Smile

Se alkas olemaan taas tämäkin päivä loppusuoralla. Meillä heräiltiin tänään tooooosi myöhään, nimittäin 11.oo! Olipas outo herätä ja katsoa kelloa, joka näyttää jo niin paljoa. Aamu puuro skipattiin ihan suosiolla, ja sen tilalla neiti sai eilistä ruokaa. Eipäs siinä ku perus hommat tehty ja sit suunnattiin kirpparille. Aikaslailla surkea reissu, mutta onneks aurinko taas piristi matkaa. Itelleni löysyin yhden tatuointilehden ja Jennylle paidan, muuta ei tällä kertaa löytynyt. Ihan hyvä vaan niin säätyi rahaa Kuopion reissulle, kun ei tunnu tuo miniläppäri menevän kaupaks. :(
Perus päivä kiikkumiset piti suorittaa ja sit neiti menikin pikku päikkäreille.

Tänään sen tein, nimittäin elämäni ensimmäisen perunasalaatin. Jeij olimpas minä hyvä! :) Ihan hyvän makuistakin siitä tuli, ei mitään valittamista. Jennylle maistui, mulle maistui ja sehän se onkin tärkein.
Bongasin tuolta Alepan lihahyllyltä alesta possun maustamattomia pihvejä, joten ostimpas sit sellasen paketin sen kaveriks. Hyvää oli nam nam.

Mitäs me sitten tehtiin? Hmm... Joo Jenny katteli pikku kakkosta ja mä siivosin Ässän häkin. Piru sekin meni ihan hukkaan! Tuo karvattomampi ipana meni taas kerran sinne sörkkimään ja sotki sen pahemmin ku Ässä koskaan! Tänään kumpi termiitti on koetelle mun hermoja, kun toinen riiviöi minkä ehtii ja toinen on alkanu jo pissatakkin häkin ulkopuolelle. PERKELE! Kyllä aika äkäseen lähtee poju leikattavaks, jos sama linja jatkuu. Nyt sillä on se oma vessa siellä, mutta eipä tuo taida tajuta mitä sinne pitäs tehdä. Oon kaikki papanat käyny sinne heittelee ja pissatki mitkä pyyhin nii tunkasin sen paperin sinne, mutta EI.

Ilta menikin vaan olla öllötellessä, imurointia ja sen sellaista.. Huomenna pitäis luututa lattiatt ja laitella vielä paikkoja vähän kuntoon, ennen ku Mummo tulee kyläilemään. Sit alkaa se todellinen odottaminen, nimittäin Kuopion ressun <3
Ette tiedäkkään miten paljon odotan sitä hetkee ku juna lähtee, ja tiedän olevani hetken ihan rauhassa.  Olettaen siis että kaikki menee suunnitelmien mukaan... Kovasti kyllä toivon että menisi, ja saisin nauttia rauhallisesta lapsettomasta viikonlopusta. Pieniä suunnitelmia on reissulle, mutta ei mitään 100% varmaa. Kuopiossa on sellainen kiva paikka kun Valkeisenlampi, jossa nuorempana tuli vietettyä kesän parhaimpia päiviä. Mikäli ilmat sallii olis tarkotus käydä siellä nauttimassa parit huurteiset ja siitä suunnata mahdollisesti karaokeen. Toivottavasti mikään ei pilaa nyt tota viikonloppua, koska sit harmittais ja paljon. Kuitenkin toki kaikkeen on varauduttava, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Pieni toivon kipinä kuitenkin pitää säilyttää viikonlopun onnistumisesta, ettei ihan vajota pessimistisyyteen. Ystävät, ruoka, juoma, keskustelu, hauskanpito <3

Hymyile! Niin minäkin teen, vaikka aina kaikki ei olekkaan niin hyvin :)

Näihin kovin iloisiin mietteisiin päätän tämän kuvattoman postauksen!
Positiivisesti: Karo :)