään tuu¨ lähtis kävelemään, painais oven kiinni perässään¨

Thomson ei oo kuulema koti-ihminen, enkä oo minäkään.. Mutta mitähän sen päässä todella liikkuu jos puolikuntosena pitäis johonkin olla menossa. Entäs sitten lapsen kanssa? Ei sen kans kipeenä voi mihinkään lähtee, saatika sitten ensimmäiseen pariin viikkoon pääsekkään. No onhan tuo positiivista siinä mielessä, että isukki sit varmaan lähtee babyn kans heti ulos kun vaan saa niin mamma voi levätä! Ei se arki niin mustavalkosta tule olemaan vauvvan kanssa, saati minnekkään lähteminen niin yksinkertaista mitä Thomson kuvittelee. 

Hölmösti saa käyttäytyä ja välillä pitääkin sanoa väärin, mutta pitäis kyllä opetella sanomaan tuo vaikea sana ANTEEKSI! Jos arjessa/elämässä/parisuhteessa meinaa pärjätä, se sana on vaan opeteltava. Asioista pitää osasta keskustella asiallisesti, ja rauhallisesti. Kaikkea ei aina vaan voi laittaa ADHD;n piikkiin, ja toisekseen jos elämä on vaikeeta sen takia niin lääkkeitäkin on olemassa.

En väitä että itsekkään osaan asioista aina keskustella, ainakaan tasapuolisesti. Omat mielipiteet on joissain asioissa niin voimakkaat, etten edes halua kaikesta neuvotella. Pääsääntöisesti kuitenkin kokeilen olla joustava ja asiallinen, eikä useimmiten anteeksi pyytäminen ole tuottanut vaikeuksia. Kai se on jotenkin kasvatus tyylistäkin kiinni? Pienestä pitäen kun on opetettu anteeksi pyytämään, niin sen osaa myös näin vanhempanakin. Tiedä sitten miten nuille pohjosen miehille on tapoja opetettu, kai siellä silmät kiiluen uskotaan vaan joulupukkiin.

Mutta palataas tähän meidän pikku lapseen.. Herra rupes päikkäreille, kun sanoin että en oikeesti jaksa lähtee mihinkään. Heräs sit viiden aikaan ilmoittaen nukkuvansa koko päivän. Kuitenkin se siitä nopeasti nous ja lähti kauppaan, huudellen ¨hyvää yötä nuku ku oot niin väsyny¨ 

Odotin siinä vaiheessa kun isäntä heräs, että pyytäis anteeksi lapsellista käytöstään ja olis tajunnu sanoneensa väärin. Mutta ei, sieltä tulee valitus spämmiä koska en ikinä voi lähtee mihinkään ja miten valitan ku ei koskaan tehdä mitään. 

Olisin siihenkin voinu heittää: ettei arkisin jaksa paljon tehdä, ku täällä kämppää melkein päivittäin pitää siivota ja se vie aika helvetisti energiaa. Eikä tunnu herra muistavan, että aika paljon mennään sen vapaa päivinä sen mielen mukaan. (viime sunnuntaina itiksessä, toissa sunnuntaina keskustassa ymsymsyms..) Ja toisekseen nyt ei ole kyse mistään henkisestä jaksamattomuudesta, vaan ihan fyysisestä. Noh antaa lapsen kiukutella, hyvää harjoitusta tulevaa varten. Ainut vaan että kiukuttelevaa aikuista en kyllä jaksa pitkää kattoo, lapsi on asia erikseen.

Jipii, en oo tänään oksentanut! Söin jopa vähän lohta tuossa jonkin aikaa sitten, ja sisällä on pysynyt. Eiköhän tämä tästä pikku hiljaa ohi mene, mutta tuskin vielä huomenna tarttee mihinkään lähteä. Tiisaina sit verikokeisiin ja neuvolaan.

Huomenna jos vaan jaksaa olis ohjelmassa taas siivoilua. Roskien vienti kun tuntuu olevan Thomsonille mahdottomuus, on suosiolla vietävä ne itse ennen ku rottia tulee sisälle :D Pyykkiäkin varmaan alkas koneellinen olemaan, kuten myös astioita. Kummasti sitä vaan kertyy kahdeltakin ihmiseltä, mitähän se sitten on kolmelta? 

Kuten valituksen määrästä huomaa, olis mun parempi varmaan mennä nukkumaan. Mutta kun todella alkaa kiukuttaa on kivempi purkaa asiat päästä, kuin hautoo niitä yksinään. Eikä mulla kaikki todellakaan huonosti ole, eikä tuo mies maailman paskimmasta päästä oo. Joskus kun se hermo vaan menee, niin se menee! Tuntuu välillä vaan et se on vähän liian useesti, tai sit mä oon vaan niin saatanan negatiivinen ihminen.

Ei tosiaankaan pitäs edellisen parisuhteen jälkeen valittaa näin ¨pienestä¨, mutta kai sitä jotenkin vaan odottaa aina vaan parempaa ja parempaa. Ja ehkä jotenkin raskaus sekottanu pään, kun haluaa parempaa kohtelua kaiken paskan jälkeen. Noh se jääköön nyt spekuloimatta nyt. 

Ainut näissä riidoissa on vaan se, että alan liikaa miettimään arkea yleisellä tasolla. Päädyn kerta kerralta useammin tulokseen, että ei oo hyvä! Kaikki menee päivä päivältä huonompaan, ei voi luottaa toiseen, epäilee joka ikistä asiaa ja mitään fyysistä meidän välillä ei enää ole. Kai tää on sitä aikuisten arkea, ettei mikään vaan enää tunnu miltään? Ehkäpä tää on se 20-v kriisi, tuntuu et kaikki loppuu ku seinään? Tai joku raskaus ajan angsti, joka ei todellisuudessa ole edes aiheellinen? Noh kaikki selviää ajallaan..

Nyt kuitenkin lopetan tän valittamisen ja palaan asiaan paremmilla mielin.. Toivottavasti ainakin :)

Olihan taas viikonloppu

En nukkunu perjantain ja lauantain välisenä yönä ollenkaan.

Kolmen aikaan yöllä alko mielettömän huono olo, ja aamupäivään asti oksentelin tasasesti 15-30min välein.

Mikään ei pysyny sisällä, ja heti jos jotain kokeilin juoda niin kaikki tuli ulos. 

Aamusta 5-8 välillä tuli aika säännöllisiä suppareita, mutta nekin sit loppu ku seinään.

Mietin että olisin soittanu kättärille jo sillon aamusta, mutta mitä siitä ois tullu jos kesken puhelun ois pitäny oksentamaan lähtee. 

Thomsonin raaskin herättää vasta 11.oo aikoihin soittamaan kättärille, että mitähän pitäs tehdä. Sieltä sit käskivät tulemaan paikanpäälle, ja joskus puolen päivän jälkeen pääsiin sinne. Taksi keskuksessa oli hirvee ruuhka, mut lopulta saatiin auto. Matka sinne kättärille tuntu ihan helvetillisen pitkältä, koko ajan pelotti et laatta lentää siihen taksin lattialle. Kai kuitenkin jotenki alitajunnassa sitä oksennusta osas pidättää sairaalalle asti, ettei jouduttu taksin siivoukseen. 

Sairaalalla sit heti laittovat mut piuhoihin ja tarkkaili pikkusen sydänääniä, ja mun supistuksia. Hyvää käyrää tuli, ja supistukset oli vaan 20-30.. Verikokeet ottivat tietysti, pissakokeen ja verenpainetta seurasivat 5x5min välein. Oli muutes aika ihana, ku saatiin olla kahestaan Thomsonin kanssa semmosessa isossa huoneessa. Siellä se kiltisti aina ojenteli mulle yrjöämis astiaa ja haki vettä. 12h aikana oksensin semmosen 40-50 kertaa, ja sen kyllä uskoo ainakin tän hetkisestä olosta. Mut tosiaan mitään syytä ei tollekaan löytyny, ilmeisesti vaan jotain vatsatautia? No ei kait siinä, täkeintä kuitenkin et pikkusella oli kaikki kunnossa. Ultrallaki lääkäri lopuks katto, ja sit päästi kotiin. Nyt pitää vaan tarkkailla liikkeitä ja tiistaina taas verikokeisiin. Saas nähdä millon pikkunen sit tahtoo syntyä...

Kotona sit oksentelin vielä muutamia kertoja, mutta loppuillasta alko helpottaa. Yön sain nukuttuu kunnolla, mutta nyt kyllä joka paikkaa särkee. :( Kyllä tosiaan tietää oksentaneensa kun ei kärsi ees nauraa.

Pikkuhiljaa tääl kokeilen jotain syödä, josko pysyis joku sisälläkin. Meni kyllä tää viikonloppu ihan eritavalla kun piti, mut onneks näitä viel tulee. Nyt kyl aattelin ottaa ihan iisisti tän loppu ajan, en haluis enää kertaakaan ennen synnytystä tonne kättärille mennä. 

Täällä tuo herra ei kuitenkaan tunnu tajuavan millanen olo mulla on oikeesti. Ja joka sunnuntainen riita on taas päällä, kun kaikki ei menekkään niinkun oli suunniteltu. Vittuako minä sille voin jos en oikeesti jaksa lähtee MP;messuille tässä kunnossa. Kyllähän Thomson jaksais ite tehdä ihan mitä vaan vaikka haudan pohjalta, mutta joskus vois oikeesti miettiä!!! Yksin saatana voi lähteä minnekkään, ja minusta pitää aina tehdä syyllinen jos ei jonnekkin pääse. Jos niin perkeleesti jonnekkin haluaa niin menis saatana yksin, kiva olla aina se jonka vikaa kaikki on. Kyllä jos minäki haluan tatuointi messuille ja toinen on kipee, niin siinä vaiheessa lähtisin yksin. Ei se toinen sille mitään voi jos on kipee, eikä se sen vika todellakaan ole. Mutta meidän herran ajatusmaailma tuntuu olevan jotenkin häiriöityny, ku pitää saada muista syyllinen omiin juttuihin. 

Kyllä siis taas hermoja koetellaan kunnolla!! Pahoittelut kaikista voimasanoista, mutta ilman niitä en ois voinu ilmaista itteäni paremmin. Meiltä vois kokonaan skipata tän sunnuntain, ku aina sillon tuntuu olevan tää päivä kun kaikki on mun vikaa, kaikesta pitää kiukutella, ja kaiken pitää mennä niinkun herra haluaa..

Tiivistettynä siis; meillä oli harvinaisen paska viikonloppu! 

Toivottavasti ens viikko olis taas parempi, ja sunnuntaina oltas vaikka synnärillä tappelemassa...

Haaste

"Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa ostaisit jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."

1) Hello Kitty Leikkimatto
Tuo on ollut haaveissa jo pitkään. Hinta on kuitenkin sen verran suuri, ettei meidän neidille tuommoista taida tulla.



2) Canon EOS 450D
Tommonen mulla joskus olikin, mutta eipäs ole enää.

3) iPad
Olishan tuo kätevä matkoilla, kun näitä tietokoneita kyllä kotona riittää.

4) Kylpyläloma kahden kesken
Olispahan aikas mukavaa päästä vähän rentoutumaan kahden ;)

5)Omakotitalo
Semmonen missä tarpeeks tilaa, eikä heti remontti edessä!

Haastan vain ja ainoastaan mertsan...

Ei tullu vieraita ja akvaariokin harjos

Niin siinä sit kävi, ei tullu kaverit Kuopiosta. Harmittaa pikkasen, mutta olipas se odotettavissakin.
Mut oompas tässä miettiny josko pitäskin ristiäiset täällä kotona, eikä Kuopiossa/Siilinjärvellä. Näkis ketkä oikeesti tulee paikalle, ja osottaa kiinnostuksensa vaikka matkaa onkin. Tiedän niin monta sukulaista jotka jättäs tulematta ¨pitkän matkan¨ takia. Varmasti Thomsonin molemmat vanhemmat tulis Rovaniemeltä ja mun äiti, täti ja tädin mies Kuopiosta. Ja säästäispä siinä sit itekkin, kun ei varmasti tulis suurin osa kutsutuista.

Alkoi tänään mietityttää tosissaan, että mulla ei ainakaan oo kun yks todellinen ystävä. Tiu<3 Sen kanssa ollaan tunnettu jo ainakin 13-vuotta, ja välimatkat tai muut ei oo ollu koskana meidän esteenä. Aina on yhteyttä pidetty ja mikään ei oo kyllä välejä pystyny sotkemaan. Enkä nyt tarkoita sitä että Tanja ja Teme olis paskoja ihmisiä sen takia kun eivät päässeetkään tulemaan.. Vaan sitä että kyllä monia ihmisiä kiinnostaa aina Kuopiossa nähdä, mutta tänne tuleminen on ihan mahdoton ajatus. Eikös tuon pitäis olla molemmin puoleista tuon vierailun? Miks mun pitäs olla aina se joka on menossa sinne, mutta kukaan tule koskaan tänne? Ei yhtään minkään takia, ja siks tosiaan mietin noita ristiäisiäkin pidettävän täällä.
Lisäks on ollu jännä huomata miten ihmiset ei pidä enää samalla tavalla yhteyttä, kun silloin kun asuin Kuopiossa. Siellä olin joka päivä naapurini Annin kanssa, mutta eipä olla kun kerran tämän puolen vuoden aikana puhelimessa juteltu. On toki semmosiakin joiden kanssa edelleen ollaan tiivisti yhteyksissä, mutta niin se vaan muuttaa ihmissuhteita tuo muuttaminen.
Ei mulla olekkaan mitään motivaatiota enää pitää niitä ristiäisiä Kuopiossa. Kyllä varmasti vieraita tulis paljon enemmän jos ei tartteis montaa kilometriä matkustaa, mutta tulisko ne koskaan lastakaan tänne asti katsomaan? Toivottavasti vielä tuo isäntäkin ymmärtäs asian pointin. Koitin jo vähän asiasta mainita ja kertoaa omaa kantaani, mutta salkkarit tuntu olevan tärkeämmät. Paljon ajatuksia tästäkin päässä, mutta en viitsi teille enempää itteeni purkaa.

Meillä päätti sitten tuo Jani-Petterin akvaario hajota. Vajaan viikonhan se kestikin :(
Tuossa illalla vaan tajusin ku pöytä oli märkänä, ja vettä hävinny parin tunnin aikana tosi paljon.
Ei muuta ku kalastelemaan Jp sankkoon huomiseen asti, ja huomenna siis uuden akvaarion ostoon.
Kyllä ketuttaa!!!

Päivä meillä meni ihan harkakoille, taas kerran. Tai no Thomson sai asiat hoidettua, ja oikeestaan vähän enemmänkin.. Mutta kotiin ku tuli niin nukuttiin 3h päikkärit, ja herättiin vasta 18.oo aikaan. Se siitä teho siivouksesta siis, mutta varmasti tuli ne unet tarpeeseen. Nyt on sit hönötetty sohvalla, pois lukien kaupassa käynti ja tuo akvaario rumba.

Kyllä muuten menee pikku hiljaa hermo tuohon herran suihkussa käymiseen. Joka ilta pitää VÄHINTÄÄN se puol tuntia sillä lorvia, mutta yleensä menee se tunti. Voi *voimasana* ku se vessa on monta tuntia huurussa sen jälkeen! Onneks tuo vesi sisältyy vuokraan, mutta silti tuossa touhussa ei oo mitään järkee!
Ja kyllähän mä tiedän mitä se siellä tekee, ku seksi mun kanssa ei enää kiinnosta. (Huomenna tuleekin aiheesta postaus..) MUTTA SILTI Millähän tuohon sais jotain tolkkua? Oisko kellään lukialla ideoita?

Tänään pikkuneiti potkiskellu runsaasti ja vähän tosta mahan päältä kun kokeilin, niin tuntu et pylly olis alempana. Tossa 21 aikaan tuli yks vähän kipeempi supistus, mutta siihen se jäikin. Ei taida olla vielä lähtö lähelläkään, mutta sepäs ei tätä mamia vielä haittaa.. Tuleva mummohan veikkaili että tänäviikonloppuna lähtö tulis, mutta kattoo nyt.

Viimeyönä näin pikkusen syntymästä hurjaa unta. Synnytys kesti vaan puol tuntia, eikä ollu minkäänlaisia kipuja. Mutta sit se lapsi vietiin heti pois :'( Nousin 5min synnytyksen jälkeen siitä sängystä  (jossa ei ollut kun ihan tippa verta) ja sanoin lähteväni röökille. Noh sit me päästiin sieltä sairaalasta pois, mutta vauvvaa ei saatu mukaan. Jossain vaiheessa se tuotiin meille ja se oli niiiiiin sulonen <3 Vaaleat kiharat hiukset ja isot nappisilmät :) Mutta sit se kauhistus. Sillä oli jalkapöydissä ja tossa kämmenien päällä hirveet apinan karvat, semmoset ku tuolla isukilla :D Se oli jotenkin niin järkyttävää, ku muuten niin kaunis pikkunen prinsessa mutta isukin hirveet karvat periny :D Onneks se oli vaan unta!

Nyt pitää lähtee ottamaan särkylääke, kun meinaa tuo puhkeeva viisuri kipeillä.
Bongasin kaksplussan foorumilta taas kiinnostavan tekstin, mutta siihen palaan joskus myöhemmin..
Miksi puoliso valehtelee rahasta?
Sitäpä vaan lukemaan, palataan taas!

Mokkapalojen resepti

Pohja:

2oo g rasvaa

4 munaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

4 rkl tummaa kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

2 tl vaniliini/vaniljasokeria

1) Sulata rasva

2) Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi

3) Sekaan kuivat aineet ja maito

4) Paista 200´c 12-15 min

Kuorrutus:

50 g rasvaa

6 rkl tosi vahvaa kahvia

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl vanilja/vaniliinisokeria

 vajaa paketillinen tomusokeria

1) Sulata rasva

2) Lisää rasvan joukkoon kahvi ja kuivat aineet

3) Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle ja halutessasi lisää nomparelleja :)

Leipomista ja siivouksen harkintaa

Moikka taas!

Niinhän siinä kävi, että lähikaupasta oli tarjous lohi loppu. Noh huomenna paremmalla onnella uus yritys, tai sitten pitää lähtee tuonne iki ihanaan Kontulan lähiöön..
Sain kuitenkin niin paljon aikaseks, että tein mokkapaloja huomisia vieraita varten :) Niistä teen tämän postauksen jälkeen taas erillisen reseptin.

On muuten kaunis tuo meidän kukka. Illan aikana oli auennut kaks kukkaa lisää ja yöllä aukee varmaan toi viimenenkin. 

Huomenna aamupäivästä Thomson lähtee verotoimistossa käymään, mutta mä ajattelin jäädä siivous hommiin. Näin ku tuota siivousta suunnittelee, niin eihän se sit meekkään loppu peleissä niin ku ajattelee. Se kyllä riittäis että aurinko paistais, niin siivous into olis taattu. Vähän hyvää musiikkia soimaan ja ei muuta ku moppikädessä heilumaan. 

Ikeaan ei tosissaan huomenna sit mennäkkään, jääköön se ens viikkon ku sit mullakin on rahaa.. Saadaampahan sit tosiaan se tv-taso ostettua ja päästään käymään autolla kaupassa. Sit olis tarkotus tosissaan hommata kerralla melkein kuukauden ruoat. Sitä ennen vaan tuolta pakkasesta nuo anopin mehut saatava helevettiin, ku kukkaan niitä juo. 

Toivottavasti huomenna energiaa riittäs myös niin paljon että sais makkarin jonkin näköseen järjestykseen. Kaikki turhat tavarat pois, petivaatteet pestyä ja semmosta pientä. 

Täällä meidän isukki alko taas pelata x-boxilla lego indiana jonesia, kai sitä vois kohta mennä tota peliä sotkemaan :D On se hienoo että tuota peli energiaa löytyy, mutta muuhun ei voima varoja riitäkkään. Paitsi toki syömiseen sekä vessassa ja röökillä käymiseen. Noh pojat on poikia, ja miehiähän niistä ei koskaan tulekkaan...

Pikkunenkin on virkeenä ja kovasti liikuskelee. Hauska oli tuossa alku illasta kun liikkeet näky hienosti mahan päältä. Ilmeisen mukavaa sillä tuolla omissa oloissaan on, kun jaksaa tanssia päivät pitkät. Mamin jalat kyllä alkaa olemaan aika puhki, ihana olis päästä jollekkin jalkahierojalle. Noh onneks tuleva mummo lupas kustantaa hieronnan mulle ristiäisten aikaan :) Ja tosissaan tämän 9kk jälkeen väitän jopa ansainneeni sen.

Mutta nyt kirjottelemaan vielä tuo mokkapalojen resepti ja sit varmaan nukkumaan...
Palataan varmaankin taas huomenna!

Tää ei oo mun päivä...

Kyllä ei oo tää päivä mua varten.
Ensin aamupäivästä neuvola psykologille lähtiessä bussi oli myöhässä. Siinä vaiheessa tajusin että prk täällä etelässä on ensimmäisen kerran kunnolla pakkasta, ja tottakai mulla oli ihan liian vähän vaatetta. Ennen lähtöö kävin suihkussa ja en mistään tajunnu kattoo minkä verran on pakkasta. Aattelin vaan että ei siellä -10 enempää ole, mutta lähemmäs -20 tuolla tuntuu olevan. Noh toki sitten eksyin, kun en aijemmin tuolla Kivikon kaupungin osassa ole käynyt. Vajaa 2km kävelin ennen ku löysin kaupan, josta kävin sit kysyy mistä löydän kyseisen paikan. Siitä kaupalta oli vielä jonkin verran matkaa sinne, mutta onneks kerkesin kuitenkin ajoissa.

Tosi mukava oli se neitokainen siellä. Ajatukset tulevasta ehkä helpottui vähän, ja se sai tosi hyvin tsempattua mua. Siellä tosiaan tajusin miten ihana mies tuo Thomson on, verrattuna entiseen avopuolisooni. Tämän hetkinen tilanne siihen verrattuna on jotain niin ihanaa ja parasta elämässäni <3 Synnytyksestä se kehoitti vielä isukin kanssa kuitenkin keskustelemaan, miettimään yhdessä millaisena sen kuvittelemme, ja mitä toiveita kummallakin on. Oli tosi mukava kun kysyi minulta saako soittaa kättärille ja kertoa tilanteestamme. Ja en minä vastaan laittanut, hyvä vaan että tietäävät jos paniikki meinaa iskee. Uusi aika sovittiin sitten maaliskuulle, kun pikkuneiti on jo syntynyt.

No siitä lähtiessä sitten menin lähimmälle bussipysäkille, josta onneks lähti heti bussi Kontulaan. Sieltähän mulla oli tarkotuskin mennä ostamaan sitä lääkerasiaa. Menin sit pankki-automaatille nostamaan rahaa, mutta tililläpäs ei ollutkaan tilillä rahaa.  WTF?!? Ei siinä sit auttanu muuta ku lähtee kotia kohti, selvittämään missä vika kun mammapäivä rahat ei näy. Olin sit fiksuna kattonu maksupäivän väärin, tulee nimittäin vasta 6.pvä. Kyllä siinä vaiheessa harmitti, ja harmittaa edelleen. Viikonloppuna tulossa taas vaihteeks vieraita, ja ei tullukkaan rahaa. Onneks on nuita leipomis tarvikkeita kuitenkin jemmassa, että saa edes jotain tehtyä ja pakkasessa on ruokaa jemmassa.

Oon siis tänään, oman tyhmyyden takia kylläkin... Palellu tuolla ulkona puoli kuoliaaks, eksyny neuvolla psykologille mennessä, ja jääny rahattomaks ku olin kattonu maksupäivän väärin. Mitähän sit seuraavaks?

Onneks edes yks piristys tuli tähän päivään, kun H&M;n paketti oli vihdoinkin tullu tohon metriksen ärrälle haettavaks.

Pikku neidille 56cm huppari setti, 5 paria pikku sukkia, ja lapaset

2 pinkit ja 2 valkoiset sukka housut 50cm ja 56cm, farkut 56cm ja 2 fleace housut 62cm

Lisää pyykättävää siis tähän talouteen :) Tuli nuiden lisäks mulle pari perus mustaa toppia, mutta niistä viitsiny kuvaa laittaa kun varmaan kaikki kyllä tietää miltä ne näyttää. 

Ilmeisesti tänään ois pistäydyttävä lähikaupassa, kun telkkarissa mainostettiin superpäiviä. Kalan pitäis olla tarjouksessa alle 5€/Kg, toivottavasti sitä vaan on vielä jälellä. Huomenna jos tekis nami nami aurajuusto lohta, koska tänään aattelin keittää vaan spagettia. Jääkaapissa on vielä alkuviikon jauhelihakastike jämä ja eilisen kanakastikkeen rippeet. 

On muuten harvinaisen ihana päivä huomenna, Thomsonilla on vapaa. Tiedä mitä sit keksitään, toivottavasti jotain kivaa. Ikeaan tuskin lähdetään kun ei ne mamma rahat tullukkaan, mutta ehkä jotain muuta keksitään. Toivottavasti ei kuitenkaan pelkkää nukkumista, pelailua, koneella oloa tai riitelyä. Ja huomennahan mun hyvä kaveri ja sen poikaystävä (joiden paritus kesti muuten vuoden) tulee Kuopiosta tänne. Viikonloppun aikana olis tarkotus käydä MP-messuilla katsastamassa vähän pyöriä, ja ehkä niitä miehiäkin ;) Jotka toivottavasti ovat tatuoituja ;) <3 Ei siis kuitenkaan mitään 50-v harrikka miehiä, vaikka ei niisä pyörissä mitään vikaa oo. Sieltä sit toivottavasti kuvia hienoista customeista, cruisereista ja coopereista!

Kohta pitäs isännän tulla kotiin, toivottavasti se ei oo hirveen väsyny. Mua ei nimittäin nyt päikkärit kiinnostais, mutta voipihan siinä toki niinkin käydä että itekkin torkahtaa. Loppuun vielä kuva meidän tällä hetkellä kukkivasta Amarylliksestä...