Ensinnäkin aamusta heti ylös päästyä piti rueta maksamaan laskua jonka summa huimat 1300e. Kyllä luitte oikein TUHATKOLMESATAAEUROA! Vuokravelkaa jonka ex-rakkaani meille teki... Se piti saada maksettua jotta sain maksusta kuitin lähetettyä sähköpostin välityksellä sossuun, koska joudummehan olemaan sossun asiakkaita kiitos Thomsonin. Laskua maksaessa alko suunnattomasti harmittaa, kun mietti mitä kaikkea silläkin rahalla olisi saanut. Kyllä mullekkin olis kelvannu 4000e käyttöön, eikä vain joutua maksumieheksi. -.-
No päivä jatkui sen, jälkeen aamupuuron ja muiden aamu toimien merkeissä.
Ei paljo naurattanu tuon maksaminen
Päivällä sitten katoin netistä noita kelan hakemusten tilanteita, ja jouduinkin vähän soittelee niiden perään.. Sieltä kävi sitten samalla soitolla ilmi, että vaikka olen hakenut tukien korotusta 1.4 alkaen jolloin Thomson muutti pois, ei niitä silti sieltä asti makseta. Kiitos ihanan Maistraatin joka vaan odotteli ja odotteli, josko herra tekis vapaaehtoisesti muutto ilmoituksen. Eipä tehnyt joten turha odotella oikeita tuki summia viime kuulta. Voiskohan asiasta valittaa Maistraattiin ja vaatia korvauksia? Hmm.. pitääpäs ehkä jopa harkita...
Päivä jatkui taas, mutta tottahan toki se ei paremmaks muuttunu.. Millon oli maidot pöydällä, millon taas vesilammikko lattialla sähköjohtojen lähellä... Huh huh.
Noh sossun rahojen piti näkyä iltapäivästä, mutta arvatkaas vaan tuliko nekään.
Iltako parempi? No EI!
No ennen iltapuuroa, kun nostin Jennyä vaunuista (kaupasta tullessa) päätti ala selkä taas naksahtaa. Puoli vammasena tein sit mikrossa pikakaurapuuroa suunnitellun mannapuuron sijaan, ja päätin jugurtin puutteen takia laittaa sekaan vähän kanelia ja sokeria. Puol annosta kerettiin syödä ku neitiä alko kiukutta ja suun ympärys punottaa paloauton lailla. Huulet oli ihan kuumat, mutta onneks ei suu turvonnu. Allerginen reagtio siis kanelista! :( Siinä sit mentiin naaman ja käsien pesulle, mut punotus vaan paheni. Eipä siinä auttanu ku soittaa päivystykseen ja kysellä vähän ohjeita. Käskivät pitää hereillä vielä puolituntia ja seurailla paheneeko oireet, ja sen jälkeen sai laittaa nukkumaan. (kunhan käy parin tunnin ajan välillä kattoo että ei oo hengityksen kans ongelmia) Noh ei oo nyt ollu onneks mitään, tätäkin kirjottaessa oon kahdesti käyny kattoo...
Eipä se paska vielä siihen jääny.
Kaiken tuon lisäksi lainassa oleva puhelimenikin päätti hajota. (oma i<3luuri on siis rikki ja menee vasta ens perjantaina huoltoon) Luojalle kiitos että hajosi vasta tuon Jenny jutun jälkeen, koska sit ois voinu olla paniikki. Kyllä se puhelin vaan on aika lailla välttämätön kapistus, ikinä kun ei voi tietää mitä sattuu! Tätä päivää on vielä jonkin aikaa jäljellä mikähän olis seuraava vastoinkäyminen?
Kai se on se etten saa miniläppäriäni myytyä, koska eihän se ostaja saa minuun huomenna yhteyttä mitenkään... PRKL!
Tämä päivä on siis ollu meille grande katastrof, mutta hengissä on sentään selvitty!
Voisko huominen olla parempi?
Toivoen: Karo <3
Ilme kertoo kaiken meidän päivästä!