Tämä päivä on mennyt ihan vaan lepäillessä.
Onneks pikku hiljaa alkaa nuo oksentamisen jälkeiset lihaskivutkin hellittää.
Muuten päivä on kyllä oikeestaan ollu melko mitään sanomaton, vähän kokeillut syödä ja semmosta perus arkee. Siivouksen suosiolla jätin välistä, vaikka iltapäivästä vähän enemmän virtaa olikin. Mikäs kiire tässä valmiissa mailmassa, onhan päivä vielä huomennakin.
Huomenna tosissaan taas neuvola ja verikokeet. Tuskin tuo pikkunen mihinkään tuolta tulee ennen laskettua-aikaa, ei ainakaan siltä tunnu. Samalla reissulla kun tuonne Kontulaan taas joutuu raahautuu, voisin hakee sen lääkelaatikon ja ehkä myös hiusvärin. Jotenkin nää hiukset tuntuu olevan ikuinen ongelma, ikinä osaa olla tyytyväinen. Toinen stressin aihe on vieläkin se amme! Onhan täällä netissä kyllä paljon kirjotuksia ettei kaikilla edes sitä ole. Pyllypesut tehty altaassa, päivittäin kosteuspyykeillä/kostutetulla pyyhkeellä ¨pesty¨ ja sit ollu ihan suihkussa mukana n.1 kertaa viikossa. Kattoo nyt miten sit käy meillä, eiköhän kaikki järjesty :)
Tällä viikolla pitäs tosiaan tehdä se valtava kauppareissu, ettei tartteis sit sairaalasta pääsyn jälkeen siitä huolehtia. Paljon vaan vaippoja jemmaan ja pakkaseen paljon ruokaa...
En tiiä onko tuo isäntä meillä nyt tosissaan, vai mitä se meinaa.. Mutta ensimmäistä kertaa vähän puhu että saattais pitääkkin isyysloman melkein heti :O Tulihan se vähän yllätyksenä, mutta voishan se olla ihan hyvä. Toisaalta vähän mietityttää ettei sitten töiden kanssa tulis ongelmia, kun ei vielä pitkään oo siellä firmassa ollu. Toki eihän ne saa irtisanoa isyysloman takia, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Pää-asia kuitenkin on että rahaa tulee jostain, kun noita menoja tulee olemaan kuitenkin entistä enemmän. Eikä ne minimi sossutuet ole kivoin mahdollinen vaihtoehto, varsinkin jos on töitä tarjolla. Olishan se kyllä ihan huippua kun alussa oltas molemmat kotona totuttelemassa/tutustumassa uuteen perheenjäseneen, mutta kattoo nyt mitä tuo herra sit meinas. Nämäkin niitä asioita mitä pitäs käydä jossain vaiheessa yhdessä läpi, mutta meillä kun tunnetusti ei tuo puhuminen oo kaikkein helpointa herralle. Noh turha stressi sikseen..
Pikkunen liikkuu tosi hyvin, ja tänään jo pariin kertaan ollu hikka. On se vaan jotenkin niin hassun tuntusta, kun joku siellä mahassa ¨hytkyy¨ eli nikottelee... Huomenna sit pääsee kuulemaan sitä suloisinta, eli sydänääniä <3
Eiköhän tässä ollu tämä postaus, huomenna sit varmaan jo kuvallista ja fiksumpaa teksiä...
Nyt haaveilemaan unien maailmaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti