Niin se aamu alkoi verikokeilla ja ylä-vatsan ultralla kättärillä. Siitä sitten lääkärin vastaanotolle, josta lähettivät mut taksin kautta meilahteen kirurgian päivystykseen. Siellä otettinkin monen monta purkkia vielä verta jopa ihan kahteen kertaan. Iltapäivästä alkoi jo kiukuttaa kun mitään tarpahtunu moneen tuntiin, ja alkoi olla nälkä. Sittempä joskus viiden aikaan lääkäri otti mut vastaan ja sano että mitään vikaa ei oo löytyny. Mutta virtsanäytteessä oli joku arvo sen verran koholla, että mahdollisesti siihen antibiotit määräävät kättärillä.
En ees kysyny saanko syödä, vaan käveltiin Thomsonin kans yläkerran kahvioon. Siinä vaiheessa ei ollu tietookaan pääsenkö kotiin yöks ku kättärillä sanovat, että jos en meilahteen joudu jäämään niin sit kättärille seurantaan. No sämpylän syötyä matka kättärille taksilla pääs vauhtiin, kiukku prosentti oli siinä vaiheessa jo ainakin 1000%. Koko kahden päivän aikaka lääkäri kertomus oli muuttunut niin paljon, että vaikutin jo niin sairaalta ettei mikään voi pelastaa mua. Itse olin muka hakeutunu kättärin päivystykseen, mielettömiä ylä-vatsakipuja ollut muutamia viikkoja, oksentelen useita kertoja päivässä yms yms yms... EI!!
Siinä vaiheessa ku kättärille pääsin ja hoitaja sano että seurantaan, niin ne pään sisällä olleet ärräpäät sun muut tupsahti ulos. Eihän se sen hoitajan vika ollut että asiat suurentunu ja muuttunu matkalla, mutta kyllä minä oman oloni tiedän ja eiköhän se kirurgi myös. Niimpä jouduttiin taas kättärin lääkäriä odottelemaan. Onneks se oli mukava nuori nainen, joka mielellään päästi kotiin. Osasi sanoa mistä paha-olo oli tullut, määräs antibiootit sekä kontrolli pissanäytteen ja päästi lähtemään.
Eli pahoinvointi johtu jostain kohonneesta arvosta virtsassa, eikä maksa-arvon kohoamisella ollu tähän mitään yhteyttä. On kuulema normaalia että maksa-arvot kohoaa raskauden aikana, eli mitään syytä ei huoleen ole. Hauskaa oli kyllä huomata miten kertomus neuvolasta lähtiessä oli muuttunut meilahteen päästessä.
Ihana oli päästä omaan sänkyyn tommosen päivän jälkeen nukkumaan, ei tarvinnu unta pitkään odotella. En ees muista millon viimeks oon niin aikaseen nukahtanu, saati nukkunu tommosia 12h unia. Ennen puol kymmentä nukahdin illalla, ja aamulla kymmenen jälkeen heräsin. Vieläkin on melko voimaton olo eilisen ramppaamisen jälkeen, mutta eiköhän tästä pikku hiljaa lähde päivä käyntiin kun aurinkokin paistaa niin nätisti ulkona =)
Tänään tosiaan Thomsonin faija ja äitipuoli tulee meille viikonlopun viettoon Rovaniemeltä. Pitää siis siivoilla ja mahdollisesti leipoo se lupaamani hyydyke kakku. Hermo tässä menee ku Thomson voi siivota ollenkaan, vaikka lääkärissäkin käskettiin isännän siivota. Tuntuu tuo roskapussien vieminen kestävän aina sen kolmepäivää, ja mitää muuta on turha odottaakkaan sen tekevän.
Mutta tommonen päivä oli tosiaan eilen, ehkä tänään huomattavasti mukavampi.. Tämä mama taitaa lähtee kohta kauppaan wc-paperin ja leipomistarvikkeiden ostoon, saispahan vähän jo tässä aamupäivästä aikaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti