Alussa sain kokea ihanan pahoinvoinnin, mutta oksentanut en kertaakaan..
En koskaan oo aamupala ihmisä ollut, mutta kun tajusin että se helpottaa oloa niin pakko sitä oli vaan opetella syömään. Muutenkin syöminen ainaskin alkuun muuttui huomattavasti säännöllisemmäksi, joka kyllä johtui siitä että koko kesä oltiin kyläilemässä jossian päin suomea.
Kesäkuun lopussa oltiin Rovaniemellä Thomsonin äitin luona, ja siellä ensimmäisen kerran säikäytti. Yhtä-äkkiä nimittäin en ymmärtäny lukemaani. Menin hetkeks sänkyyn ja en enää muistanu millä sanalla esim koivua, uimarengasta, kuistia kutsutaan. Menin pihalle sitten istumaan ja olin ihan paniikissa että mikä mulla on.? Sit hävis puolet näkökentästä, en erottanu mitään mitä oli oikealla puolen. Sitten tuli oikean puoleiset puutumisen tunteet ja siinä vaiheessa tajusin, että nyt on lähdettävä sairaalaan.. Siinä sit tulevalle mummille kerroin oireet ja heti lähdettiin ajamaan rovaniemen keskus-sairaalaan. Siellä tekivät kaiken maailman tutkimuksia ja jouduin yöks osastolle, diaknoosina migreeni.
Kesän aikana pari kertaa tv:tä katsoessa tuli samat näköhäiriöt, jonka jälkeen alkoi mieletön päänsärky. Kerran ei ollut mitään lääkkeitä ja Thomson lähti keskellä yötä naapurin autolla kaverinsa luota hakemaan lääkettä. Oksentelin ja itkin kun päähän koski niin paljon, mutta sitten kun sai tarpeeks lääkettä naamaan niin olo helpotti.
Nuo migreenin oireetkin oli vaan johonkin puoliväliin raskautta, ja sen jälkeen ole ollutkaan enää.
Siinä sitten hetken sainkin olla ilman mitään riesaa, kunnen lapsuuden vaiva atopinen ihottuma, ja voimakas allergia eläimiä kohtaan palasi. Silmät oli niin järkyttävänä ja iho kutisi koko ajan, ettei mitään rajaa. Teini-iässä aloin sietää karvaisia eläimiä ja jopa omiakin karva elukoita oli, mutta nyt jo tunti samassa asunnossa koiran kanssa sai hirveen allergia kohtauksen päälle. Kyllähän se on jonkin verran rajoittanut tässä kun voi oikein kenenkään luokse mennä yöksi, varsinkaan oman äitin. Allergia lääkkeitäkään kun ei saa raskauden aikana syödä, mutta onneks kortisooni rasva pelasti edes ihottuman. En ihan oikeesti ilenny minnekkään mennä kun silmän ympärykset oli kuin olis päivän heroiini annos vetämättä. (niinkuin mieheni aina ilmaisi)
Piti tässä välissä kaivaa ihan äitiyskortti ja rueta katsomaan sieltä vähän päivämääriä.
Elikkäs 27.9 meillä oli tuo toinen ultra jossa NT. oli 0.8mm, eli normaali ja saatiin myös tietää uuden tulokkaan olevan tyttö. Tämäkin tuli muuten vähän yllätyksenä. Minä, tuleva mummi, tätini ja ystäväni näimme kaikki unta että lapsi olisi poika, mutta toisin kävi. Isukkikin oli jo tottunut ajatukseen ja oli niin varma että poika se on, mutta ei. Isukki tais olla vähän pettynyt kun joutuu mekko ostoksille, kestämään kahta naista saman katon alla ja tulee paljon Hello Kittyä lisää. :D
Hempparin kanssa loppua kohden on ollut vähän ongelmia. Alkuun (7.7.2011) oli hyvät 139, mutta nyt 4.1.2012 vaan 105. Rautalääkkeet aloitin tuossa joulun jälkeen, mutta siltikkään vielä ei ole nousuun lähtenyt. Katsotaan nyt mitä perjantaina näyttää, kun viimeinen lääkärin aika on.
Pulssistakin nuo olivat neuvolassa vähän huolissaan, mutta mikään ei verikokeissa viitannu kilpirauhasen toimintaan, eikä ekg;ssä kään mitään ollut. Joten vissiin ihan jännityksestä nousee pulssi, kun verenpainetta mitataan.. Verenpaineet on ollut koko ajan hyvät, loppua kohti hiukka laskenut mutta siitäpähän ei haittaa kuulema olekkaan.
Ja se kaikkein ihanin asia... Painoa ei ole raskauden aikana tullut kun 3.9kg. Olen siitä kyllä niin ihmeissäni, mutta myös erittäin iloissani. En olis uskonu moista hommaa, mutta ei tässä auta kun olla onnellinen ettei tullu niitä pelottavaa 10-20kg. Kyllähän se vähän harmittaa etten saanu semmosta isoo vauvva massua, mutta tyytyväinen olen että näin helpolla olen päässyt.
Äippäkortista tämmösiä muita muistiinpanoja:
Raskaustesti positiivinen 8.6
LA: 16.2
4.1 rt
33+6 viikolla painoa tullut yht. 3.9kg
Ja tänäänhän viikkoja on 35+6
kuva toisesta ultrasta 27.9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti