Kolmen aikaan yöllä alko mielettömän huono olo, ja aamupäivään asti oksentelin tasasesti 15-30min välein.
Mikään ei pysyny sisällä, ja heti jos jotain kokeilin juoda niin kaikki tuli ulos.
Aamusta 5-8 välillä tuli aika säännöllisiä suppareita, mutta nekin sit loppu ku seinään.
Mietin että olisin soittanu kättärille jo sillon aamusta, mutta mitä siitä ois tullu jos kesken puhelun ois pitäny oksentamaan lähtee.
Thomsonin raaskin herättää vasta 11.oo aikoihin soittamaan kättärille, että mitähän pitäs tehdä. Sieltä sit käskivät tulemaan paikanpäälle, ja joskus puolen päivän jälkeen pääsiin sinne. Taksi keskuksessa oli hirvee ruuhka, mut lopulta saatiin auto. Matka sinne kättärille tuntu ihan helvetillisen pitkältä, koko ajan pelotti et laatta lentää siihen taksin lattialle. Kai kuitenkin jotenki alitajunnassa sitä oksennusta osas pidättää sairaalalle asti, ettei jouduttu taksin siivoukseen.
Sairaalalla sit heti laittovat mut piuhoihin ja tarkkaili pikkusen sydänääniä, ja mun supistuksia. Hyvää käyrää tuli, ja supistukset oli vaan 20-30.. Verikokeet ottivat tietysti, pissakokeen ja verenpainetta seurasivat 5x5min välein. Oli muutes aika ihana, ku saatiin olla kahestaan Thomsonin kanssa semmosessa isossa huoneessa. Siellä se kiltisti aina ojenteli mulle yrjöämis astiaa ja haki vettä. 12h aikana oksensin semmosen 40-50 kertaa, ja sen kyllä uskoo ainakin tän hetkisestä olosta. Mut tosiaan mitään syytä ei tollekaan löytyny, ilmeisesti vaan jotain vatsatautia? No ei kait siinä, täkeintä kuitenkin et pikkusella oli kaikki kunnossa. Ultrallaki lääkäri lopuks katto, ja sit päästi kotiin. Nyt pitää vaan tarkkailla liikkeitä ja tiistaina taas verikokeisiin. Saas nähdä millon pikkunen sit tahtoo syntyä...
Kotona sit oksentelin vielä muutamia kertoja, mutta loppuillasta alko helpottaa. Yön sain nukuttuu kunnolla, mutta nyt kyllä joka paikkaa särkee. :( Kyllä tosiaan tietää oksentaneensa kun ei kärsi ees nauraa.
Pikkuhiljaa tääl kokeilen jotain syödä, josko pysyis joku sisälläkin. Meni kyllä tää viikonloppu ihan eritavalla kun piti, mut onneks näitä viel tulee. Nyt kyl aattelin ottaa ihan iisisti tän loppu ajan, en haluis enää kertaakaan ennen synnytystä tonne kättärille mennä.
Täällä tuo herra ei kuitenkaan tunnu tajuavan millanen olo mulla on oikeesti. Ja joka sunnuntainen riita on taas päällä, kun kaikki ei menekkään niinkun oli suunniteltu. Vittuako minä sille voin jos en oikeesti jaksa lähtee MP;messuille tässä kunnossa. Kyllähän Thomson jaksais ite tehdä ihan mitä vaan vaikka haudan pohjalta, mutta joskus vois oikeesti miettiä!!! Yksin saatana voi lähteä minnekkään, ja minusta pitää aina tehdä syyllinen jos ei jonnekkin pääse. Jos niin perkeleesti jonnekkin haluaa niin menis saatana yksin, kiva olla aina se jonka vikaa kaikki on. Kyllä jos minäki haluan tatuointi messuille ja toinen on kipee, niin siinä vaiheessa lähtisin yksin. Ei se toinen sille mitään voi jos on kipee, eikä se sen vika todellakaan ole. Mutta meidän herran ajatusmaailma tuntuu olevan jotenkin häiriöityny, ku pitää saada muista syyllinen omiin juttuihin.
Kyllä siis taas hermoja koetellaan kunnolla!! Pahoittelut kaikista voimasanoista, mutta ilman niitä en ois voinu ilmaista itteäni paremmin. Meiltä vois kokonaan skipata tän sunnuntain, ku aina sillon tuntuu olevan tää päivä kun kaikki on mun vikaa, kaikesta pitää kiukutella, ja kaiken pitää mennä niinkun herra haluaa..
Tiivistettynä siis; meillä oli harvinaisen paska viikonloppu!
Toivottavasti ens viikko olis taas parempi, ja sunnuntaina oltas vaikka synnärillä tappelemassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti