jussit on juhlittu

Ompas taas kulunut aikaa viime blogauksesta.
Oltiin tuossa välissä juhannuksen vietossa mummolassa Siilinjärvellä.

Mutta palataampas vielä vähän vanhempaan. Tosiaan käytiin Oonan kanssa katsomassa se Vuosaaren puisto, ja olihan se ihan mukava. Saas nyt nähdä tuleeko sinne lähdettyä, tuskin huomenna ainakaan kun pitäisi siivota ennen viikonloppua. Sinäänsä se puisto oli kiva ja viihtyistä, mutta jollain tavalla se ei vaan napannut. Kai se on se matka sinne, tai saattoihan vaikuttaa vähän sekin kun silloin oli tosi synkkä päivä.

Keskiviikkona päivästä lähdettiin sitten junalla mummolaan, toki ei ihan mutkitta sinnekkään selvitty. Pieni perheriita ennen lähtöä, ja Jennyn kanssa mentiinkin asemalle sitten kaikkien kassejen kanssa kaksin. Noh siitäkin sit selvittiin, mutta vitutus käyrä oli aika korkeella. Matka meni tosi mukavasti, neiti ei millään malttanut nukkua kun oli niin paljon katseltavaa. Ensimmäisen kerran myös Jenny pääs ravintolavaunuun syömään sosetta, se vasta olikin jännittävää.

Torstaina olikin sitten äitin ja isin yhteinen vapaa-ilta, ja sen kyllä ties seuraavana aamuna olleenkin. Lähdettiin  Kuopioon kaupoille ja syömään, loppuen lopuks ilta venähtikin aamuun. Milloinkahan sitä oppis ottamaan iisimmin, ehkä ens kerralla? :D On se vaan kumma kun Kuopiossa aina tulee otettua, mutta muuten ei sitten oikeestaan ollenkaan. Tuli kunnon baari kierros tehtyä ja muutama uusi kuppilakin tuli katsastettua, mutta kaikein ihanin oli nähdä vanhoja kavereita :)

Perjantaina tosiaan tiesi olleensa ulkona, mutta iltaan selvittiin. Siinäpä se sit meni ilta, juhannus junaa kattellessa ja hyvää ruokaa syödessä :P
Muutaman hyvän kuvankin sain neitistä tätin järkkärillä napattua, mutta ne kuvat on siellä kamerassa edelleen.. Taitaa näiden kesä kuvien lisäilyssä mennä syksyyn asti, mutta samapa kai se on ne kerralla laittaa.

Mutta kaikken huippu.. Junalla lähdettiin, mutta autolla tultiin..
Joo-o Thomson osti sitten auton.. En tosiaankaan ois uskonu, että takas tullaankin sitten omalla autolla :D
Ainut vaan että aijempi painajainen oli vielä tuoreessa muistissa, kotimatka oli yhtä helvettiä. Tuntu että jokainen auto ajaa päälle ja että kohta sattuu jotain. Turvallisesti kuitenkin kotiin päästiin ja nyt on ihana arki alkanut!

Oon varmaan tullut hulluks, mutta pakko myöntää että aika ihanaa tuo siivoilu ja pyykkailu on. Kaikki ne pikku projektit <3 Toki siihen menee hermot kun kaiken yksin tekee, ja toinen ei kunnioita tekemisiä yhtään.. Mutta siihenhän on olemassa pysyviäkin rakaisuja, kun vain uskaltaa ottaa rankemmat aseet käyttöön. Eli onhan arjessa ne huonot puolensakkin tai oikeastaan parisuhteessa, mutta sitä tää elämä on.
   Kuitenkin siitä oon ittestäni aika ylpeä, että nyt tosissani olen yrittäny parantaa meijän kaksinaista suhdetta. Ainut vaan että pettymyksekseni se ei vain tuota siltikkään tulosta. Kauankohan sen jälkeen vielä pitää sit jaksaa? Ei se kivalle meinaa tunnu kun lähetät kivoja viestejä, etkä saa niihin minkään näköistä vastausta. Yrität tehdä jonkin näköisiä alotteita, mutta aina sieltä löytyy joku tekosyy kaikkeen. Yrität jopa auttaa asioiden hoidossa, mutta sekin on väärin tai apuun ei vastata. Millon on se oikee aika sanoo että vittu nyt oon yrittäny tarpeeks, ja jos ei riitä niin antaa olla?!?!

Mutta joo kai sitä pitäis lähtee nuihin rakkaisiin askareihin, meinaa pyykit odottaa koneessa kuivumaan pääsysä.. Haluan tosissani tän kämpän ennen viikonloppua tip-top kuntoon, kun ne synttäritkin sitten on.. Tosiaan nekin on kyllä semmonen pettymyksen aiheuttaja, että parempi ku niitä ei olis keksittykään. Alkuun oli hirveet suunnitelmat, mutta se niistäkin. Nyt vaan tyydyn leipomaan lauantaina itelleni kakun ja sunnuntaina sitten viettämään normaalia arkipäivää kakkua syöden. Kai se on tämä kun vanhenee, niin niitä synttäreitä ei sit olekkaan tarkotus enää juhlia. Nyt vaan toivoin sitä ettei kukaan edes muistaiskaan niitä, vaan saisin olla ihan omissa oloissani! Jos ei kerta alkuperäset suunnitelmat pidä, nii voisko sit vaan oikeesti antaa olla?! KIITOS!!
Kaikkihan minun juhlat aina menee perseelleen, äitienpäiväkin oli niin hieno ETTÄ!! Kyllä muut odottaa ja saakin kaiken mitä haluaa, mutta minua ei tartteekkaan muistaa. Noh se siitä, tyydyn osaani ja that´s it!

Mutta nyt röökin kautta koti hommiin.
Love and Peace
-Karo