¨Joko se kohta jaksaa herätä¨ kuuluu 10.oo aikaan makkarin ovelta. Nukuin siis poikkeuksellisesti makkarissa koska halusin vähän testata ahistaako samalla tavalla henkee. Ja joo ei ahdistanu, nukuin tosiaan hyvin ja pitkään. Elikkä kaikki ilmeisemmin johtuu tuosta heinästä! Siihenhän olen aiemmin pahiten ollukki allerginen. No sen perusteella soitinki tänään lääkäriin ja ruetaan vähän tarkemmin tutkimaan noita allegioita ,ja sitä että onkos mulla oikeesti astmaa ollenkaan.

Tänään päästiin jopa ihan ajoissa liikkeelle. Käytiin hakee se puhelin, ja sit Kontulan kauppojen kautta himaan. Kylläpä taas oli silmäruokaa liikenteessä, eikä voi kyllä unohtaa syötävän sulosta Ärrän poikaa ;) Se sai taas päivän naurut, ku kolmatta kertaa jo kävin sitä pakettia kysymässä :D Sano jo mulle että kohta kannattaa soittaa sinne jos ei ala täs parin päivän sisään näkyä, mut sovittiin treffit taas huomiseks xD Katotaan jos huomenna olis onni myöden, ja poitsu pääsis mun ahdistelusta eroon.

Huomasin oikeesti miten mun silmät on auennu tässä muutaman viikon aikana pikku hiljaa, ja oon oikeesti onnellinen! Ulkona on päivisin melkein joka päivä +20, aurinkopaistaa, puut on jo vihreitä uudet ruoat on hyviä, kaikki ihmiset ei ookkaan niin kusipäitä, ja hei komeita miehiäkin on aika paljon ;) Jenny on ihanassa iässä, nukkuu hyvin, syö normaalia ruokaa, kävelee, jaksaa leikkiä yksin omia leikkejä, pusuttelee ja haluaa läheisyyttä, sanoo sanoja ja on vaan niin super ihana! (!!!kuten aina!!!) Oon alkanu nauttia niin paljo omasta rauhasta, etten aina ees jaksa nähdä kavereitakaan. Ennemmin nautin sohvalla tästä ihanasta elämänvaiheesta, mitä en oo koskaan vielä eläny. Tuntuu että päivä päivältä on parempi olla, eikä enää stressaa pienistä asioista.

Toki Kesäkuun tapaamisten sovittelu vähän pyöii päässä, mutta aikuismaisesti kokeilen sen hoitaa. Kokeilla lähteekö ne tapamiset toimimaan ja sitä kautta Jenny sais säilytettyä jonkinäköisen isä suhteen. Minäkin saisin vähän sitä ihan ikiomaa aikaa, jolloin ois aikaa jollekkin harastukselle. Kuitenkaan en odota liikoja, koska eräs on mitä on... Silti sydämmen pohjasta toivon että ihminen ottaa vastuuta omasta lapsestaan, ja sitä kautta sais hoidettua oman elämän uusille paremmille raiteille. Nyt herralla on näytönpaikka, kun keskiviikon ja torstain aikana sen on pystyttävä todistamaan kykynsä hoitaa Jennyä. Thomsonin olis siis tarkoitus viettää tuleva viikonloppu neidin kanssa kaksin, mutta saa nyt nähdä miten se Keskiviikko ja Torstai menee. Kuitenkin siihen on varauduttu, ettei se tule totetutumaan. Ihan Jennyn takia kuitenkin toivon että homma onnistuis, ja vähän niidenkin välinen suhde paranis. Kuitenkin jos yhtään alkaa arveluttamaan, niin sit saa jäädä koko homma.  Katsotaan nyt! Tänään pystyttiin ihan asiallisesti keskustelemaan puhelimessa, mä kerroin oman ehdotukseni tapaamisista ja sovittiin et Thomsonkin pyörittelee päässä omia ideoita. Keskustellaan niistä sitten lähempänä ja tekstiviesteillä ollaan muuten hoidettu Jennyn asiat. Se on sopinu meillä molemmille ehkä parhaiten, ettei tule niin helposti riitaa ja pysytään asiassa. Ehkä tää homma vielä siististi hoidettaan.

Mutta tosiaan jatketaas vielä tästä päivästä. Kotiin tultua oli välipala aika, ja me mummon kanssakkin vähän syöpästiin samalla. Sit iski joku ihme virtapiikki ja päätettiin rueta touhuamaan ihan urakalla. Myllättiin toi makkari lattiasta kattoon, eli siivottiin ja vaihdettiin järjestystä. Kyllä sitä vaan kahdestaan saa huomattavasti enemmän aikaan ja nopeampaa. Päätin et tietokoneenki vois olkkarista roudata tonne makkaiin, ja soitin Soneralle jotta vaihtavat netti portin tuohon ykkös huoneeseen. Sieltä sit vaihtovat, mutta kappas vaan eihän se alkanu toimimaan. Puoltuntia keskustelin mukava äänisen mieshenkilön kanssa vikapalvelussa, mutta eipä se asia mitenkään edistynyt. Teki se sentään vika-ilmotuksen, ehkäpä se sillä hoituu. Aloin muistella et sillon muuttaessa siinä tais olla jotain ongelmia, mutta satavarmaks en mee sanoo. Eiköhän se huoltaja sit selvitä mikä vikana, ja jos ei ala toimimaan nii palautetaan se sit tonne toiseen huoneeseen. Joutuu vaan kylläkin hommaamaan tosi pitkän piuhan, että ylttää kämpän toiseen päähän. Nyt siis käytössä miniläppäri, kun wlan sentään toimii :D

Makkarihommien jälkeen ajateltiin hoitaa vielä pyykkihommia, ja lähdin viemään molempiin koneisiin kassilliset. Siinä ehti kattella telkkaria ennen ku piti käydä vaihtaa ne kuivausrumpuun, ja Jennyllekkin syöttää iltapuuron. Tunnin ku ne oli siel kuivuis ollu nii menin katto, mut pyyheet oli aika märkiä. Päätin sit sen rummun missä oli ne pyyhkeet jättää vielä kuivattaa ja nappasin kuivuneet petivaatteet toisesta. Säädin aikaa vielä tunnin lisää eli 23.oo asti. Noooo tästä lähin sillon pikkasen vaille 23, vein roskat ja polttelin tupakin, ja ehkä vähän jumitin kännykällä skypessä ;) Ovelle ku pääsin nii tajusin et ei perkele, sehän on lukossa. Sähköinenlukitus on joo ihan jees, mut sinne ne pyyhteet nyt jäi yöks. Jotenkin se oli vaan nii huvittavaa, että repesin ihan totaalisesti :D Ei siinä auttanu ku tulla takas himaan ja jäädä odottelemaan aamua, kun 8.oo ne pääsee sieltä sit hakemaan. Onneks siinä on toi ajan säätö, nii ei koko yötä pyöri siellä ja pyykit syty palamaan.

Aivan ihana päivä kyllä ollu ja elämä hymyilee :) Tommoset pyykki jutut on niin pieniä ettei niistä kannata stressiä repiä!

Nauttikaa elämästä, ihmisistä, vanhemuudesta, työpaikasta, ruoasta, rakkaudesta, ilmasta/säästä, kaikesta! Ei tää elämä niin vakavaa oo!
<3:llä Karo

ps. kuvaton postaus koska kone!